torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Mitä on päälimmäisenä mielessä näin vuoden 2015 viimeisenä päivänä? Millainen vuosi tämä oli? Mitä tuli opittua ja onko asioita jotka haluaisin unohtaa?


Vuosi sitten mun fiilikset tänä samaisena päivänä olivat aivan katossa. Vuosi 2014 oli jollain tapaa kaikin puolin unohtumaton ja siihen vuoteen mahtui niin paljon uutta ja paljon muutoksia. Ajattelin jo tuolloin vuosi sitten, että tuosta on enää vaikea pistää paremmaksi ja täytyy todeta, että samaa mieltä olen näin vuotta myöhemmin. Jos vuosi 2014 oli muutosten aikaa ja elämän uudelleen järjestäytymistä (ammattiin valmistuminen, ero pitkäaikaisesta poikaystävästä, muutto Lapualle, uusi työ omalla alalla, uusi parisuhde) niin tämä vuosi 2015 on ollut enemmänkin näiden 2014 vuoden aikana tapahtuneiden muutosten vakiinnuttamista ja aitoa hyväksymistä. Muutokset ovat hyvästä, mutta olen onnellinen että tämän vuoden olen saanut järjestellä elämääni ja asettua tänne Etelä-Pohjanmaalle. Olen onnellinen, että tänä vuonna ei tapahtunut niin suuria elämää mullistavia asioita, vaikka paljon hyvää onkin tapahtunut.

Vuosi 2015 on ollut sopeutumista, uutta arkea, uuden rytmin oppimista ja löytämistä. Vuosi 2015 on ollut suurta itsetutkiskelun aikaa. Paljon iloa ja naurua sekä aitoa onnea, mutta myös osaltaan surua, ikävää ja kaipuuta. Täällä Lapualla eläminen on tottakai vaikuttanut osittain kaverisuhteisiin ja osan kanssa yhteydenpito on vähentynyt suuremman välimatkan takia. Mua osaltaan harmittaa, että mulle tärkeät tyypit ei voi enää samalla tavalla olla osa mun elämää tai mä heidän, mutta kai tääkin kuuluu tähän kasvamiseen ja aikuistumiseen. Tää vuosi on opettanut mua paljon tässä kaveri asiassa... Aidot ystävät on ja pysyy välimatkasta ja hiljaisemmista ajanjaksoista huolimatta ja musta on ollut niin ihanaa huomata, miten mahtavia ihmisiä mä oon saanut elämäni aikana haalittua rinnalleni. <3 Ei se määrä vaan se laatu! 

Vaikka vuosi 2015 ei olekaan ollut samanlaista muutosten aikaan edellisvuoteen verraten, on tämäkin vuosi sisältänyt aivan mahtavia asioita. Jatkoin pitkästä aikaa futiksen pelaamista ja se jos mikä osoittautuikin ehkä tämän vuoden parhaimmaksi päätökseksi! Sain kirmailla koko kesän nurmella pallon perässä aina tulehtuneisiin jalkapohjiin asti! Sain tätä kautta uusia kavereita ja Lapualla eläminenkin alkoi tuntumaan kaikin puolin paremmalta ja olin onnellisempi.

Heinäkuussa seurustelusuhde muuttui avoliitoksi ja lokakuussa sain oman karvapalleroni Vilman vihdoin vuoden odottelun jälkeen tänne Lapualle, kun elämä ja arki alkoivat tasoittumaan. Lokakuussa futiskausi oli jo purkissa ja näin löysin itseni taas Crossfitin parista ja kipinä tälle lajille on vain vahvistunut näissä loppuvuoden treeneissä. Osallistuin Winter War karsintojen skaalattu-sarjaan, jossa sijoituin 9. Yliarvioin itseni ja omat kykyni, mutta samalla opin mihin tulee nyt satsata ja kiinnittää huomiota tämän lajin parissa. Tämä loppuvuosi crossfitin parissa on vahvistanut sitä tunnetta, että mä haluan kilpailla tämän lajin parissa. Futis pysyy harrasteluna ja Crossfitiin haluan panostaa enemmän. 

Vuosi 2015 on ollut oivallusten aikaa. Olen muokannut ruokavaliotani rajullakin kädellä ja loppuvuoden olen ollut energisempi ja voinut yleisesti ottaen paremmin. Olen menossa kaikin puolin oikeaan suuntaan. Mitään en tästä vuodesta halua unohtaa, mutta siitä voisin taas itseäni muistuttaa, että on turhaa stressata asioita etukäteen. Tänäkin vuonna se on todistettu useaan otteeseen, kun elämä on rullannut omalla tasaisella painollaan eteenpäin. Täytyy todeta, että vuosi 2015 on ollut omalla tavallaan mahtava vuosi.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Mitä opin ja mitä sain aikaan 5 viikossa?

Viiden viikon Lean in five weeks haaste on virallisesti tältä erää loppuun taputeltu. Sain kaiken, mitä lähdin haasteesta hakemaan. Hyvää oloa, tsemppiä ja kannustusta, vertaistukea, hyviä ohjeita ja vinkkejä sekä treeni että ruoka puolelle ja vielä bonarina kaiken päälle oikeasti solakoituneemman olemuksen. Kaiken tämän myötä on nyt helpompi ja selkeämpi jatkaa tätä pientä elämäntapojen muutosta. 

Maito ja viljatuotteet jäivät haasteen myötä kertaheitolla pois ruokavaliostani, vaikka olinkin jo omatoimisesti tehnyt samankaltaisia muutoksia ruokavaliooni reilusti ennen tämän haasteen alkua. Opin, että pärjään hyvin (ellen jopa paremmin) ilman maitotuotteita, vaikka aiemmin olinkin mm. maitorahkan ja raejuustojen suurkuluttaja. Nyt ruokapuoli on kuitenkin vielä astetta selkeämpi ja minulle sopivampi. Opin, ettei vatsanväänteistä tarvitse kärsiä joka päivä, eikä sellainen ole normaalia. Vatsa toimii loistavasti ja energiaa riittää sekä töiden hoitamiseen, että omiin harrastuksiin. 

Opin, että vähemmälläkin hiilarimäärällä tosiaan pärjää ja tää on mulle sopiva juttu ainakin tällä hetkellä! En koe, että tämä vähäisempi hiilarinsaanti vaikuttaisi palautumiseeni tai yleiseen tekemiseeni. Itse määrittelen, mikä määrä on minulle sopivin ja tottakai ne suuremmat hiilarimäärät tulee ajoitettua treenin jälkeen, jolloin kroppa on niille vastaanottavaisin. 

Haasteen myötä otin kokeiluun 24h paaston kerran viikossa toteutettavaksi. Nyt on neljä paastokertaa takana, enkä ole huomannut niillä olevan mitään negatiivisia vaikutuksia. Päinvastoin, yhtenä päivänä viikossa ei ainakaan tarvitse miettiä mitä tekisi ruuaksi ja missä välissä söisi. :D Samalla saan hieman pudotettua viikoittaista energiansaantiani ja hassua kyllä, olo on energisempi...

Tämä haaste tarjosi paljon vertaistukea ja uusia näkökulmia. Se rikastutti myös kokkausintoani ja on innostanut kokeilemaan uusia juttuja ruokapuolella. Eniten opin näistä ruokajutuista ja täytyy myöntää, että vaikka treenivinkkejä tuli uusia aina viikoittain, niin mä hääräilin treenien osalta omia juttujani. Keskityin ruokavalioon ja sen toteuttamiseen mahdollisimman hyvin ohjeiden mukaan. Vapaasyöntipäivät on mulla edelleen akilleen kantapäitä ja ne saattavat edelleen repsahtaa reilun päivän mittaisiksi.. Kuitenkin tässä on opittu ja koko ajan opitaan. Omia tapojaan voi muokata ja mä voin kehittyä. Olen tyytyväinen kaikkeen tähän mennessä oppimaani ja onhan se mukava huomata millaisia vaikutuksia tällä ruokavaliolla on myös ulkoiseen olemukseen, jonka ainakin itse näistä kuvista nään. :) Myös kaverit ja äiti huomauttivat solakoituneemmasta olemuksesta, joten mikäs tässä ollessa. Hyvä ja toimiva ruokavalio sekä tuntuu että näkyy. :) 


maanantai 21. joulukuuta 2015

KROPPA KUNTOON - Olkapäiden toiminnan tukeminen

Olkanivel on monipuolinen nivel - pallonivel, joka sallii liikkeet eri suuntiin aina sivunostosta, etunostoon, taaksevientiin ja kiertoihin. Se on itseasiassa kehomme liikkuvin nivel. Olkanivelen rakenne mahdollistaa monipuoliset liikkeet, mutta näin ollen se on myös hyvin vamma-altis . Niveltä ympäröivät erilaiset rakenteet aina kiertäjäkalvosimen lihaksista nivelsiteisiin, jotka pitävät olkanivelen kupissaan oikealla paikalla. Liikerajoitukset ja kiristykset näissä esim. tämän alueen lihaksissa ja jänteissä rajoittavat olkapään toimintaa ja päinvastoin heikot kiertäjäkalvosimen lihakset taas eivät tue olkaluun päätä kuppiinsa tarkoitetulla tavalla, mikä voi aiheuttaa eri rakenteiden yhteen hankaamista ja näin ollen paikallisia tai säteileviä kiputuntemuksia.

Olkapäiden liikkeisiin vaikuttavat olennaisesti lapaluun ja rintarangan toiminta (kts. edellinen KROPPA KUNTOON- Rintarangan liikkuvuus). Lapaluun toiminnasta tulen kirjoittamaan vielä erikseen, vaikka pitää muistaa että yhdessä nämä rakenteet muodostavat kokonaisuuden enkä fysioterapeuttina asiakasta tutkiessani esimerkiksi koskaan olkapäävaivan kohdalla keskity pelkästään olkapäähän, vaan on otettava huomioon kokonaisuus, joka tämän toimintaan vaikuttaa.

Kuten jo tuossa mainitsin olkaniveltä tukee pieni rykelmä lihaksia jänteineen, jota kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi. Kiertäjäkalvosimen lihaksia on neljä ja kullakin on oma osansa olkapään liikkeissä.

Suuri osa olkapäävaivoista on kipu tietyssä liikkeessä. Nostot, työnnöt ym. saattavat aiheuttaa kipuntuntemuksia olkapään seutuvilla ja joillakin esiintyy yösärkyä. Olkanivelen liike voi rajoittua pahastikin. Jollekin paidan pukeminen voi olla haastavaa ja taakkojen kantaminen ei onnistu. Olkapääkivun syntysyitä on erilaisia; suora isku, kaatuminen, vamma, tulehdus, liikehäiriö jne.

Yksi iso syy olkapääkipuihin ovat erilaiset liikehäiriöt ja virheasennot. Olkapäät voivat olla esim. eteenpäin työntyneet, jolloin käden liikkeessä nämä kiertäjäkalvosimen jänteet saattavat hankautua muihin luisiin rakenteisiin, mikä taas voi synnyttää tulehduksen. Pahemmissa virheasennoissa ja liikehäiriöissä, joissa hankausta ja kipua pääsee syntymään, kannattaa konsultoida fysioterapeuttia, joka voi laatia just sulle sopivan kuntoutussuunnitelman ja harjoitusliikkeet. Muutenkin, jos olkapääkipujen taustalla on jokin vamma, kannattaa ongelmat tutkituttaa. 

Seuraavassa kuitenkin taas muutama vinkki, mitä kannattaa ottaa omaan treeniohjelmaan olkapäiden toimintaa tukemaan, jos suuremmilta oireilta ja vaivoilta on vielä säästynyt. Tukiliikkeitä, jotka tukevat olkanivelen toimintaa ja asentoa. Itse säästyin pahemmilta vaurioilta ja lihasrepeämisiltä juuri kesällä kovasta vauhdista olkapääni päälle kaatuessani, kun kuulemma oli tätä olkapäätä tukevat rakenteet kunnossa ja niistä pidetty huolta hieman kevyemmällä jumpalla. (HUOM! Treeni toimii kuminauhalla, vaikka kuvissa käytössä onkin tällainen kahvallinen joustoremmi.)

1. Olkapään ulkokierto. Pidä olkavarsi lähellä kylkeä (optimaalinen asento on pyyhe kainalossa ja olkavarsi kevyessä loitonnuksessa) ja lähde kiertämään kättä kyynärvarsi koukussa ulospäin. Palauta rauhassa sisäkiertoon ja toista. Pidä olkapään hallinta koko liikkeen ajan, eli älä päästä sisäkierrossa olkapäätä putoamaan eteen. Toista 15-20x/käsi

2. Olkapään sisäkierto. Taas olkavarsi lähellä vartaloa, mutta vastus ulkoapäin eli käsi tuodaan ulkokierrosta sisäkiertoon vatsan päälle. Rauhallinen hallittu liike molempiin suuntiin. Toista 15-20x/käsi

3. Etunosto. Vastus takaa kuten kuvassa, pidä hartiat rentoina ja olkapäät takana hyvässä asennossa. Lähde viemään käsiä etukautta ylös vaakatasoon ja palauta rauhallisesti takaisin vartalon viereen. Toista 15-20x/käsi

4. Sivunosto selän takaa. Tuo käsi selän takaa suorana ylös vaakatasoon eli loitonnukseen ja palauta takaisin. Toista 15-20x/käsi.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Teen sitä mistä tykkään ja nautin

Tiedättekö millä treenimotivaatio pysyy vuodesta toiseen hyvänä ? Niin, että into ei lopahda niinä huonoinakaan kausina. Ei edes silloin, kun elämä tuntuisi muuten heittelevän ylä- ja alamäkeä ja ajatuksissa pyörii yhtä ja toista. Yksinkertaisesti sanottuna sillä, että harrastaa ja tekee just sitä mistä tykkää ja nauttii!


Mulla ei ole harrastusrintamalla kokemusta muuta kuin jalkapallosta, kuntosalista ja crossfitistä. Mä en ole niitä nuoria, jotka on lapsuudessaan kokeilleet yhtä sun toista lajia ja olleet harrastustensa osalta monipuolisia. Mä pelasin futista ja mulle se riitti ja siitä mä nautin. Myöhemmin opettelin tykkäämään punttipirkkoilusta. Jouduin oikeasti opettelemaan, koska kuntosalitreeni oli mulle vielä muutamia vuosia sitten jotain todella vastenmielistä. Se oli kaikkea sitä, mitä en ollut tottunut tekemään ja harrastelemaan. Kokeilun ja itseni pakottamisen myötä mä kuitenkin innostuin siitä ja tuota innostusta kesti vaihdellen useamman vuoden ajan aina näihin päiviin asti. Edelleen on mukava silloin tällöin käydä ihan vaan perus punttailemassa ja kyllä se silloin tuntuu hyvältä ja sillä hetkellä mä nautin siitä.

Tällä hetkellä mun treenimotivaatio on aivan katossa ja just sen takia, että olen taas löytänyt itselleni harrastuksen, josta nautin. Jonka parissa voin oikeasti sanoa nauttivani liikunnasta. Jossa pääsen testaamaan rajojani, suorittamaan, oppimaan ja kehittymään treeni treeniltä. Motivaatio pysyy yllä, koska mä nautin tästä tekemisestä just tän lajin parissa. Yleisesti ajatellen, kun antaa itsensä harrastaa ja liikkua siinä muodossa, mistä eniten tykkää pysyy motivaatio yllä aivan kuin itsestään. Mulle motivaatioksi ei esimerkiksi riitä se, että treenaan pysyäkseni kunnossa. Kuntosalitreeni muuttui mulle puuduttavaksi ja tylsäksi treenimuodoksi, koska silloin keskityin enemmän ulkoisen minäni muokkaamiseen. Mä tarvitsen liikunnassa jotain, mikä antaa kunnon edorfiiniryöpyn. Mulle liikunnan pitää antaa kokonaisvaltaisesti hyvää oloa ja nautintoa, kuormittaa kroppaa, jotta mua kiinnostaa harrastaa. Jollekin juoksulenkki toimii sellaisena. Mulle taas juokseminen tuntuu pakkopullalta. En mä siitä nauti aktiivisesti ja jatkuvasti. Se on kiva lisä arkeen aina silloin tällöin, mutta mieluummin mä juoksen pallon perässä tai keksin muita tapoja liikkua.

Kun antaa itselleen mahdollisuuden tehdä niitä asioita joista nauttii, suoda sitä vaihtelua viikkorutiineihin, kokeilla uusia juttuja, niin on aina askeleen lähempänä parempaa motivaatiota treenirintamalla ja ylipäänsä liikunnasta tulee ennemminkin tapa kuin pakkopulla. Samalla siitä tulee nautinto ja sille raivaa tilaa kiireisemmänkin arjen keskeltä. Liikunnan muotoja on niin monia, että varmasti kukin löytää kokeiluiden kautta sen itselleen sopivan tavan liikkua ja pitää tätä kautta kehostaan ja mielestään huolta. Vakuutan, että kun sen oman juttunsa löytää, niin sen kyllä huomaa. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

What sexy means to me?

"What sexy means to you?" kysyy television mainoksessa Calvin Kleinin alusvaatteissa hilluva hyväkroppainen nainen. Tosiaan, mitä seksikkyys minulle tarkoittaa? 

Seksikkyys yhdistetään herkästi ihmisen ulkoisiin avuihin ja siihenhän ne ajatukset ensimmäisenä karkaavat tuota mainostakin katsottaessa, kun nainen hilluu puolialasti isolla ruudulla alusvaatteita mainostaen ja esitellen. Seksikkyys on kuitenkin paljon muutakin kuin ihmiskroppa jumalan suomin avuin. Mulla ei oo isoja tissejä, eikä mallin vartaloa ja kuitenkin mun poikaystävä pitää mua seksikkäänä. Johan se kertoo, että seksikkyys on paljon muutakin kuin pelkkä hiottu ulkokuori. 



Itsevarma nainen tai mies on seksikäs. Sellainen, joka valaisee hymyllään huoneen. Ylimielisyys ja lipevyys on seksikkyyden vastakohta. 

Aitous on seksikästä. Se, että on oma itsensä eikä yritä olla muuta.

Hyvinvoiva ihminen on seksikäs ja itsekin tunnen itseni hyvinvoivana astetta seksikkäämmäksi. Jos syö hyvin ja vetää päivän treenit kunnolla, katsoo peilistä takaisin huomattavasti itsevarmempi ja seksikkäämpi yksilö. Hampparin tai pitsan sekä skipatun treenin jälkeen olo taas on ihan päinvastainen, vaikka kropassa tämä ei samantien näkyisikään. Seksikkyys on siis osittain myös tuntemuksista ja olosta kiinni.

Seksikästä on toisen ajattelu ja hemmottelu.

Auringonlaskussa rannalla istuminen ja jutteleminen on seksikästä, joskus hiljaisuuskin riittää ja se on se hetki, joka on seksikäs. 

Seksikästä on muiden huomioiminen ja aito välittäminen. 

Pitkän riitelyn ja itkun jälkeen sopiminen, toisen pussaaminen poskelle  ja halaaminen on seksikästä. Siitä tulee niin hyvä olo. <3

Seksikkyys on niin paljoa. Se on läsnä eri hetkissä, Seksikkyys on sitä, että pitää omasta vartalostaan sen mahdollisista epäkohdista huolimatta. Ulkoisia avuja ajatellen ei tarvitse olla missi tai malli, jotta voisi olla seksikäs. Isot tissit, takapuoli tai kaunis naama ei ole seksikkyyden tae. Ulkokuori ei ole seksikkyyden tae, koska seksikkyys on niin paljon muutakin. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Mielen voima ja heikkouksien tunnistamista - Toinen karsintasuoritus

Viime viikolla julkaistiin Winter War kisojen 3. laji eli vuorossa oli toisen karsintasuorituksen tekeminen. Alkuun olin innoissani tuosta julkaistusta kolmannesta lajista, koska kyseessä oli selvästi kestävyyttä mittaava laji ja ajattelin olevani siinä vahvoilla. Toisin kuitenkin kävi....

Mä innokkaana kotona ennen ekaa suoritusta, ennen kuin tiesin mitä oli tuleman... :D
Skaalatussa sarjassa oli siis 10min AMRAP, jonka aikana piti soutaa 15kcal, tehdä 15 wallballia 14lb pallolla ja 10 box over burpeeta niin monta kierrosta ja toistoa kuin 10 minuutissa suinkin oman kestävyytensä puitteissa kykeni tekemään. Olin lajijulkaisusta innoissani, mutta samalla kyllä tajusin, että kyseinen laji sisälsi kaikki vihaamani elementit/liikkeet: soutu, burpee ja wallball. Innokkuuteni kuitenkin säilyi aina suoritukseen asti, koska koin omaksi vahvuudekseni näistä inhokkiliikkeistäni huolimatta sen, että vauhtikestävyyteni on treenautunut futiksessa ja muutenkin tykkään kestävyyteen painottuvista ja tällaisista nopeista treeneistä. Lähdin toiveikkaana torstaina tekemään karsintasuoritustani, mutta tuo toiveikkuus katosi melko lailla ensimmäisten soutujen myötä. Lähdin liikkeelle aivan liian vauhdilla ja soudinkin ensimmäiset 15 kcal reilu 2000kcal tuntivauhdilla eli itselleni ainakin liia kovalla tahdilla ja sillä lailla repimällä. Ei hyvä, ja tämän tajusin heti soutulaitteesta noustessani, kun jalat tuntuivat aivan hyytelöltä.

Ensimmäisen kierroksen sinniteltyäni olin luovuttamassa ja itseasiassa toisen kierroksen souduissa pysähdyinkin hetkeksi ja sanoin että nyt riittää. Jaloissa tuntui niin pahalta ja mua yksinkertaisesti otti päähän, kun tajusin että kaikki hienot suunnitelmani tämän lajin suorittamisesta katosivat jo ensimmäisellä kierroksella. Sinällään keuhkoissa ei painanut, mutta voi vitsi mitkä maitohapot jalkoihin tuntui kasaantuneet! Ihan hirveä tunne! Ja tähän päälle vielä se, että pää meinasi hajota pettymyksestä itseäni kohtaan. 

Sinnittelin suoritukseni kuitenkin vitutuksesta ja pettymyksestä huolimatta loppuun treenikavereideni kannustamana. 10 minuutin täytyttyä putosin lattialle vaikeroimaan ja itkukin tuli. Jalat oli ihan tulessa ja se pettymyksen määrä oli ihan valtava. Tajusin, että puskin itseni ihan äärirajoille, mutta samalla uskoin, että rauhallisemmalla aloituksella olisin pärjännyt paremmin. Mun pää tippui pois matkasta ekan kierroksen aikana. Se on jännä, miten tuollainen nopea suoritus on pitkälti myös päästä kiinni ja tuolla kerralla mun pää hajosi siinä ensimmäisellä kierroksella. Kun kropassa alkaa tuntumaan pahalta on pää se, joka päättää jatkatko vai etkö. Kroppa on rakennettu kestämään paljon, eikä tällaisessa suorituksessa itseään saa hajalle. Mieli on kuitenkin se, joka voi viedä suorituksen kunnialla loppuun tai pistää kaikelle stopin, kropan tuntemuksista ja omasta psyykkeestä riippuen. Tämän suorituksen aikana mä mietin, että hitto tätähän en uudelleen tee huonosta suorituksesta ja pettymyksestä huolimatta, mutta lopulta päätin kokeilla vielä uudestaan...

Lauantaina astelin salille aamupäivästä tavoitteena tehdä kisasuoritus uudelleen ja edellisestä kerrasta viisastuneena fiksummin. Rauhallisempi soututahti ja tätä kautta myös tasaisempi tahti läpi koko suorituksen. Alku meni hyvin, mutta taas tuli hyytyminen toisella kierroksella. Ei kuitenkaan samanlaista "seinä tuli vastaan" tunnetta kuin torstaina, mutta taas jalkoja hapotti! Mua ärsytti, koska keuhkot ois kestänyt ja sinällään kestävyys riittänyt, mutta mun jaloista loppui puhti ennen muuta kroppaa ja myös sitä päätä. Vedin suorituksen loppuun ja sekä viimeisen kierroksen aika että toistomäärä hieman paranivat, mutta olin edelleen pettynyt. Ajattelin pärjääväni tässä lajissa, mutta karu totuus tuli vastaan. Ei auta kuin nöyrtyä ja jatkaa treenaamista. Tämä laji oli kova myös jaloille, mitä en lajijulkistuksen jälkeen kaikessa innokkuudessani edes osannut ajatella. Jokainen noista liikkeistä kuormittaa jalkoja todella paljon ja sen sain tuntea omissa kintuissani jopa kahdesti. Karu totuus löi vasten kasvoja. Jos ei muuta, niin ainakin näiden karsintasuoritusten myötä olen jo saanut selville mitä mun pitää lähteä kehittämään ja parantamaan ihan ensimmäisenä. Jalkojen lihasvoimaa ja lihaskestävyyttä. Jotta nää kintut jaksais nostaa enemmän rautaa, eikä hyytyis tällaisissa suorituksissa. 

Nokka pystyyn ja eteenpäin. Huomenna julkaistaan viimeinen laji ja täytyy todeta, että en edes tiedä mitä toivoa. Tällä hetkellä sijoitukseni on kymmenes eli ei todellakaan sitä mitä ajattelin, mutta ei auta. Ainakin olen jo nyt tunnistanut heikkouksiani ja tiedän mitä kehittää. :) Aina asiat ei mee niin kuin on ajatellut tai suunnitellut. 

torstai 10. joulukuuta 2015

KROPPA KUNTOON - Rintarangan liikkuvuus

Rintaranka on kaularangan ja lannerangan/alaselän väliin jäävä 12 selkärangan nikaman muodostama kokonaisuus. Kylkiluumme niveltyvät selän puolella rintarangan nikamiin ja etupuolella taas rintalastaan. Tämän kokonaisuuden toiminnalla ja etenkin jäykkyydellä on vaikutusta myös hengitystoimintaamme, koska kylkiluut peittävät suojiinsa mm. keuhkomme, jolloin keuhkojen täyttyessä myös tämän kehikon tulee joustaa liikkeen mukana tietyissä määrin.

Rintarangan liikkuvuus vaikuttaa osaltaan myös olkanivelten toimintaan, koska olkapää muodostaa yhdessä solisluun ja lapaluun kanssa ns. hartiarenkaan, jolloin näiden kolmen luisen rakenteen liikkeet vaikuttavat toisiinsa eri nivelten kautta. Lapaluu liukuu selän puolella olkapään liikkeen mukaan rintarangan pinnalla, jolloin rintarangan liikkuvuus vaikuttaa lavan liikkeisiin ja tätä kautta olkapään optimaaliseen toimintaan.

Rintarangan liikkuvuuteen tulee kiinnittää huomiota, koska rintarangan liikkeellä on edellä kuvaamallani tavalla vaikutusta olkanivelen ja tätä kautta koko käden toimintaan. Käden nostaminen pään päälle edellyttää rintarangalta tiettyä joustoa, jotta liikettä ei lähdetä kompensoimaan alaselästä ja tätä kautta aiheuteta turhaa kuormitusta väärille alueille.

Tunnetko ajoittain pistävää kipua rintalastan kohdilla syvään hengittäessäsi? Yksi syy voi esimerkiksi olla tiukka rintaranka, joka ei jousta riittävästi hengityksen mukana. Huono ryhti vaikuttaa tämän alueen toimintaan ja kasaan painautuminen rintarangan seudulta vaikuttaa etuylä-aukeaman toimintaa. Etupuolen lihaksisto kuten rintalihakset kiristyvät ja takapuolelta lihakset venyvät ja veltostuvat huonon asennon vuoksi. Kaikki tämä voi osittain olla rintarangan rajoittuneen liikkuvuuden seurausta, joten seuraavaksi muutama liike rintarangan liikkuvuutta lisäämään.

1. Asetu konttausasentoon, jaloissa pieni haara-asento. Vie toinen käsi toisen käden alta kuvan osoittamalla tavalla, pidä keskivartalo tiukkana ja lantio paikallaan, jotta kiertoliike tulee pääosin rintarangan alueelta. Avaa sitten käsi kyynärpää edellä kohti kattoa. Muista kiertää katse mukana tehostaaksesi liikettä. Hengityksen tahdissa sisäänhenditys alaskierrossa ja uloshengitys avauksessa. Toista esim. 10x/puoli rauhallisella tahdilla. 

2. Putkirullalla tai sitten esimerkiksi tiukka pyyherulla selän alla rintarangan mobilisointia. Valitse aloituskohta rintarangan alueelta ja lähde rauhalliseen tahtiin taivuttelemaan selkää pyöreäksi ja sitten ojennus ikäänkuin rullan yli. Pidä keskivartalo tiukkana ja alaselkä kontrollissa/samassa asennossa koko liikkeen ajan eli alaselkä ei saisi notkistua liikkeen mukana. Liike nimenomaan rintarangasta! Toista 3-5 kertaa samassa kohdassa ja vaihda rullan paikkaa ylös tai alas käyden läpi rintarangan eri kohdat. (Tässäkin hengitys on tärkeässä roolissa ja ulospuhallus taaksetaivutusvaiheessa rentouttaa ja usein antaa muutaman millin liikkuvuutta lisää.)

3. Kylkimakuulla, lonkat ja polvet koukussa vartalon edessä, jotta lanneranka/alaselkä ei kierry liikkeen mukana. Sisäänhengityksellä vie käsi kattoa kohti ja uloshengityksellä jatka liikettä/kiertoa taakse oman liikkuvuuden rajoissa. Palauta taas sisäänhengityksellä käsi kattoa kohti ja uloshengityksellä etupuolelle lähtöasentoon. Pidä katse käden liikkeen mukana! Toista 5-10x/puoli. (Huom! Kiinnitä huomiota, että liike tulee vartalosta eikä olisi pelkästään olkanivelen liike.)

4. Seisten tai istuen, muista taas keskivartalo ja alaselkä tiukkana eli vältä yliojennusta alaselän alueelta. Pyöristä yläselkä/rintaranka viemällä kädet vartalon eteen ja leukaa rintaan. Nosta katse ja avaa kädet niin auki kuin mahdollista työntäen samalla rintalastaa edestä ylöspäin (rintaa rottingille). Avaus sisäänhengityksellä ja pyöristys uloshengityksellä tehostamaan liikettä. Toista 5-10 kertaa omaan tahtiin kuitenkin liikkeeseen keskittyen. 

Tässä muutamat liikkeet, joilla pääsee hyvään alkuun ja nimenomaan huomiota sinne yläaukeamaan ja rintarangan seudulle. Alussa ei kannata väkisin repiä, vaan kiinnittää huomiota liikkeen laatuun. Liikelaajuus paranee pikkuhiljaa toistoja tekemällä. Etenkin toimistotyöläisille hyviä liikkeitä, koska pöydän ääressä istuessa ryhti usein painuu kumaraan. Näillä liikkeillä saadaan asentoa avattua ja veri kiertämään. ;)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

KROPPA KUNTOON - Postaussarjan avaus


Ponkaistaas tästä liikkeelle uusi postaussarja, jonka tarkoituksena on selkiyttää millaisia ongelmia tuki- ja liikuntaelimistössämme voi muhia ja millä tavoin nämä eri ongelmat saattavat vaikuttaa kroppamme toimintaan. Vaikka blogini keskittyy enimmäkseen omaan arkeeni, liikuntaan ja hyvinvointiin, mielipiteisiin ja pohdintoihin oman elämän kulusta ja oppimisesta, niin tämän postaussarjan on nyt tarkoitus ottaa sellainen tietty ammatillisempi osa näiden postausten joukosta. Haluan tuoda esille erilaisia tuki- ja liikuntaelimistömme vaivoja ja näiden eri aiheita ja alueita käsittelevien postausten yhteydessä antaa vinkkejä harjoitteisiin, joiden avulla näihin ongelmiin voidaan tarvittaessa pureutua. Yksinkertaisia liikkeitä, joilla voit ihan kotioloissa vahvistaa ja tukea tuki- ja liikuntaelimistösi toimintaa ja kenties löytää juuri sinun kropassasi myllivät ongelmakohdat, jotka saattavat jollain tapaa rajoittaa toimintaasi arjessa tai aiheuttaa outoja kiputuntemuksia. 

Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä on tuki- ja liikuntaelimistö? Tuki- ja liikuntaelimistö käsittää vartalossamme kaiken sen, mikä on oleellista liikkumisemme ja yleisen toimintamme osalta. Luut, nivelet, lihakset, nivelsiteet, jänteet ja kudokset, jotka tukevat elimistöämme. Se on suurempi kokonaisuus, joka joutuu päivittäin kovan kuormituksen alaiseksi. Virheasennot, liikerajoitukset, kireydet, väärät tavat ym. vaikuttavat tähän tuki- ja liikuntaelimistön toimintaan usein negatiivisesti ja suistavat pois siitä kropan optimaalisesta toimintakyvystä. 

Ihminen on luotu liikkumaan ja toimimaan, mutta jokainen varmasti käsittää sen, että jo erilaiset harrastukset ja työt altistavat meidän kroppaamme ja näin ollen tuki- ja liikuntaelimistömme erilaisille kuormituksille ja näin taas kuormituksen osalta kenties erilaisten vaivojen synnylle. Juoksijalla kuormitus on aivan toisenlainen kuin esimerkiksi tavallisella toimistotyöläisellä, jolloin kroppaan kohdistuvat vaatimukset ovat myös erilaiset. 

Ihmiset ovat perus anatomialtaan samanlaisia, kun selaillaan esimerkiksi anatomiankirjoja, mutta yksilöiden välillä on myös poikkeuksia ihan luuston rakenteista ja nivelkulmista lähtien. Pääpiirteet ja muodostelmat ovat samanlaisia, mutta yksilöllisiä eroja löytyy. Eroja tuki- ja liikuntaelimistössä syntyy myös elintapojen ja kuormituksen myötä. Tämä tekee myös sen, että se mikä toimii jollekin toiselle ei välttämättä toimi sinulle. 

Nämä tässä postaussarjassa jakamani vinkit ovat pääpiirteittäin yleispäteviä. Eli jos sulla oikeasti on jotain pahoja kipuja ja ongelmia, jotka jollain tavalla rajoittavat sun päivittäistä toimintaa ja liikkumista niin suosittelen hakeutumaan yksilöllisiin tutkimuksiin ja terapiaan, jotta just sun ongelmat saadaan kuntoon. Ehkä tää herättää joitakin ja saa miettimään, että kenties tämä voisi olla syy siihen, miksi esim. olkapää kipuilee tai miksi joskus hengitettäessä tuntuu pistoa, miksi alaselkä tai polvet kipeytyvät rasituksessa ym. ja hakeutumaan tarvittaessa hoitoon. Painotan, että varmasti jokaisella on jotain pientä ongelmaa, enkä halua että jengi alkaa nyt tutkimaan itseään päästä varpaisiin ja etsimään mahdollisia virheitä itsestään ja toiminnastaan. Mutta jos koet tässä matkan varrella jonkin asian tai postauksen osuvan just sun ongelmakohtiin tai tiedät jo ennestään että tässä asiassa on vikaa ja tähän pitäisi keskittyä kropan toimintaa tukeakseen niin ei muuta kuin näitä vinkkejä kokeilemaan. Tää on nyt sitä kuuluisaa kropan huoltamista ja kenties jollain kohdin myös ongelmien ennaltaehkäisyä ennen kuin niitä vaivoja kerkeää syntymään. :) 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Onnistunut ensimmäinen karsintasuoritus

Kirjoitin tuossa kuluneella viikolla, että osallistun tänä vuonna Crossfitin Winter War karsintoihin. Alunperin tarkoituksenani oli ottaa osaa yleiseen sarjaan, mutta asiaa useammalta kantilta pohdittuani päätin sittenkin ottaa osaa naisten skaalattu sarjaan. Skaalattu sarja on uusi lisä näissä karsinnoissa ja tapahtuman virallisilla sivuilla sarjasta sanotaan seuraavaa: 

"Sarjaan voi osallistua kuka tahansa urheilutaustasta huolimatta, ensisijaisesti skaalattu sarja on tarkoitettu urheilijoille jotka eivät koe vielä olevansa valmiita yleiseen sarjaan, mutta haluavat päästä hieman kisaamisen makuun. Tästä sarjasta ei urheilijoita pääse päätapahtumaan, mutta miesten sekä naisten top 3 urheilijat palkitaan yhteistyökumppaneiden tuotepalkinnoilla sekä VIP-lipuilla Winter War 2016 -päätapahtumaan. Jokainen karsintalaji on suoritettava niinkuin ne on skaalatun sarjan standardeissa määritetty."

Itse koen, että en vielä tässä kunnossa ole valmis yleiseen sarjaan. Kenties sitten ensi vuonna. :) Kuitenkin skaalattu sarjassa tehdään muuten ihan samat lajit kuin yleisen sarjan karsinnoissa, mutta liikkeissä saattaa olla helpotuksia ja samoin painoissa. 




Ensimmäisessä lajissa tuli suoritettua 8min AMRAP Thrustereilla ja tähän perään 2min huilin jälkeen tehtiin toinen laji, jossa oli 4min AMRAP leuanveto-jalannosto yhdistelmä. Thrusterit aloitettiin skaalattu sarjassa 20 kilosta ja aina 10 toiston jälkeen lisättiin tankoon 5kg painoja. 10 toiston settejä tehtiin nousevin painoin niin pitkään kuin voimat riittivät, mutta viimeistään 8min kohdalla suoritus katkesi. Omaksi tulokseksi sain ensimmäisestä lajista 56 toistoa eli 6 viimeistä toistoa 45 kilolla. Leuka-jalannosto yhdistelmää sain tehtyä yhteensä 72 toistoa. 

Olin omaan suoritukseeni hyvin tyytyväinen ja sarjan tilastoja katsoessani näiden ensimmäisten lajisuoritusten jälkeen voin myös olla tyytyväinen. :) Hienoa olisi olla kolmen parhaan joukossa, kun kaikki lajit on tehty, joten sinne tässä pyritään.. En osaa oikein mitään sanoa muista sarjan kisailijoista tai pysty näin etukäteen edes suhteuttamaan itseäni heihin, mutta luotan omiin suorituksiini ja omiin kykyihini. Teen parhaani tässä hieman rennomassa kisassa, joka on hyvä alku mun "crossfit kilpailu-uralle". ;) 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Yhteisöllisyyden merkitys


Muistelen joskus jostain lukeneeni, että yhteisöllisyyden tunne on ihmisen toiminnalle ja olemiselle jollain tapaa merkityksellinen ja jopa välttämätön. En usko asian olevan ihan näin mustavalkoinen ja uskon maailmasta löytyvän myös todellisia erakkoja, jotka eivät halua olla osana mitään yhteisöä ja elävät täysin omissa oloissaan tyytyväisinä. Mulle itselleni on kuitenkin hyvin tärkeää, että ympärilläni on ihmisiä ja kuulun erilaisiin yhteisöihin. Yhteisöön kuuluminen voi parhaimmillaan olla kannustavaa, opettavaa, tsemppaavaa ja usein yhteisön sisällä jaetaan samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.

Mä oon viime aikoina moneen otteeseen pysähtynyt miettimään, miten onnekas olenkaan, kun olen löytänyt itselleni harrastukset, jotka antavat kokonaisuudessaan mulle niin paljon. Saan olla osana ihan mahtavia yhteisöjä. Olen löytänyt itseni lajien ja harrastusten parista, joissa olen muiden seurassa. Joissa tsempataan ja kannustetaan toisia. Olen kiitollinen siitä, että olen päätynyt näiden lajien pariin, koska ne ovat kaikin tavoin rikastuttaneet elämääni. Olen oppinut toimimaan muiden ihmisten kanssa ja mä olen todella sosiaalinen. Osaan ottaa muut huomioon ja saan energiaa muiden onnistumisista sekä suorituksista.

Crossfit on aika lailla hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisöllisyys voi parhaimmillaan olla tietyn lajin parissa. Kisoissa kilpakumppanit tsemppaavat toisiaan ja avittavat toisia maaliin kannustuksen voimin oman suorituksen tehtyään. Meillä boksilla kaverit jaksavat tsempata ja huutaa repiviä kannustushuutoja omien suorituksienkin lomassa. Vaikka ollaan yksilöitä ja halutaan kehittyä yksilöinä, ollaan kuitenkin osa isompaa yhteisöä. Se on yksi asia, mikä kannustaa mua jatkamaan tämän lajin parissa ja tekee tästä hommasta kaikin puolin siistiä. Oma väsymys unohtuu, kun katsoo vieressä tsemppaavaa kaveria oman suorituksen lomassa. Treeneissä en kisaa muita vastaan, mutta muiden suoritusten katsominen antaa itselleni energiaa. Jos toi jaksaa niin kyllä minäkin! 

Sama homma futiksessa. Ollaan yksilöitä ja kullakin on omat taitonsa ja oma osansa joukkueessa, mutta nämä yksilöt muodostavat sen joukkueen. Joukkueen jolla on yhteinen päämäärä ja yhteiset tavoitteet isommassa mittakaavassa. Musta on ihan helvetin siistiä olla osa tällaisia yhteisöjä! Mulle oli todella haikeaa aikoinaan luopua futiksesta juuri sen takia, että tiesin silloin irtautuvani siitä tietystä yhteisöstä. Haikeus iskee silloin, kun en tunne kuuluvani mihinkään. Etenkin treenirintamalla mä jaksan pysyä aktiivisena osittain juuri sen yhteisön tuen takia. Ei ole hullumpi homma olla osana tällaisia porukoita. Nää antaa mulle energiaa! <3

Nyt kaikista uusimpana tuttavuutena olen liittynyt LIFW-haasteen myötä ns. lifw perheeseen, jossa jaamme samat kiinnostuksen kohteet ruokavalion ym. kanssa. Meillä on suljettu facebook ryhmä, joissa voimme ryhmäläisten kesken jakaa niin hyvät kuin huonot jutut. Meidän ryhmässä ihmiset uskaltavat jakaa sekä epäonnistumisensa että onnistumiset. Kaikki tajuavat, että pienet lipsahdukset esim. ruokavaliossa eivät haittaa ja niistä uskalletaan kertoa, koska tämä yhteisö on takana ja tukena tsemppaamassa jatkamaan. Vaikka olen yksin kotona toteuttamassa tätä kaikkea omassa arjessani, olen netin välityksellä osana isompaa yhteisöä, jossa myös muut yksilöt toimivat samojen perjaatteiden ja ohjeiden pohjalta kukin kuitenkin kohti omaa päämääräänsä ja tavoitteitaan.

Tällaisiin erilaisiin yhteisöihin kuuluminen on todella opettavaa ja rikastuttavaa. Mä opin paljon itsestäni samalla, kun pääsen seuraamaan muiden ihmisten toimintaa ja tapoja. On kiva, että ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat samat kiinnostuksen kohteet. Yhteisön merkitystä ei todellakaan kannata aliarvioida! 

torstai 3. joulukuuta 2015

Ruokakassin ja ruokakaapin sisältöä

Ruokakassini sisältö on muuttunut radikaalisti ruokavalionmuutokseni myötä. Riisit ja pastat ovat kadonneet pois samoin erinäiset maitotuotteet ja jauhot sekä valmistuotteet. Myös hedelmien käyttö on vähentynyt ja itseasiassa hedelmiä en ole syönyt laisinkaan nyt muutamaan viikkoon. Tilalle on tullut huomattavasti enemmän kasviksia ja ravintorikkaampaa ruokaa. Lihatuotteita ja kananmunia kuluu myös enemmän kuin ennen, koska jostain se energia pitää saada. 


Eilen oli viikon ensimmäisen kauppareissun vuoro, kun kaappi tuntui pikkuhiljaa tyhjenevän eväistä ja ruokaakin oli tehtävä. Tällä kertaa mukaan tarttui munia, pekonia, naudan jauhelihaa, kurkkua, omena, kesäkurpitsaa, mintunlehtiä, babypinaattia, lehtikaalia, hunajaa, cashewpähkinöitä, makeuttamatonta mantelimaitoa, kaurajuomaa, kookosmaitoa sekä viikonlopun vapaasyöntipäivää ajatellen bataattia ja pulled porkkia. ;)

Kaapista löytyy ennestään mm. chiasiemeniä, porkkanoita, avokadoja, mustikkaa ja vadelmaa, parsakaalia, voita, manteli- sekä kookosjauhoja, psylliumia, kookosöljyä, oliiviöljyä, heraproteiinia, tomaattimurskaa tetroissa ja pellavansiemenrouhetta sekä raakasuklaajauhoa. 

Sanoisin ainakin itse noita listoja tarkastellessani, että melko monipuolista. Ja aivan jotain muuta siihen verrattuna, miltä kaapit näyttivät vielä alkusyksystä. Olen tehnyt tietoisesti vaihdoksia tuotteisiin ja kyllähän tämän ruokakaapin sisällön uusiminen on hieman tullut maksamaan. En mä ennen hifistellyt chiasiemenillä tai pellavansiemenrouheilla saatika millään raakasuklailla. Mä oon ollut niitä ihmisiä, jotka ei oo sormellansakaan koskeneet superfoodeihin saatika sitten hyödyntäneet niitä ruuanlaitossa. Nyt on tullut opeteltua yhtä sun toista ruuanlaitossa ja eilenkin söin aamiaiseksi ihan ihka ensimmäisen chia-puuroni! Ei hullumpaa ja uusia juttuja kokeilemalla saa ruokavalioon haluttua vaihtelua. 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Crossfit karsintoja


EDIT// Ilmoittauduin naisten skaalattu sarjaan. Järkeilin homman nyt kuitenkin näin, kun tässä ei ole vielä mitenkään tavoitteellisesti tullut treenattua. :) Ensimmäisen lajin suorituksen teen lauantaina!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun karsitaan tulevan vuoden Winter War kisojen paikoista. Nämä epäviralliset Crossfitin suomenmestaruuskisat kisataan heti ensi vuoden alussa Tampereella 6 päivä helmikuuta. Kisoihin pääsee toisistaan ottamaan mittaa  32 karsintojen parasta miestä ja naista. Karsintoihin saa kuitenkin osallistua kuka vaan maksamalla 10e karsintamaksun ja suorittamalla lajit virallisella Crossfit salilla oman suorituksensa kuvaten ja tuomaroiden. Tänä vuonna karsinnoissa on myös yleisen sarjan lisäksi ns. skaalattu sarja, josta osallistujat eivät pääse itse kisoihin, mutta pystyvät kuitenkin testaamaan lajeja ja saavat vertailukohtaa muihin lajitovereihin omassa sarjassaan. Skaalatussa sarjassa on liikehelpotuksia ja esim. kevyemmät painot kuin yleisessä sarjassa. 

Allekirjoittanut on tänä vuonna henkisesti valmistautunut karsinatajien suorittamiseen ihan virallisesti. Viime vuonna yritys jäi haaveeksi, kun sairastuin ja en olisi voinut suorittaa lajeja omalla boksillamme Lapualla. Onneksi nyt lajien suorittaminen onnistuu omalla boksilla, joten pakkohan tätä on kokeilla! Jo ihan treenikavereidenkin painostuksesta tarkoituksena olisi osallistua yleiseen sarjaan (en vielä ole ilmoittautunut) ja repiä itsestä irti kaikki se, mikä tässä kunnossa on mahdollista.

Vaikka olen nyt vasta parin kuukauden ajan keskittynyt enemmän crossfitin treenaamiseen sitä ennen lähes vuoden tauon jälkeen, mä haluan kuitenkin yrittää. En ole vasta-alkaja, mutta en myöskään ole treenannut vielä tavoitteellisesti kisoihin tähdäten. Tämä on kuitenkin hyvä sauma ottaa vielä paremmin selvää omista heikkouksista ja toisaalta hyvin kilpailuviettisenä ihmisenä musta on kiva tarkastella omaa tasoani muihin karsijoihin nähden. Sama se vaikka olisin pahnan pohjimmainen, niin kaikki tällainen tuo kuitenkin hyvää kokemusta tulevaa ajatellen. Tavoitteena kuitenkin on vielä oikeasti päästä kunnolla kisaamaan lajin parissa ja kehittyä paremmaksi ja paremmaksi. Nyt mulla on hyvä sauma hiukan haastaa itseäni ja saada vielä ekstra motivaatiota tekemiseeni. ;) 

Palaan tähän karsinta-asiaan tarkemmin ensimmäiset lajit suoritettuani! Kenties jo huomenna olisi tarkoitus pistää eka laji kokeiluun ja purkkiin. :) Tavoitteena on olla Joulukuun lopussa kokemusta rikkaampi tässäkin asiassa. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Ensimmäinen paastoni

Sunnuntai-iltana katselin seuraavien viikkojen ravintoluentoa LIFW-haasteessa ja heti tuon katsottuani sain suoranaisen älynväläyksen siinä annettujen ohjeiden pohjalta. Nyt olisi hyvä ja oikea aika kokeilla paastoa. Tai jos rehellisiä ollaan niin ensi ajatus oli, että miten mä muka selviän vuorokauden ilman ruokaa!? Tässä pätee taas sanonta "if you never try you''ll never know". Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen. En antanut itselleni kummempaa valmistautumisaikaa paaston suhteen, vaan jo tuona samaisena sunnuntai-iltana pistin poskeeni sillä erää viimeiset sapuskat. 24 tunnin paasto alkoi sunnuntaina tasan 20.30 illallisen syötyäni ja oli jatkuvan aina seuraavan vuorokauden eli maanantaihin klo 20.30 asti. 

"The last meal" :D
24h paaston aikana en tosiaan syönyt mitään, mutta nesteytyksestä pidin huolta senkin edestä. Yö meni kevyesti, koska maha oli edellisen illan ateriasta kylläinen aina aamuun asti ja vielä pitkälle päiväänkin. Ensimmäisen kerran maha taisi kurnia illalla allasjumppaa asiakasryhmälle klo 17-18 vetäessäni, mutta muuten päivän aikana ei edes nälkä vaivannut. Pidin huolta, että join riittävästi vettä koko päivän ajan tasaisesti ja lisäksi tuli litkittyä muutama kupillinen vihreää teetä. Liekö ajatuksena kehon puhdistumisen maksimointi, mutta vihreää teetä juon muutenkin.

Maanantai oli mulla kaiken lisäksi ihan tavallinen maanantai: 9,5h työpäivä ja crossfit treenit vielä päälle. Täytyy todeta, että kyllä tuo päivä meni aivan kuten mikä tahansa muukin päivä paastosta huolimatta. Kun keskittyi siihen, että kyseessä oli tietyn välin aika-ikkuna ja sitten sai taas syödä, niin homma meni kivuttomasti. Ei tullut pahaa oloa, päänsärkyä eikä mitään muutakaan normaalista olostani poikkeavaa. Olo oli oikeastaan koko päivän todella virkeä, jota hieman jopa ihmettelin! Ei yhtään hullumpi ensimmäisen kerran paastokokeilu. Viikon päästä olisi tarkoitus ottaa sama setti uudestaan ja katsoa mitä kroppa taas tykkää. 

Tämä kokeilemani paasto oli ns. totaalipaasto eli suoraan 24h eikä mitään pehmittelyjä pohjalle. Mitä hyötyä tällaisesta paastosta sitten on? Sanotaan, että se puhdistaa elimistöä. Se antaa vatsan ja suoliston hengähtää, koska kurkusta ei tule kitattua alas sellaista tavaraa, mikä vaatisi sulattelua. Sisäelinten vapaapäivä. Puhtia ja energiaa paastopäivään kuitenkin riittää, kun elimistö kuluttaa sinne varastoitunutta energiaa. Paaston tarkoituksena on siis antaa ruuansulatuksen hengähtää ja se toimii hyvänä buustina aineenvaihdunnalle. Plussana myös paastopäivässä on se, että ei muuten tarvinnut etukäteen stressata työpäivän ruokailuista, kun sellaiset eivät nyt tähän päivään kuuluneet. ;) Lounastauon sai hyödyntää muilla tavoin, eikä sunnuntai iltana enää tarvinnut alkaa vääntämään eväitä seuraavaa päivää varten. Pienenä sivuhyötynä paastossa on siis ajansäästö kaikkien muiden juttujen lisäksi. :) Lisäksi paaston sanotaan olevan hyvä keino myös painonpudotuksessa siinä mielessä, että viikosta putoaa heti yhden päivän ravinnot pois ja näin ollen viikon energiansaanti pieneneen n.15 prosentilla.

Olemme yksilöitä ja jokaisen kroppa reagoi varmasti eri tavoin. Mä voin kuitenkin hyvillä mielin ainakin tämän kerran kokeilun jälkeen todeta, että mun kropalle tällainen homma toimii. Treeneissä riitti energiaa, eikä koko päivänä tullut mitään heikotuksen tunteita. Jos ravinnon puolella on hyvä pohja, niin varmasti tällainen toimii jatkossakin hyvänä buustina ja kuten jo totesin niin ensi sunnuntaina sama homma. Joku voisi miettiä, että mikä paska aloitus jo valmiiksi paskalle viikolle, kun muutenkin maanantait on ihan pyllystä, mutta tässä kohtaa sanoisin taas, että asenne ratkaisee! Jos päättää onnistua niin usein onnistuu. Ja miten hyvä fiilis sellaisista onnistumisista tuleekaan? No ihan helkutin hyvä. 

Onko siellä ruudun toisella puolen ketään paastoa kokeilleita? Miltä se teistä tuntui? Olisi kiva kuulla kokemuksia, kun tämä homma kuitenkin jakaa niin valtavasti mielipiteitä.. :)

maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikon ruokapäiväkirja

Mä ajattelin tähän koota esimerkkinä mun viime viikon ruokapäiväkirjan, kun kerrankin muistin kuvata lähes kaiken mitä päivien aikana söin ja itse ainakin tykkään vakoilla mitä muut syö päiviensä aikana. ;) Muutamat pähkinät ja yksi grillihamppari uupuvat kuvien joukosta, mutta kyllä tästä saa hyvin pääkäsityksen siitä miten mä tätä nykyä syön. Muutos on melko lailla hirmuinen verrattuna muutaman kuukauden takaiseen ja jo pelkästään tämä LIFW haaste on pistänyt minut vielä tiukemmalle niin, ettei matotuotteita tosiaan tule nautittua ollenkaan. Muutamia lipsumisia on tullut (juuri tuo hamppari ja lauantaina muutama marabou keksi > vatutti, kun polvi meni futistreeneissä, ah mikä tekosyy herkuille :'D), mutta ruokien osalta olen pääosin onnistunut pysymään ohjeissa kiinni. Tässä pyritään luomaan elämäntapaa ruokailuidenkin suhteen, joten muutama lipsuminen ei mua itseäni haittaa, kunhan saan itseni näiden lipsumisien jälkeen takaisin ruotuun. Kyllä mä sen olossani heti huomaan, kun on tullut lipsuttua ohjeiden ohi. Pidemmittä puheitta nyt kuitenkin siihen itse ruokapäiväkirjaan...

Maanantai: Aamulla rutiiniksikin jo muodostunut aamupala eli luomu kaurajuomapohjainen mustikka-vadelma-avokado smoothie, muutama voissa paistettu muna ja muutama pekonisiivu. Lounaaksi porkkanasosekeittoa, itse tehtyä siemennäkkäriä voilla ja nyrkillinen cashew pähkinöitä. Päivälliseksi iso pala uunilohta yksinkertaisilla mausteilla, lisukesalaatti ja siemennäkkäri voilla.

 Tiistai: Samat safkat kuin edellisenä päivänä, mutta päivällisellä vielä muutama pekoni kylkiäisenä.

Keskiviikko: Aamu alkoi tällä kertaa ns. kunnon ruualla eli lohta, salaattia ja siemennäkkäriä. Näin siksi, että lounas piti tällä kertaa nauttia kiireessä kotikäynniltä toiselle siirryttäessä, jolloin smoothie ja pähkinät olivat kätevät vaihtoehdot lounaalle. Illalla mantelijauhosta tehtyjä lettuja mustikoilla ja omenasoseella sekä 2 siivua pekonia.

Torstai: Kaurajuomapohjainen smoothie (mulla ei selvästi ole aamuisin mielikuvitusta) ja 3 siivua pekonia. Lounas tällä kertaa ulkona Lapuan hovissa jossa lautaselle valikoitui kookoskanaa, herkkusienillä päällystettyä lohta, salaattia ja höyrytettyjä kasviksia. Päivällisellä epäonnistuneen kananugettikokeilun jälkeen (jep, niistä ei tullut syötäviä) piti tyytyä nälän kourissa paistettuihin muniin, pekoniin ja parsakaalimuussiin.

Perjantai: Marjasmoothie, jossa avokado vaihtui pellavansiemenrouheeseen ja smoothie sai ihanan pehmeän ja täyteläisen koostumuksen. Myös maku hiveli makuhermoja. Lounaaksi kaupan salaattibaarista kunnon kanasalaatti ilman kastikkeita ym. Päivälliseksi laiska haki kaupasta hätätapauksessa kanankoiven ja lämmitti edellispäivän jämä parsakaalimuussit lautaselle. Kuten näkyy, ei tää syöminen aina (jos koskaan) kaunista ja mitään gourmeeta ole. 

Lauantai: Aamupalaksi mantelijauhosta tehtyjä lettuja, mustikkaa ja 3 siivua pekonia. Lounaaksi jauhelihabolognese-kesäkurpitsa pataa ja illalla wingsejä sekä kurkku- ja porkkanatankoja.

Sunnuntai: Aamiaiseksi marjasmoothie, 2 paistettua munaa ja pekonia. Lounaaksi eilistä jauhelihabolognese-kesäkurpitsa pataa. Illalla muutama itse kuorrutettu seitifilee, kurkkua ja porkkanaa.

Kuten huomata saattaa, mitään gourmee hommaa tää mun ruuanlaitto ei tällä viikolla ole ollut (ei sillä että se ois muutenkaan) ja on tullut mentyä helpoimman ja nopeimman kautta. Nyt on ollut sellainen viikko, ettei ruuanlaittoon ole hirveästi jäänyt aikaa ja muutenkin kun meidän taloudesta olen ainoa kuka tällä tavalla syö, niin samoja ruokia tulee pakosti syötyä useampana päivänä. En halua heittää ruokaa roskiin ja samalla sitä säästyy jokapäiväiseltä kokkaamiselta. Pääasiassa syön kolme kertaa päivässä eli aamiasen n. klo 7-9 välillä, lounaan klo 12-15 välillä ja illallisen/päivällisen pääasiassa treenien jälkeen klo 18-19.30 välillä. En koe tarvitsevani enempää ja maha on oikeasti täysi. Pieniin nälkäaistimuksiin riittää muutama pähkinä tai sitten tiedän lisätä ruoka-annoksen kokoa seuraavalla aterialla. Mun ei ole pakko syödä vain 3 kertaa päivässä, mutta siitä on muokkaantunut mulle tässä nyt tässä lyhyessä ajassa uusi, toimiva ja riittävä tapa. Tässä haasteessa ei esimerkiksi sanota, että syö kolme kertaa päivässä tai syö viisi kertaa päivässä. Kukin syö nyt niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä ja ruokaa saa syödä niin, että tulee kylläiseksi. Näitä perjaatteita olen itsekin noudattanut ja kropassa tuntuu hyvältä! 2 viikkoa ja vaa'assa -2,3 kg. 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Uuden ruokavalion varjopuolia

Kuten monessa muussakin asiassa niin myös uuden ruokavalion noudattamisessa ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisessä sekä korvaamisessa on omat varjopuolensa. Tämä on nyt kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa, eikä kannata ottaa liian vakavasti. ;) Mä en edelleenkään ole tästä kokeilusta luopumassa, koska positiiviset vaikutukset voittavat vielä nämä varjopuolet. Kuitenkin, struggle is real!


- Naama kukkii kuin kesäinen kukkaketo. Värikkäät ja erisuuruiset näpyt ja finnit koristavat ennen niin sileää naamaani. On niitä finnejä ennenkin syntynyt iholle tietyissä sykleissä, mutta nyt leuan on vallannut oikein finnien rykelmä ja mua ällöttää. Meikillä ne saa jotenkuten peittoon, mutta musta tuntuu, että meikin käytön jälkeen ne vaan tuplaantuu, kun iho ei pääse kunnolla hengittämään. Finnejä syntyy, kun keho puhdistuu ja kaikki paska puskee nyt ihosta läpi. Jospa tää homma tästä tasoittuu ajan kanssa tai sitten ei. Nähtäväksi jää..

- Suoritat uusia ruokakokeiluja into piukeena uusien ruoka-aineiden kanssa, kun pyrit löytämään korvaavia tuotteita ja tekemään vanhoista tutuista terveellisempiä. Keittiö on sotkussa ja kaupassa vierähtää alkuun helposti tovi jos toinenkin, kun et tiedä mistä hyllystä noita hienoja uusia juttuja kuuluisi etsiä. Tiedoksi, psyllium, mantelijauhot ja kookosjauhot saattavat todennäköisimmin löytyä mauste/leivontahyllystä. Mistäs mä sen tietäisin, kun en ole leiponut.

- Toisekseen vielä kokkailusta, kun löydät netistä hienon reseptin jota lähdet sokkona kokeilemaan ensimmäistä kertaa uusilla raaka-aineilla, kannattaa kaappiin hankkia nopeat varaeväät, koska aina ei välttämättä kokeilut onnistu ja ruuasta tulee syömäkelvotonta. 

- Jos haluat, että ruoka on puhdasta eikä siihen tule ylimääräistä sokeria ym. voit unohtaa ruuanlaittoa helpottavat valmistuotteet ja pikatuotteet ellei ne sitten ole luomua. Sokeria tungetaan vaikka mihin! Varaudu valmistamaan kaikki alusta loppuun itse niistä alkuperäisistä raaka-aineista. 

- Jos vehnäjauhoja saa kilon eurolla niin mantelijauhot maksaa 800g 18,90e. Jos haluaa satsata keittiössä kokkailuiden kanssa, niin kannattaa varautua maksamaankin hiukka enemmän. Terveys on kallista.

- Sun ruokailut saattaa poiketa valtaväestöstä ja näin ollen joudut varmasti hieman selittelemään omaa jokapäiväistä useamman kananmunan syöntiäsi ja vielä keltuaisineen kaikkineen ja huomattavasti vähentynyttä hiilareiden  käyttöä. "Niissähän on hirveesti kolesterolia", "Ei rasvaa syömällä voi laihtua", "miten sä jaksa treenata ja urheilla ilman hiilareita", "mistä sä nyt saat kalsiumia, kun et juo maitoa". 

- Ulkona syömiseen pitää osata varautua ja ottaa etukäteen selvää pystyykö ateriaa koostamaan esim osittain itse tai saako ranskalaiset vaihdettua salaattiin (usein saa). 

- Hätälounaalla, eli silloin kun olet unohtanut tehdä eväät mukaan töihin, joudut lähestulkoon aina tyytymään kaupan salaattibuffettiin, koska valmiina ei oikein löydy guidelinen mukaisia juttuja. Nopeasti valmista ja syötävää eli joko salaattia tai pähkinöitä. 

Nämä tuskailut ja kevyet hermoromahdukset keittiön puolella eivät onneksi millään vedä vertoja näille kaikille positiivisille vaikutuksille, mitä tää ruokavalio on jo lyhyessä ajassa saanut aikaan. Positiiviset vaikutukset pitävät sitä positiivista fiilistä yllä. Kroppa toimii, olo on energinen ja homma jatkuu. :)

lauantai 28. marraskuuta 2015

Arkisia rutiineja - Perjantai mun tyyliin

6.30 Herätyskello soi, mutta käännän samantien kellon soimaan tuntia myöhemmäksi. Tarkoitus oli mennä heti aamusta treenaamaan aamun asiakasperuutuksen vuoksi, mutta nukkuminen vei nyt voiton treeneistä.

7.30 Herätyskello soi uudelleen ja nyt uusi yritys sekä onnistunut herääminen ilman torkkuja.

7.45 Hella kuumaks, aamupala pannulle paistumaan ja smoothiekone jylläämään. Aamupalaa nauttiessani tein koneella hieman duunihommia mm. harjoitusohjelman suunnittelua asiakkaalle.

8.40 Koiran kanssa n. 30 min kävelylenkki pienessä syyssateessa. Onneksi sade ei menoa hidasta ja koiranomistajana nämä lenkitysjutut pitää vain kestää. ;)


9.20 Auton starttaus ja kohti ensimmäistä asiakasta, vuorossa 90 min kotikäynti

Tästä eteenpäin kotikäynniltä toiselle ajelemista ja asiakkaiden kuntouttamista  vuoroin kotioloissa ja vuoroin toimistolla yrityksen omissa tiloissa. 

13.30 S-marketin salaattibaarista itsekoottu salaattilounas matkaan ja toimistolle syömään, jossa tulisin ottamaan seuraavan asiakkaan vastaan. 


14.00 Tokavikan asiakkaan tapaaminen ja kuntouttaminen.

16.00 Työpäivä täys ja auto startattu kohti boksia. Viikonlopuksi duunihommat sivummalle ja nyt keskittymistä itseen ja sitä tärkeää omaa aikaa.

17.00 Boksin yhteinen wodi valmentajan vetämänä. Vedettiin kunnon keskivartalomylly ja perään 20min AMRAP eli tuon minuuttimäärän ajan seuraavia liikkeitä kiertoharjoitteluperjaatteella niin monta kierrosta kuin mahdollista: 5 leukaa, 10 punnerrusta ja 15 leukaa eli "Cindy". Oma tulos 17 täyttä rundia ja 5 leukaa päälle. Naama punotti ja hiki lensi, mutta fiilis mitä mainioin. Ylitin itseni ja rikoin edellisen ennätykseni. ;)


18.00 Treenit loppu ja punanaamana kaupan kautta kotiin. 

18.25 Edellispäivän pöperöiden jämiä nassuun ja vatsan murina lakkasi siihen. 

18.40 Suihkuun ja naaman freessaus

19.30 Telkkarista Salkkarit! Ihan must see joka arkipäivä, jos jää rästiin niin sit katotaan koneelta. :D

20.15 Isälle iltakaffelle ja iltateelle ja samalla kuulumisten päivittelyä ja p***** jauhantaa ;). Pysyin kovana, enkä sortunut makeisiin herkkuihin joita oli tarjolla. 

21.50 Isältä grillin kautta kotiin. Hups, nyt tarttu juustohamppari mukaan, mutta sallin sen nyt itselleni. Se jääköön ainoaksi. 

22.15 Telkkari vielä kotona auki ja siinä samassa iltatoimien tekoa sekä koiran ulkoilutus, joka oli nyt tänä iltana mun vastuulla. 

23.15 Valot kiinni, peiton alle kaivautuminen ja unta kaaliin. Vanha ei enää jaksa viikonloppuna valvoa tai ei edes huvittanut.

Maanantai tai perjantai, mun arkipäivät ei kovasti toisistaan poikkea. Jollain kierolla tavalla mä rakastan rutiineja enkä mä tällä hetkellä vaadi päiviini mitään erikoista sisältöä. Viikonloput ovat sitten asia erikseen ja on esimerkiksi kiva käydä joskus ulkona syömässä tai pyörähtää isommissa kaupungeissa. Arki rullaa kuitenkin omalla painollaan ja mukavalta tuntuu. :)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pistä kroppa liikkeelle


Treenaaminen on tuntunu viime aikoina tosi hyvältä! Oon oppinut, että jos mä aidosti ja oikeesti haluan treenata, vaikka kiireenkin keskellä, niin kyllä mä silloin löydän arjestani sille treenille edes pienen hetken. En oo kuitenkaan ottanu paineita treenaamaan ehtimisestä, koska siitä stressaaminen ois ehkä tyhmintä ikinä, eikä se treenikerta silloin olisi mikään nautinto. Väkisin treenien vääntäminen kiireisimpien päivien jälkeen ei ehkä tuo sitä haluttua hyvänolon tunnetta tai muutenkaan paranna oloa. Treenaamisen avulla pysyn kunnossa, mutta se on mulle myös oikeasti nautinto! Etenkin silloin, kun mä haluan treenata ja järjestän sille aikaa. 

Viime viikolla mulla tuli muutama asiakasperuutus keskelle päiviä, enkä saanut aukkoja paikattua toisilla asiakkailla. Päätin säästää aikaa illasta ja kävin tekemässä keskellä päivää piristävän 30min pikatreenin boksilla. Lähinnä nuo pikatreenit on nopeasti kehonpainolla toteutettavia kiertoharjoitteluja, joissa syke nousee ja tulee kunnolla hiki. Sellainen piristysruiske keskelle työpäivää, kroppa ja mieli varmasti kiittää ja kumartaa!  

Esimerkiksi kuntotasosta riippuen Tomi Kokon kehittämä Burner400 treeni on mahdollista toteuttaa alle kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, jokainen oman tason mukaan lähes missä tahansa. Treeni toteutetaan kiertoharjoitteluna, eikä siihen tarvitse mitään välineitä. Ainoastaan oma kroppa välineenä ja motivaatiota hikoiluun. 

Treenissä tehdään viisi kierrosta seuraavaa: 
Kyykky x 20
Punnerrus x20
Vuorikiipeilijä x20
Burpee (ilman hyppyä) x 20

Se miten tällainen pikatreeni keskellä päivää onnistuu on asioihin varautuminen. Hieman eri asia, kun asustelee täällä landella ja käytössä on oma auto, mutta kuitenkin. Mulla on treenikassi ja treenikamat aina auton takakontissa varmuuden vuoksi. Myös kakkospyyhe ja suihkukamat kulkee kätevästi autossa, koska usein treenin jälkeen on pakko tehdä pieni pikafreessaus. En mä asiakkaille kehtaa kotikäynneille ajella, jos haisen hielle. Kotonakin tämä treeni on helppo ja kätevä toteuttaa, jos vain viitsii. ;)

Iltatreenit töiden jälkeen ovat sitten ihan oma juttunsa. Niille mä olen etukäteen järjestänyt aikaa kalenteristani ja valitsen treenit ohjelmasta työkalenteriini sopivaksi. Aina ei natsaa ja vaikka kuinka tekisi mieli treenaamaan, niin joskus aikataulut ei mene yks yhteen. Tällöin keksin sitten jotain muuta. Esimerkiksi koiran kanssa pidempi kävelylenkki tai pikajumppa kotona. Pienikin kropan herättely ja hengästyminen tekee usein todella hyvää! Myös silloin, kun tuntuu että ois parasta vaan makoilla sohvalla. Fiiliksen mukaan. Kertaakaan en ole tekemääni treeniä katunut. :)

Elämä on valintoja ja valintoja tulee varmasti jokaisen tehtyä oman treenaamisen osalta. Mulle on varmasti eri asia löytää arjestani treenaamiselle aikaa, koska oon oppinut aikatauluttamaan elämääni osittain treenien ympärille. Kaiken kuitenkin voi oppia, kun jotain oikeasti haluaa. Alussa ei kannata täyttää treenikalenteriaan ääriään myöten täyteen, vaan aloittaminen kannattaa aloittaa portaittain treenimääriä nostaen riippuen omasta tasosta. Jos lähtee nollasta, on turha laittaa joka päivälle lenkkiä tai salitreeniä 4x viikossa. Kyllästyminen on varmasti taattu, jos lähtee liian korkeilla odotuksilla. Treenaamisen kanssa pätee melkein samat säännöt kuin esim. uuden ruokavalion noudattamisen kanssa. Alku vaatii totuttelua ja oppimista, ennen kuin homma muuttuu rutiiniksi. 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Asioita joista olen joka päivä kiitollinen


Poikaystäväni/avomieheni. Aito tuki ja turva. Vaikka joskus riidellään ja elämä tuntuu vaikealta, haluan hänet rinnalleni ja rakastan häntä. Ja tiedän hänen ajattelevan samoin. Paras tunne on nukkumaan mennessä hyvän yön suukon antaminen ja toisen viereen nukahtaminen. Joka ilta. <3

Äiti ja isä, vaikkakin eronneina ja välimatkoista riippumatta molemmat yhtä tärkeitä. Heille voin puhua ja kertoa mistä tahansa. He tukevat ja auttavat, mutta osaavat myös palauttaa maan pinnalle ja kyseenalaistaa minut ja tekemiseni tarvittaessa. Perheen merkitys on vain korostunut minulle Lapualle muuttoni myötä ja tajuan miten tärkeitä vanhempani minulle ovat joka asiassa.

Veljet. Välillä niin ärsyttäviä ja niiden kanssa saa kunnon tappeluita ja väittelyitä ja pinnat kireälle vielä tälläkin iällä, mutta samalla ne niitä tärkeitä otuksia, joiden kanssa olen elänyt ja kasvanut koko pienen ikäni. En osais kuvitella sitä päivää, että katkaisisin välit veljiini. Ylipäänsä en ymmärrä mikä asia voi olla niin suuri, että menee sisarussuhteen edelle ja hajottaa välit, kun tällaistakin näkee ja kuulee. 

Vilma. Haaveilin aina omasta koirasta ja nyt olen ollut onnellinen karvaturrin omistaja jo 3,5 vuotta. Lapualle muutossa yksi iso asia, joka harmitti oli etten pystynyt ottamaan Vilmaa mukaani heti alussa. Vasta nyt vuoden päästä muutostani ja poikaystäväni kanssa yhteen muutettuamme olen saanut tuon karvaturrin takaisin elämääni. Koiran omistaminen on opettanut vastuullisuutta ja se todella antaa enemmän kuin ottaa. Aamulla syys-sateessa hämärässä tehty aamulenkki tai satunnainen vahinkopaskakasa matolla eivät ole mitään verrattuna siihen, kun tuo karvaturri tulee joka ikinen päivä ja kerta ovelle vastaan häntä heiluen ja ilosta hypellen. 


Ystävistä, jotka pysyvät läheisinä pidemmästä välimatkasta ja harvemmista yhteydenotoista huolimatta. Taas viikonloppuna sai nähdä ja kokea, että ei päivittäin tai edes viikoittain näkeminen ole edellytys sille, että ystävyys säilyisi ja toimisi. Aidot ystävät on ja säilyy tapahtui mitä tapahtui. 

Uusista tuttavista, kavereista ja ihmisistä, joita esim. tänne Lapualle muutto on elämääni tuonut. Ihanaa, että vielä tässäkin iässä voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä, joille voin puhua lähes samoista asioista kuin niille lapsuudenkavereillekin. 


Työpaikasta omalla alallani tai ylipäänsä siitä, että minulla on työ, joka varmistaa toimeentuloni. Saan myös tehdä töitä sen parissa, mikä mua aidosti kiinnostaa. Tänä päivänä työpaikka ei ole mikään itsestäänselvyys, kun ihmisiä irtisanotaan eri aloilla. Olen siis hyvin kiitollinen, että itse olen töissä, vaikka joskus töiden tekemisen voisikin mieluusti vaihtaa vaikka maailmalla reissaamiseen. 

Olen terve ja mulla on kroppa jolla voin liikkua ja urheilla. Saan ja ennenkaikkea VOIN tehdä sitä mistä aidosti nautin. Liikunta toimii tunteiden kanavoimiskeinona enkä halua edes kuvitella elämää ilman urheilua. Joillekin liikunta ja urheilu ei merkitse mitään, mutta mulle se on kehittynyt eräänlaiseksi henkireiäksi tässä vuosien saatossa. 


Siinä niitä elämän isoja asioita, joista voin olla kiitollinen harvasen päivä. Joka päivä. Myös niinä päivinä, kun oma elämä tuntuisi tyhjältä ja mitättömältä voin palata näihin asioihin. Huonot päivätkään ei poista näitä asioita mun elämästä. Mulla on kaikki hyvin tässä ja nyt, koska mulla on tää kaikki.

torstai 19. marraskuuta 2015

Otin haasteen vastaan...


Oon täällä blogissakin kertonut, että muutin mun ruokailutapoja melko radikaalisti syyskyyn alussa alkaessani noudattamaan ns vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hyvin on pyyhkinyt siitä asti, mutta jossain vaiheessa alkoi loppumaan usko, että onko tää nyt se oikeasti paras tapa yleisesti ja sopiva mulle. Yhtäkkiä pekonia aamupalalla, kananmunista ei tarvitse keltuaisia irrotella erikseen tai laskea montako munaa kuluu päivässä ja muutenkin saan syödä niin, että olen kylläinen. Ainoa rajoite on hiilihydraattien nauttimisessa ja niiden lähteissä. Kyllä tässä vuosien saatossa on iskenyt sellainen pieni rasvakammo tässä muun maailman ja yhteiskunnan mukana. Sitä otetaan vastaan ja kuunnellaan mitä tuputetaan, joten nykyiseen siirtyminen ei ollut ihan mistään helpoimmasta päästä.

Treenaan tällä hetkellä crossfitiä 4-5 kertaa viikossa ja treenit on usein kovia. Futista pelatessani on aina jankutettu hiilareiden merkitystä palautumisen ja jaksamisen kannalta ja viimeisimpänä PT koulutuksessakin puhuttiin hiilareiden merkityksestä ruokavaliossa. Itse kun olen asioihin enemmän perehtynyt ja lukenut viimeaikoina, niin kaiken järjen mukaan kroppa toimii parhaiten sillä ihan päinvastaisella ruokavaliolla eli vähennetään hiilaria ja korostetaan rasvojen merkitystä. Ihan päinvastoin mitä mulle on muut ihmiset puhunu ja jutellu ja mitä myös itse olen kaikki nämä vuodet uskonut.

Mä oon itse omatoimisesti muuttanut ruokavaliotani lukemani pohjalta. Kokeillut ja yritysten kautta alkanut löytämään niitä itselle sopivia juttuja. En ole ihan maallikko näiden ruokavaliojuttujen ja ravintoaineiden kanssa, mutta paljon mullakin on opittavaa ja haluan oppia. Oppiakseni enemmän ja saadakseni osittain myös vertaistukea mä otin haasteen vastaan ja liityin nyt marraskuussa tarkemmin tällä viikolla alkaneeseen LIFW challengeen. Mä vannoin kolmisen vuotta sitten superdieetin jälkeen, että en enää hurahda mihinkään dieettijuttuihin, mutta tämäpä ei olekaan sellainen. Kyse on oikeasti elämäntapamuutoksesta ja omalta osaltani haluan saada nykyisen ruokavalion vielä tukevammin osaksi omaa elämääni, koska huomaan sen toimivan. En liittynyt haasteeseen laihtuakseni, vaan nyt haluan sitä vertaistukea ja uusia näkemyksiä. Vinkkejä mitä syödä, mitä kokeilla jotta en kyllästy ja haksahda huonompana päivänä takaisin siihen totuttuun ja helppoon riisiin, maitoon, leipään ym. joiden tiedän jo tässä vaiheessa tekevän itselleni hallaa, jos niitä päivittäin mussutan.

Tämä homma ei ole mikään dieetti, koska tällä pohjalla voi jatkaa vaikka koko loppuelämän. Ei tarvitse laskea kaloreita tai punnita syötyjä ruokia. Ainoastaan on rajoitteita mitä ruoka-aineita saa syödä ja mitä taas tulisi rajoittaa. Pääasiassa siis ne hiilaripitoisimmat jutut pois ja rasvaa tilalle. Sitä aitoa ja oikeaa rasvaa, ei niitä keinotekoisia..

LIFW challenge siis pärähti aluilleen tällä viikolla ja startti on ollut ihan mielenkiintoinen, vaikka ruokapuolella olinkin jo valmiiksi kärryillä. Tämä tsemppaa mua jatkamaan ja on mielenkiintoista millaisia tuloksia saan ns. "valvovan silmän alla" tässä viiden viikon aikana. Olen jollekin tilivelvollinen, vaikka kyse ei ikiomasta koutsista olekaan. Ainakin nyt tuntuu, että tämä toteutus riittää mulle. Edes sellainen pieni motivaattori ulkopuolelta ja fiilis on jo ihan erilainen. :) Aloituskuvat on otettu, senttejä mittailtu ja kroppa punnittu sekä kuntotestit käyty omatoimisesti suorittamassa. Varmasti mielenkiintoinen ja opettava matka ja parastahan on, että nälkä ei ole ja kuitenkin muutosta tulee. ;) Ei ihan sitä perus dieettailua vai mitä sanotte? 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Maidottomia aamupalavinkkejä

Tässä on nyt jonkin aikaa menty vähähiilarisella ruokavaliolla ja painotettu ravinnon osalta huomattavasti enemmän rasvoihin. Maitotuotteiden käyttö on vähentynyt huomattavasti syyskyyn alusta lähtien ja tällä hetkellä kokeilussa on kokonaan maidoton ruokavalio (ainoastaan heraproteiinia pienissä määrin ja aitoa voita). 

Mä oon tätä kokeillut aiemminkin, mutta kokeilu on tyssännyt siihen, että maitotuotteet ovat näytelleet melko isoakin roolia mun ruokavaliossa ennen tätä syksyä. Maitorahkaa tai raejuustoa tuli syötyä lähes joka aterialla ja myös erilaisia juustoja ja kermoja tuli ruuanlaitossa käytettyä paljon. Jos on kaavoihin kangistunut niin alkuun täysin maidoton tuntuu todella haasteelta. Mitä sitä sitten oikein syö, oli ainakin itselläni ensimmäinen ajatus. Maitoa en ole pitkiin aikoihin sellaisenaan purkista juonut, mutta muuten maitotuotteita on tullut aiemmin käytettyä senkin edestä.

Tämä pikkuhiljaa tapojen muuttaminen ja maitotuotteiden vähentäminen on toiminut niin hyvin ja olen oppinut korvaamaan ruuanlaitossa maitotuotteet muilla jutuilla. Tarjolla on muutakin kuin kaurapuuroa raejuustolla tai aamusmoothie maitorahkapohjalla. Esim seuraavat jutut ovat pyörineet mun tavallisten kaurapuuro-raejuusto ja maitorahka-marjasmoothien tilalla tämän kokeilun myötä.


Tonnikala munakas: 3 kananmunaa, 1/2 tonnikalaa (vedessä), pinaattia ja lisukkeena pekonia


Sekalainen seurakunta: Kolme kananmunaa, muutama siivu pekonia, kurkkua ja natural cashewpähkinöitä


Luomu kaurajuomapohjainen marja-smoothie: 2dl kaurajuomaa, n. 1,5dl marjoja (mustikkaa-vadelmaa), puolikas avokado, mansikan makuista heraproteiinia, pellavansiemenrouhetta 1rkl. (Kaurajuoman voi myös korvata esim. mantelimaidolla)


Letut: 1,5dl kaurajuomaa, 1dl mantelijauhoja, 2 kananmunaa, 1rkl psylliumjauhetta, 1tl leivinjauhetta. Paista kookosöljyssä. Päälle esim mustikoita tai niin kuin tässä niin omatekoista omenahilloa. ;) Myös bonnen omenasose toimii!

Tällaiset kokeilut avartavat mieltä ja mä olen ruuanlaitossakin aktivoitunut ihan eri tavalla ja innolla kokeilen uusia juttuja ja makuja myös muissa jutuissa kuin aamupaloissa. Aamulla usein haluaa jotain nopeaa, jolloin smoothie toimii hyvin, mutta eipä hellalla pannun kuumentamisessakaan ja juttujen paistamisessa 10min kauempaa mene. Makunystyrät tykkäävät, kun vaihtelua tulee ja ainakin mun vatsa vaikuttaa tykkäävän tästä maidottomasta hommasta. Erot näkee selvemmin, nyt kun olen pidempään pystynyt rajoittamaan maitotuotteiden käyttöäni. :)

Jakakaahan rohkeasti teidän maidottomia aamupalavinkkejä, jos siellä lukijoissa on joku muukin maitotuotteista itseään vierottava. ;)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Sopivasti omassa kuplassa

Mä tajusin tänä viikonloppuna jotain todella tärkeää. Vaikka haluan elää terveellisesti ja pitää kropastani huolta, on mun myös osattava olla itselleni armollinen, annettava siimaa ja muistettava elää. Niin sanotun terveellisen elämäntavan noudattaminen ja oman hyvinvointinsa vaaliminen on paljon muutakin kuin ruokaa lautasella, salilla vietettyjä tunteja ja kellontarkkaa nukkumista. On hienoa, että meillä kullakin on omia terveyttämme edistäviä periaatteita ja rutiineja joita noudattaa, mutta on tärkeää myös osata höllätä ja elää.  Myös terveellisiä elämäntapoja noudattavan ja hyvinvointia vaalivan on tärkeää muistaa, että elämä on paljon muutakin. Pitää elää niin, että sulla on hyvä olla, että sä et joudu katumaan sun tekemisiäs. 




Nykyään terveelliset elämäntavat ovat niin pinnassa ja välillä tuntuu, että elämää eletään ja rakennetaan näiden asioiden pohjalle. Saatetaan sokaistua kaikelle muulle ja kaikki päätökset ja tekemiset perustetaan asioiden terveyttä edistävään/ylläpitävään vaikutukseen sekä hyvinvoinnin tuottavuuteen. Etenkin tällaiset "hyvinvointityypit". Arjesta tulee rutiinia. Hommassa ei tietenkään ole mitään väärää niin kauan, kun siitä oikeasti nauttii ja nämä asiat ovat niitä, jotka tekevät onnelliseksi ja ovat niitä asioita joita aidosti haluaa. 

Asioilla on kuitenkin usein myös kääntöpuolensa ja siinä vaiheessa, kun elämä rajoittuu liiaksi ja sen vielä itse kokee niin, on tärkeää osata muuttaa omia toimitamalleja ja ajatuksia. Terveellisiä elämäntapoja noudattavasta saattaa helposti tulla ns. terveysnatsi. Lounaalla ei voi käydä ulkona, koska tarjolla ei välttämättä olekaan juuri sitä omalle ruokavaliolle sopivaa syötävää. Kaverisuhteita tai parisuhdetta laiminlyödään, koska on pakko päästä treenaamaan just sinä päivänä ja just siihen tiettyyn kellonaikaan. Ruuasta ja syömisestä tulee kellontarkkaa suorittamista ja syödään ainoastaan niitä terveelliseksi rankattuja juttuja. Myös silloin, kun ei yhtään huvittaisi tai maistuisi ja tekisi mieli vain vetää kunnon hampparimätöt läheisellä grillillä. Treenaamaan lähdetään joskus vain koska on pakko ja jotta saataisiin varmasti  ne kaikki ennalta suunnitellut viikon treenitunnit täyteen. Alkoholia ei voi nauttia, koska sehän on kaukana terveellisyydestä. Ulkona käyminen saattaa helposti rajoittua just sen takia, että sun elämäntapas ei kestä sitä ja asioista tulee liian hankalaa. Ja mitäs sitten kun terveellisiä elämäntapoja noudattava ja hyvinvointia vaaliva henkilö sortuu? No hänelle iskee morkkis ja usein vielä ihan jäätävä sellainen, jos ei osaa antaa itselleen siimaa ja on liian syvällä omassa touhussaa. Liian syvällä siellä terveys ja hyvinvointikuplassaan. Joskus olis hyvä ajatella asioita hieman laajemmin.


Mistä tää aihe tuli mieleen? No siitä, kun viimeksi tänä viikonloppuna aloin puntaroimaan omaa elämäntapaani ja sitä mitä minä haluan. Lauantaina oli mahdollisuus viettää rauhallinen ilta kotona, mennä ajoissa nukkumaan ja näin ollen herätä sunnuntai aamuun pirteänä. Ajatuksissa oli myös mennä treenaamaan ja näin ollen saada viikon treeneille hyvä lopetus ja ne tunnit täyteen. Toisena vaihtoehtona oli mennä paikalliseen baariin kattomaan kavereiden ja poikaystävän kanssa Teflon brothersin keikkaa ja lähtee hieman pämppää. Tämä tietäisi nukkumaan menemistä vasta aamun pikkutunneilla, mahdollista pientä krapulaa sunnuntaipäivälle ja näin ollen treenien unohtamista. Sehän on selvä, että terveellisiä elämäntapoja vaaliva valitsee tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Sen ei luulisi tuovan morkkista vaan ainoastaan hyvää oloa. Vaihtoehto kaksi taas pitää sisällään sen kaiken, mitä hyvinvointityypin elämään ei millään voisi ajatella kuuluvan. Mä pohdin näiden kahden vaihtoehdon välillä ja arvatkaa minkä valitsin? No tuon jälkimmäisen! Menikö nyt elämä pilalle, vai teinkö juuri kuitenkin itselleni ja muille sellaisen myönnytyksen, jolla loppupeleissä on mun hyvinvoinnin kannalta hieman kauaskantoisempia vaikutuksia. 

Joku nauttii siitä, että oma elämä on tarkasti ohjaksissa ja myös mä tavallaan nautin siitä. Mun arjessa on paljon rutiineja, jotka ovat sekä tietoisia että osaltaan tiedostamattomia valintojani oman hyvinvointini kannalta ja mun mielestä niitä terveellisiä elämäntapoja edistäviä. Nukun joka yö 8-9h yöunet, syön tasaisin väliajoin ruokaa, joka tukee kroppani toimintaa, käyn töissä ja töiden jälkeen treenaamassa ja illat tulee pitkälti vietettyä kotona. Toisaalta olen omassa kuplassani omien ajatusteni ja periaatteideni kanssa, mutta olen oppinut myös poistumaan sieltä. En pode enää jäätävää morkkista siitä, jos mun lounas ei olekaan juuri sitä mitä sen pitäisi tällä ruokavaliolla olla. En jää murehtimaan muutamaa keskellä viikkoa syötyä karkkia tai viikonloppuna ravintolassa nautittua hamppariateriaa. Jos haluan lähteä ulos kavereiden kanssa mä lähden, enkä mieti onks se nyt niin terveellistä, koska eihän se ole, mutta se on tärkeää mulle mun oman ja mieluisan elämän kannalta. 

Mun on todella vaikeaa tuoda nyt tässä sitä pointtia esiin, mutta yritän tiivistää. Tässä terveellisten elämäntapojen myllerryksessä ja hyvinvointia korostavan yhteiskunnan keskellä on hyvä muistaa tehdä ja elää sitä omaa elämää niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Tehdä asioita joista tykkää ja jotka kokee tärkeiksi. Mä oon sitä mieltä, että jos itselleen antaa silloin tällöin siimaa ja antaa vapauksia niin terveellisten elämäntapojen noudattaminen on helpompaa ja paljon kauaskantoisempaa. Se, että käy silloin tällöin baarissa, ottaa kavereiden kanssa lasin viiniä, jättääkin treenin tekemättä tai valvoo halutessa yön pikkutunneille ei tee mun elämästä epätervettä. Tottakai näissä asioissa on rajansa, enkä mä esimerkiksi pidä terveellisenä sellaista, että herkutellaan päivästä toiseen, läträtään alkoholilla joka viikonloppu tai syödään roskaruokaa joka toinen päivä, mutta nimenomaan tällaisen hyvinvointityypinkin on hyvä välillä höllätä eikä se tee tästä tyypistä yhtään huonompaa. Mun mielestä nää asiat jopa tietyllä tapaa lisää sitä hyvinvointia. Liika elämän rajoittaminen saattaa tietyssä pisteessä kostautua ja tehdä elämästä synkempää. Mä totesin just tänä viikonloppuna, että oon nykyään just sopivasti mun omassa terveys ja hyvinvointikuplassa. Terveys ja hyvinvointi on edelleen se ykkösjuttu, mutta mikään ei ole liian ehdotonta ja tälleen tää tuntuu ihan hiton hyvältä! :)