sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Rakenna OMA elämä, elä OMAA elämää


Mulla tuli pidempi paussi kirjoitteluun ja samalla oikeastaan oon muutenkin pitänyt hieman enemmän vapaata tästä some elämästä. Alkuun se meni tähän vahingossa, koska meillä tuli hieman isompia muutoksia meidän työorganisaatioon työntekijöiden suhteen, minkä vuoksi mun kalenteri on täyttynyt asiakkaista ja fyssarin hommista. Mielestäni ihan positiivinen ongelma ja on kiva kun hommia riittää. Oon töissä tuntityöläisenä, tähän mennessä paperilla osa-aikaisena äitiysloman sijaisena, mutta nykyään vakituisena. Hyvä työ siis tuottaa tulosta. :) Lisääntyneet työtunnit ovat tietyllä tapaa "pakottaneet" luopumaan jostakin, koska lisää tunteja en millään vuorokauteeni tai viikkoihini saa, vaikka kuinka yrittäisin taikoa. Oikeastaan tykkään ennemmin ajatella pakon ja luopumisen sijasta, että olen priorisoinut oman elämäni pienet asiat tämän hetkiseen tilanteeseen sopivammiksi. Kirjoittelu on jäänyt taka-alalle, koska pitkän työpäivän jälkeen olen mieluummin lähtenyt crossfit salille hikoilemaan tai ulos juoksemaan, viettänyt aikaa poikaystäväni ja karvakamuni kanssa tai kokkaillut keittiössä ja pyrkinyt edelleen syömään terveellisesti sen sijaan, että olisin tyytynyt kaupan eineshyllyyn. 

Valintoja. Erilaiset valinnat ohjaavat meitä eri suuntiin. Oon tässä pitempiä työpäiviä tehdessäni ja samalla some elämään etäisyyttä otettuani pystynyt paremmin kiinnittämään huomiota omiin toiveisiini, unelmiini ja niihin asioihin mitkä mulle on tärkeitä. En ole tehnyt asiaa tietoisesti, vaan asiat ovat tapahtuneet omalla painollaan. Suurin juttu tässä on ehkä ollut se, etten ole jatkuvasti pyörittänyt ja plärännyt instagramia ja facebookia tai lukenut mitä erinäisempiä treeni, lifestyle ja hyvinvointiblogeja. Rehellisesti sanottuna mulle meinas käydä vähän niin, että yritän olla jotain muuta, luoda ja elää sellaista elämää mitä olen somen välityksellä jonkun ajatellut elävän tai kokevan. Halunnut asioita, joita olen nähnyt somen kautta jonkun muun tekevän ja saavuttavan. Ajoittain jopa kateus on nostanut päätään, kun olen somen välityksellä nähnyt miten joku tekee just sitä mitä mä haluaisin olla tekemässä. Oikeasti asia menee niin, että en mä ole välttämättä koskaan edes unelmoinut tai edes ajatellut tekeväni just sitä juttua, mutta kun nään jonkun menestyvän sillä omalla osa-alueellaan vertaan itseäni häneen ja mietin miksei mulla ole jotain noin vahvaa omaa juttua. Some voi luoda paineita silloin, kun herkistyy minun tavoin vertaamaan itseään ja omaa elämäänsä muiden vastaavaan. Etenkin silloin, kun omat suunnitelmat ovat vielä tietyiltä osin muovaantumisvaiheessa.


Olen tässä tajunnut yhden tärkeän asian, mikä on saanut mut tietyllä tapaa heti rauhoittumaan. Totuus on, että mä olen vielä siinä vaiheessa, jossa etsin sitä omaa juttuani, vaikka luulin jo josssin vaiheessa löytäneeni sen. Etsin omaa juttuani pikkuhiljaa pienin askelin. Joku toinen on löytänyt oman juttunsa ja ottaa harppauksia kohti unelmiaan, mutta mä etenen mun miniaskelia, etsin ja pyörittelen vielä sitä mikä voisi olla oma juttuni eikä mun kuulu tuntea siitä itseäni mitenkään huonommaksi, pettyneeksi tai epäonnistuneeksi. Haluanhan rakentaa OMAN elämäni ja elää OMAA elämääni, en kopioida jonkun toisen ajatuksia tai yrittää elää samoin kuin joku toinen. Tällöin mun on hyväksyttävä se, että mun on kuljettava omaa polkuani, omaa tahtiani eikä stressaantua muiden saavutuksista. Niistä voin toki ottaa mallia ja motivoida itseäni omalla elämän polullani.

Näitä asioita ajatellen tämä töistä johtuva kiire ja siitä seurannut asioiden priorisointi sekä etäisyyden ottaminen someen on tehnyt ajatuksilleni hyvää. Olen muun muassa päättänyt, että seuraava etappi omalla kohdallani ja omassa elämässäni on lisäkouluttautua fyssarin ammatissani. Työskentelen paljon neurologisten asiakkaiden parissa, mikä on saanut mut kiinnostumaan entistä enemmän neurologisesta fysioterapiasta. Olen suunnitellut ilmoittautuvani neurologisen fysioterapian jatkokoulutukseen, joka alkaisi loppukesästä ja kestäisi aina vuoden loppuun asti. Harrasteluni ja treenaamiseni osalta ilmoittauduin juuri kuluneella viikolla crossfit kilpailuihin ja elokuussa 2016 tämä likka tulee sitten kisaamaan ensimmäisen kerran crossfitin parissa Hietsu Beach Battlessa yhdessä 29 muun kilpasiskon kanssa.

Sanoista tekoihin, pikkuhiljaa tartun niihin asioihin joista olen jollain tasolla unelmoinut. Rakennan ja elän omaa elämääni, niin kuin muidenkin kuuluisi, enkä odota tämän rakennusprojektin päättyvän, sillä loppujen lopuksi elämä on jatkuvan muovaantumisen alla eikä siitä kannata edes ajatella koskaan tulevan täysin valmista. 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Piru vs enkeli


Joskus tulee niitä kausia, että päästää itsensä helpommalla. Joustaa niistä itselle laadituista suunnitelmista ja tavoista ja tekee niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja kivalta. Mun olkapäillä seisoo joskus selvästi kaks hahmoa, joiden voi ajatella olevan niin sanotusti hyvä ja huono omatunto. Ikäänkuin piru ja enkeli. Ainoa poikkeus on siinä, että näissä asioissa ajatukset eivät ole niin mustavalkoisia ja joskus on paha sanoa milloin on piru ja milloin enkeli äänessä. :D Jos joskus tekee mieli skipata treenit ja jäädä kotiin, hakea karkkia ja hieman herkutella niin onko silloin kyseessä piru? Vai voisiko se olla kuitenkin enkeli, joka sanoo että joskus on hyvä höllätä, koska oot huhkinut jo koko viikon hyvällä sykkeellä sekä treeneissä että keittiössä. Joskus periksi antaminen ja itselleen asioiden salliminen voi olla myös hyvä juttu ja kenties kantaa pidemmälle. 

Hetkeksi mielensä lepuuttaminen ja periksi antaminen, jos sen oikeasti tekee tietoisesti ja järkevästi, on myös toisaalta hyvä tapa ehkäistä huonosta omasta tunnosta syntyvää morkkista. Ennen mulle tuli aina morkkis, jos tein päinvastoin kuin olin olin viikko sitten suunnitellu. Nykyään olen oppinut sen, että en voi nähdä, kokea ja tuntea asioita edes viikon päähän. Fiilikset muuttuu. Joskus on hyvä relata ja kuunnella sitä toista ääntä olkapäällä, oli se sitten pirun tai enkelin ääni. 24/7 kurinalaisuus on edellytys joillekin, mutta tavan tallaaja voi ihan hyvin silloin tällöin relata ja antaa itselleen siimaa, siihen mä uskon. Hakea pussillisen irtokarkkeja, jättää treenit välistä ja tehdä sitä mistä nauttii. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos kuitenkin tavoitteena on kesäksi kireän rantakunnon saavuttaminen tai naisena sixpackin esillä pitäminen, on järkevämpää miettiä tarkemmin missä määrin sitä pirua/enkeliä olkapäällään kuuntelee. Jos höllää kerran, sen saa helposti anteeksi, mutta jos höllää kahdesti tai useammin voi näiden asioiden saavuttaminen olla suuremman työn takana.

Ihailen ihmisiä, jotka päättävät jotakin ja tekevät just niin kuin ovat päättäneet, viettävät esim. kokonaisen vuoden ilman herkkuja, heräävät säännöllisesti aamulenkeille jne. olen kuitenkin sitä mieltä ja siinä uskossa, että myös he tekevät joskus myönnytyksiä itselleen. Tosin järkeviä sellaisia. Kurinalaisuus on kurinalaisuutta ja etenkin elämäntavoista puhuttaessa jyvät erottuvat akanoista. Itse olen vasta alkutaipaleella ja etsin omaa tapaani, vaikka hyviä ja suuriakin muutoksia on jo saatu aikaan. Omalla olkapäälläni on viime aikoina ollut vallassa ääni, joka on käskenyt hellittämään otetta. Onneksi nyt toinen ääni tuntuu heränneen ja vallanneen takaisin oman paikkansa. Nyt tekee taas mieli pitää enemmän kiinni niistä asioista mitkä saa kropan voimaan paremmin (ja vaikka kuinka nyt uskottelisin itselleni, että irttarit saa mut voimaan hyvin niin tiedän että niin se ei mene :D). Nyt tekee taas mieli treenata ja täyttää lautanen niillä aineksilla, jotka on parasta polttoainetta omalle kropalleni. Ehkä tää nyt sitten on se enkeli... Se joka haluaa mun parasta. Joka jollain hetkellä saa mut elämään tiukemmin ja toisella hetkellä taas relaamaan. 

Mitä ajatuksia heräsi? Annatko sä itsellesi mahdollisuuden joskus hellittää otetta ja relata? Osaatko elää ilman morkkista?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Summer plans



Kesä tulee kovalla kohinalla. Tai kai tässä vaiheessa voi jo puhua kesän alkaneen. Ilmat ovat lämmenneet, aurinko paistaa ja luonto kukkii vehreänä. Täällä maalla kesän tulon merkki on se, että kyntötyöt ovat alkaneet ja traktoreita vilisee teiden varsilla enemmän kuin laki sallisi.. :D Yleisestikin kai sitä voi jo todeta kesän tulleen myös omakohtaisen kokemuksen kautta: Ulkona tarkenee päivisin shortseilla, huppari riittää päälle laitettavaksi aamulla töihin lähtiessä, kaivoin läpsykkäät kenkäkaapista esille, ajeltiin avoautolla katto auki Seinäjoelle ostoksille ja lenkille on tullut lähdettyä pelkkä toppi päällä. Hartiaseutua koristaa jo hailakat rusketusrajat, jotka toivottavasti syvenevät tämän kesän myötä. 

Viime viikot ovat kuluneet ihan älyttömän nopeasti ja tavallaan ajatuksissani jo mietin sitä, miten tämä kesä on pian ohi ennen kuin on kunnolla ehtinyt edes alkamaan. Kesällä sitä tekee joka viikonlopulle suunnitelmia ja haalii tekemistä. Havahduin siihen, että lähes jokaiselle viikonlopulle on jotain menoa ja meininkiä. Jollekin enemmän ja toiselle vähemmän. Futiskausi on käynnissä ja pelejä on pääasiassa viikonloppuisin, lukuunottamatta tätä toukokuun loppua, jolloin pelaamme keskiviikkoisin. Futis pistää hieman rytmittämään omia menoja, mutta kesäkuun puolenvälin jälkeen meillä on onneksi kuukauden mittainen tauko peleistä, jolloin on aikaa reissailla. Omat palkalliset kesälomani vietän muutamassa pätkässä: ensin juhannuksesta alkaen olen viikon lomalla, sitten viikon töissä ja sitten taas kaksi viikkoa lomalla heinäkuun puolella.

Juhannuksen vietämme poikaystävän kanssa Pärnussa. Matkaamme juhannusta edeltävänä torstaina Helsinkiin ja sitten juhannusaattona perjantaina lähdemme laivalla auton kanssa Tallinnaan ja siitä autolla körötellen Pärnuun kahdeksi yöksi kylpylähotelliin. Toivon lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, koska Pärnun ranta on kuulemma kuin olisi kauempanakin etelässä. :) Heinäkuun eka viikonloppu menee sitten Kalajoella autotapahtumassa Bimmerpartyissä mökkeillen. Lauantaina 9.7 taas suuntaamme äitini kanssa Turkkiin Alanyaan hänelle kustantamalleni 50-vuotis rantalomalle. Elokuun alussa on poikaystävän serkun häät ja futis pyörii mukana. Ajatuksissani elän kesäsuunnitelmieni kanssa jo siis elokuun puolella.

Nyt pitää muistaa kuitenkin rauhoittaa ajatukset ja nauttia näistä kesäpäivistä, vaikka suuremmat lomamatkat ja suunnitelmat vasta odottavatkin edessäpäin. Kesä on tavallaan pitkä, mutta samalla taas niin lyhyt ja ohikiitävä. Ainakaan itse en liioin halua näitä päiviä hukata, vaan nauttia jokaisesta. Olin sitten töissä tai lomalla. Itselläni tämä taitaa olla ensimmäinen kesä pitkiin aikoihin, jolloin on näin paljon matkustusta ja menoja. Kaikkia reissuja odotan kuitenkin innolla. <3

Olisi kiva kuulla millaisia kesäsuunnitelmia sulla on, vai tuleeko kesää sen kummemmin edes suunniteltua? :)