maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikon ruokapäiväkirja

Mä ajattelin tähän koota esimerkkinä mun viime viikon ruokapäiväkirjan, kun kerrankin muistin kuvata lähes kaiken mitä päivien aikana söin ja itse ainakin tykkään vakoilla mitä muut syö päiviensä aikana. ;) Muutamat pähkinät ja yksi grillihamppari uupuvat kuvien joukosta, mutta kyllä tästä saa hyvin pääkäsityksen siitä miten mä tätä nykyä syön. Muutos on melko lailla hirmuinen verrattuna muutaman kuukauden takaiseen ja jo pelkästään tämä LIFW haaste on pistänyt minut vielä tiukemmalle niin, ettei matotuotteita tosiaan tule nautittua ollenkaan. Muutamia lipsumisia on tullut (juuri tuo hamppari ja lauantaina muutama marabou keksi > vatutti, kun polvi meni futistreeneissä, ah mikä tekosyy herkuille :'D), mutta ruokien osalta olen pääosin onnistunut pysymään ohjeissa kiinni. Tässä pyritään luomaan elämäntapaa ruokailuidenkin suhteen, joten muutama lipsuminen ei mua itseäni haittaa, kunhan saan itseni näiden lipsumisien jälkeen takaisin ruotuun. Kyllä mä sen olossani heti huomaan, kun on tullut lipsuttua ohjeiden ohi. Pidemmittä puheitta nyt kuitenkin siihen itse ruokapäiväkirjaan...

Maanantai: Aamulla rutiiniksikin jo muodostunut aamupala eli luomu kaurajuomapohjainen mustikka-vadelma-avokado smoothie, muutama voissa paistettu muna ja muutama pekonisiivu. Lounaaksi porkkanasosekeittoa, itse tehtyä siemennäkkäriä voilla ja nyrkillinen cashew pähkinöitä. Päivälliseksi iso pala uunilohta yksinkertaisilla mausteilla, lisukesalaatti ja siemennäkkäri voilla.

 Tiistai: Samat safkat kuin edellisenä päivänä, mutta päivällisellä vielä muutama pekoni kylkiäisenä.

Keskiviikko: Aamu alkoi tällä kertaa ns. kunnon ruualla eli lohta, salaattia ja siemennäkkäriä. Näin siksi, että lounas piti tällä kertaa nauttia kiireessä kotikäynniltä toiselle siirryttäessä, jolloin smoothie ja pähkinät olivat kätevät vaihtoehdot lounaalle. Illalla mantelijauhosta tehtyjä lettuja mustikoilla ja omenasoseella sekä 2 siivua pekonia.

Torstai: Kaurajuomapohjainen smoothie (mulla ei selvästi ole aamuisin mielikuvitusta) ja 3 siivua pekonia. Lounas tällä kertaa ulkona Lapuan hovissa jossa lautaselle valikoitui kookoskanaa, herkkusienillä päällystettyä lohta, salaattia ja höyrytettyjä kasviksia. Päivällisellä epäonnistuneen kananugettikokeilun jälkeen (jep, niistä ei tullut syötäviä) piti tyytyä nälän kourissa paistettuihin muniin, pekoniin ja parsakaalimuussiin.

Perjantai: Marjasmoothie, jossa avokado vaihtui pellavansiemenrouheeseen ja smoothie sai ihanan pehmeän ja täyteläisen koostumuksen. Myös maku hiveli makuhermoja. Lounaaksi kaupan salaattibaarista kunnon kanasalaatti ilman kastikkeita ym. Päivälliseksi laiska haki kaupasta hätätapauksessa kanankoiven ja lämmitti edellispäivän jämä parsakaalimuussit lautaselle. Kuten näkyy, ei tää syöminen aina (jos koskaan) kaunista ja mitään gourmeeta ole. 

Lauantai: Aamupalaksi mantelijauhosta tehtyjä lettuja, mustikkaa ja 3 siivua pekonia. Lounaaksi jauhelihabolognese-kesäkurpitsa pataa ja illalla wingsejä sekä kurkku- ja porkkanatankoja.

Sunnuntai: Aamiaiseksi marjasmoothie, 2 paistettua munaa ja pekonia. Lounaaksi eilistä jauhelihabolognese-kesäkurpitsa pataa. Illalla muutama itse kuorrutettu seitifilee, kurkkua ja porkkanaa.

Kuten huomata saattaa, mitään gourmee hommaa tää mun ruuanlaitto ei tällä viikolla ole ollut (ei sillä että se ois muutenkaan) ja on tullut mentyä helpoimman ja nopeimman kautta. Nyt on ollut sellainen viikko, ettei ruuanlaittoon ole hirveästi jäänyt aikaa ja muutenkin kun meidän taloudesta olen ainoa kuka tällä tavalla syö, niin samoja ruokia tulee pakosti syötyä useampana päivänä. En halua heittää ruokaa roskiin ja samalla sitä säästyy jokapäiväiseltä kokkaamiselta. Pääasiassa syön kolme kertaa päivässä eli aamiasen n. klo 7-9 välillä, lounaan klo 12-15 välillä ja illallisen/päivällisen pääasiassa treenien jälkeen klo 18-19.30 välillä. En koe tarvitsevani enempää ja maha on oikeasti täysi. Pieniin nälkäaistimuksiin riittää muutama pähkinä tai sitten tiedän lisätä ruoka-annoksen kokoa seuraavalla aterialla. Mun ei ole pakko syödä vain 3 kertaa päivässä, mutta siitä on muokkaantunut mulle tässä nyt tässä lyhyessä ajassa uusi, toimiva ja riittävä tapa. Tässä haasteessa ei esimerkiksi sanota, että syö kolme kertaa päivässä tai syö viisi kertaa päivässä. Kukin syö nyt niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä ja ruokaa saa syödä niin, että tulee kylläiseksi. Näitä perjaatteita olen itsekin noudattanut ja kropassa tuntuu hyvältä! 2 viikkoa ja vaa'assa -2,3 kg. 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Uuden ruokavalion varjopuolia

Kuten monessa muussakin asiassa niin myös uuden ruokavalion noudattamisessa ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisessä sekä korvaamisessa on omat varjopuolensa. Tämä on nyt kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa, eikä kannata ottaa liian vakavasti. ;) Mä en edelleenkään ole tästä kokeilusta luopumassa, koska positiiviset vaikutukset voittavat vielä nämä varjopuolet. Kuitenkin, struggle is real!


- Naama kukkii kuin kesäinen kukkaketo. Värikkäät ja erisuuruiset näpyt ja finnit koristavat ennen niin sileää naamaani. On niitä finnejä ennenkin syntynyt iholle tietyissä sykleissä, mutta nyt leuan on vallannut oikein finnien rykelmä ja mua ällöttää. Meikillä ne saa jotenkuten peittoon, mutta musta tuntuu, että meikin käytön jälkeen ne vaan tuplaantuu, kun iho ei pääse kunnolla hengittämään. Finnejä syntyy, kun keho puhdistuu ja kaikki paska puskee nyt ihosta läpi. Jospa tää homma tästä tasoittuu ajan kanssa tai sitten ei. Nähtäväksi jää..

- Suoritat uusia ruokakokeiluja into piukeena uusien ruoka-aineiden kanssa, kun pyrit löytämään korvaavia tuotteita ja tekemään vanhoista tutuista terveellisempiä. Keittiö on sotkussa ja kaupassa vierähtää alkuun helposti tovi jos toinenkin, kun et tiedä mistä hyllystä noita hienoja uusia juttuja kuuluisi etsiä. Tiedoksi, psyllium, mantelijauhot ja kookosjauhot saattavat todennäköisimmin löytyä mauste/leivontahyllystä. Mistäs mä sen tietäisin, kun en ole leiponut.

- Toisekseen vielä kokkailusta, kun löydät netistä hienon reseptin jota lähdet sokkona kokeilemaan ensimmäistä kertaa uusilla raaka-aineilla, kannattaa kaappiin hankkia nopeat varaeväät, koska aina ei välttämättä kokeilut onnistu ja ruuasta tulee syömäkelvotonta. 

- Jos haluat, että ruoka on puhdasta eikä siihen tule ylimääräistä sokeria ym. voit unohtaa ruuanlaittoa helpottavat valmistuotteet ja pikatuotteet ellei ne sitten ole luomua. Sokeria tungetaan vaikka mihin! Varaudu valmistamaan kaikki alusta loppuun itse niistä alkuperäisistä raaka-aineista. 

- Jos vehnäjauhoja saa kilon eurolla niin mantelijauhot maksaa 800g 18,90e. Jos haluaa satsata keittiössä kokkailuiden kanssa, niin kannattaa varautua maksamaankin hiukka enemmän. Terveys on kallista.

- Sun ruokailut saattaa poiketa valtaväestöstä ja näin ollen joudut varmasti hieman selittelemään omaa jokapäiväistä useamman kananmunan syöntiäsi ja vielä keltuaisineen kaikkineen ja huomattavasti vähentynyttä hiilareiden  käyttöä. "Niissähän on hirveesti kolesterolia", "Ei rasvaa syömällä voi laihtua", "miten sä jaksa treenata ja urheilla ilman hiilareita", "mistä sä nyt saat kalsiumia, kun et juo maitoa". 

- Ulkona syömiseen pitää osata varautua ja ottaa etukäteen selvää pystyykö ateriaa koostamaan esim osittain itse tai saako ranskalaiset vaihdettua salaattiin (usein saa). 

- Hätälounaalla, eli silloin kun olet unohtanut tehdä eväät mukaan töihin, joudut lähestulkoon aina tyytymään kaupan salaattibuffettiin, koska valmiina ei oikein löydy guidelinen mukaisia juttuja. Nopeasti valmista ja syötävää eli joko salaattia tai pähkinöitä. 

Nämä tuskailut ja kevyet hermoromahdukset keittiön puolella eivät onneksi millään vedä vertoja näille kaikille positiivisille vaikutuksille, mitä tää ruokavalio on jo lyhyessä ajassa saanut aikaan. Positiiviset vaikutukset pitävät sitä positiivista fiilistä yllä. Kroppa toimii, olo on energinen ja homma jatkuu. :)

lauantai 28. marraskuuta 2015

Arkisia rutiineja - Perjantai mun tyyliin

6.30 Herätyskello soi, mutta käännän samantien kellon soimaan tuntia myöhemmäksi. Tarkoitus oli mennä heti aamusta treenaamaan aamun asiakasperuutuksen vuoksi, mutta nukkuminen vei nyt voiton treeneistä.

7.30 Herätyskello soi uudelleen ja nyt uusi yritys sekä onnistunut herääminen ilman torkkuja.

7.45 Hella kuumaks, aamupala pannulle paistumaan ja smoothiekone jylläämään. Aamupalaa nauttiessani tein koneella hieman duunihommia mm. harjoitusohjelman suunnittelua asiakkaalle.

8.40 Koiran kanssa n. 30 min kävelylenkki pienessä syyssateessa. Onneksi sade ei menoa hidasta ja koiranomistajana nämä lenkitysjutut pitää vain kestää. ;)


9.20 Auton starttaus ja kohti ensimmäistä asiakasta, vuorossa 90 min kotikäynti

Tästä eteenpäin kotikäynniltä toiselle ajelemista ja asiakkaiden kuntouttamista  vuoroin kotioloissa ja vuoroin toimistolla yrityksen omissa tiloissa. 

13.30 S-marketin salaattibaarista itsekoottu salaattilounas matkaan ja toimistolle syömään, jossa tulisin ottamaan seuraavan asiakkaan vastaan. 


14.00 Tokavikan asiakkaan tapaaminen ja kuntouttaminen.

16.00 Työpäivä täys ja auto startattu kohti boksia. Viikonlopuksi duunihommat sivummalle ja nyt keskittymistä itseen ja sitä tärkeää omaa aikaa.

17.00 Boksin yhteinen wodi valmentajan vetämänä. Vedettiin kunnon keskivartalomylly ja perään 20min AMRAP eli tuon minuuttimäärän ajan seuraavia liikkeitä kiertoharjoitteluperjaatteella niin monta kierrosta kuin mahdollista: 5 leukaa, 10 punnerrusta ja 15 leukaa eli "Cindy". Oma tulos 17 täyttä rundia ja 5 leukaa päälle. Naama punotti ja hiki lensi, mutta fiilis mitä mainioin. Ylitin itseni ja rikoin edellisen ennätykseni. ;)


18.00 Treenit loppu ja punanaamana kaupan kautta kotiin. 

18.25 Edellispäivän pöperöiden jämiä nassuun ja vatsan murina lakkasi siihen. 

18.40 Suihkuun ja naaman freessaus

19.30 Telkkarista Salkkarit! Ihan must see joka arkipäivä, jos jää rästiin niin sit katotaan koneelta. :D

20.15 Isälle iltakaffelle ja iltateelle ja samalla kuulumisten päivittelyä ja p***** jauhantaa ;). Pysyin kovana, enkä sortunut makeisiin herkkuihin joita oli tarjolla. 

21.50 Isältä grillin kautta kotiin. Hups, nyt tarttu juustohamppari mukaan, mutta sallin sen nyt itselleni. Se jääköön ainoaksi. 

22.15 Telkkari vielä kotona auki ja siinä samassa iltatoimien tekoa sekä koiran ulkoilutus, joka oli nyt tänä iltana mun vastuulla. 

23.15 Valot kiinni, peiton alle kaivautuminen ja unta kaaliin. Vanha ei enää jaksa viikonloppuna valvoa tai ei edes huvittanut.

Maanantai tai perjantai, mun arkipäivät ei kovasti toisistaan poikkea. Jollain kierolla tavalla mä rakastan rutiineja enkä mä tällä hetkellä vaadi päiviini mitään erikoista sisältöä. Viikonloput ovat sitten asia erikseen ja on esimerkiksi kiva käydä joskus ulkona syömässä tai pyörähtää isommissa kaupungeissa. Arki rullaa kuitenkin omalla painollaan ja mukavalta tuntuu. :)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pistä kroppa liikkeelle


Treenaaminen on tuntunu viime aikoina tosi hyvältä! Oon oppinut, että jos mä aidosti ja oikeesti haluan treenata, vaikka kiireenkin keskellä, niin kyllä mä silloin löydän arjestani sille treenille edes pienen hetken. En oo kuitenkaan ottanu paineita treenaamaan ehtimisestä, koska siitä stressaaminen ois ehkä tyhmintä ikinä, eikä se treenikerta silloin olisi mikään nautinto. Väkisin treenien vääntäminen kiireisimpien päivien jälkeen ei ehkä tuo sitä haluttua hyvänolon tunnetta tai muutenkaan paranna oloa. Treenaamisen avulla pysyn kunnossa, mutta se on mulle myös oikeasti nautinto! Etenkin silloin, kun mä haluan treenata ja järjestän sille aikaa. 

Viime viikolla mulla tuli muutama asiakasperuutus keskelle päiviä, enkä saanut aukkoja paikattua toisilla asiakkailla. Päätin säästää aikaa illasta ja kävin tekemässä keskellä päivää piristävän 30min pikatreenin boksilla. Lähinnä nuo pikatreenit on nopeasti kehonpainolla toteutettavia kiertoharjoitteluja, joissa syke nousee ja tulee kunnolla hiki. Sellainen piristysruiske keskelle työpäivää, kroppa ja mieli varmasti kiittää ja kumartaa!  

Esimerkiksi kuntotasosta riippuen Tomi Kokon kehittämä Burner400 treeni on mahdollista toteuttaa alle kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, jokainen oman tason mukaan lähes missä tahansa. Treeni toteutetaan kiertoharjoitteluna, eikä siihen tarvitse mitään välineitä. Ainoastaan oma kroppa välineenä ja motivaatiota hikoiluun. 

Treenissä tehdään viisi kierrosta seuraavaa: 
Kyykky x 20
Punnerrus x20
Vuorikiipeilijä x20
Burpee (ilman hyppyä) x 20

Se miten tällainen pikatreeni keskellä päivää onnistuu on asioihin varautuminen. Hieman eri asia, kun asustelee täällä landella ja käytössä on oma auto, mutta kuitenkin. Mulla on treenikassi ja treenikamat aina auton takakontissa varmuuden vuoksi. Myös kakkospyyhe ja suihkukamat kulkee kätevästi autossa, koska usein treenin jälkeen on pakko tehdä pieni pikafreessaus. En mä asiakkaille kehtaa kotikäynneille ajella, jos haisen hielle. Kotonakin tämä treeni on helppo ja kätevä toteuttaa, jos vain viitsii. ;)

Iltatreenit töiden jälkeen ovat sitten ihan oma juttunsa. Niille mä olen etukäteen järjestänyt aikaa kalenteristani ja valitsen treenit ohjelmasta työkalenteriini sopivaksi. Aina ei natsaa ja vaikka kuinka tekisi mieli treenaamaan, niin joskus aikataulut ei mene yks yhteen. Tällöin keksin sitten jotain muuta. Esimerkiksi koiran kanssa pidempi kävelylenkki tai pikajumppa kotona. Pienikin kropan herättely ja hengästyminen tekee usein todella hyvää! Myös silloin, kun tuntuu että ois parasta vaan makoilla sohvalla. Fiiliksen mukaan. Kertaakaan en ole tekemääni treeniä katunut. :)

Elämä on valintoja ja valintoja tulee varmasti jokaisen tehtyä oman treenaamisen osalta. Mulle on varmasti eri asia löytää arjestani treenaamiselle aikaa, koska oon oppinut aikatauluttamaan elämääni osittain treenien ympärille. Kaiken kuitenkin voi oppia, kun jotain oikeasti haluaa. Alussa ei kannata täyttää treenikalenteriaan ääriään myöten täyteen, vaan aloittaminen kannattaa aloittaa portaittain treenimääriä nostaen riippuen omasta tasosta. Jos lähtee nollasta, on turha laittaa joka päivälle lenkkiä tai salitreeniä 4x viikossa. Kyllästyminen on varmasti taattu, jos lähtee liian korkeilla odotuksilla. Treenaamisen kanssa pätee melkein samat säännöt kuin esim. uuden ruokavalion noudattamisen kanssa. Alku vaatii totuttelua ja oppimista, ennen kuin homma muuttuu rutiiniksi. 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Asioita joista olen joka päivä kiitollinen


Poikaystäväni/avomieheni. Aito tuki ja turva. Vaikka joskus riidellään ja elämä tuntuu vaikealta, haluan hänet rinnalleni ja rakastan häntä. Ja tiedän hänen ajattelevan samoin. Paras tunne on nukkumaan mennessä hyvän yön suukon antaminen ja toisen viereen nukahtaminen. Joka ilta. <3

Äiti ja isä, vaikkakin eronneina ja välimatkoista riippumatta molemmat yhtä tärkeitä. Heille voin puhua ja kertoa mistä tahansa. He tukevat ja auttavat, mutta osaavat myös palauttaa maan pinnalle ja kyseenalaistaa minut ja tekemiseni tarvittaessa. Perheen merkitys on vain korostunut minulle Lapualle muuttoni myötä ja tajuan miten tärkeitä vanhempani minulle ovat joka asiassa.

Veljet. Välillä niin ärsyttäviä ja niiden kanssa saa kunnon tappeluita ja väittelyitä ja pinnat kireälle vielä tälläkin iällä, mutta samalla ne niitä tärkeitä otuksia, joiden kanssa olen elänyt ja kasvanut koko pienen ikäni. En osais kuvitella sitä päivää, että katkaisisin välit veljiini. Ylipäänsä en ymmärrä mikä asia voi olla niin suuri, että menee sisarussuhteen edelle ja hajottaa välit, kun tällaistakin näkee ja kuulee. 

Vilma. Haaveilin aina omasta koirasta ja nyt olen ollut onnellinen karvaturrin omistaja jo 3,5 vuotta. Lapualle muutossa yksi iso asia, joka harmitti oli etten pystynyt ottamaan Vilmaa mukaani heti alussa. Vasta nyt vuoden päästä muutostani ja poikaystäväni kanssa yhteen muutettuamme olen saanut tuon karvaturrin takaisin elämääni. Koiran omistaminen on opettanut vastuullisuutta ja se todella antaa enemmän kuin ottaa. Aamulla syys-sateessa hämärässä tehty aamulenkki tai satunnainen vahinkopaskakasa matolla eivät ole mitään verrattuna siihen, kun tuo karvaturri tulee joka ikinen päivä ja kerta ovelle vastaan häntä heiluen ja ilosta hypellen. 


Ystävistä, jotka pysyvät läheisinä pidemmästä välimatkasta ja harvemmista yhteydenotoista huolimatta. Taas viikonloppuna sai nähdä ja kokea, että ei päivittäin tai edes viikoittain näkeminen ole edellytys sille, että ystävyys säilyisi ja toimisi. Aidot ystävät on ja säilyy tapahtui mitä tapahtui. 

Uusista tuttavista, kavereista ja ihmisistä, joita esim. tänne Lapualle muutto on elämääni tuonut. Ihanaa, että vielä tässäkin iässä voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä, joille voin puhua lähes samoista asioista kuin niille lapsuudenkavereillekin. 


Työpaikasta omalla alallani tai ylipäänsä siitä, että minulla on työ, joka varmistaa toimeentuloni. Saan myös tehdä töitä sen parissa, mikä mua aidosti kiinnostaa. Tänä päivänä työpaikka ei ole mikään itsestäänselvyys, kun ihmisiä irtisanotaan eri aloilla. Olen siis hyvin kiitollinen, että itse olen töissä, vaikka joskus töiden tekemisen voisikin mieluusti vaihtaa vaikka maailmalla reissaamiseen. 

Olen terve ja mulla on kroppa jolla voin liikkua ja urheilla. Saan ja ennenkaikkea VOIN tehdä sitä mistä aidosti nautin. Liikunta toimii tunteiden kanavoimiskeinona enkä halua edes kuvitella elämää ilman urheilua. Joillekin liikunta ja urheilu ei merkitse mitään, mutta mulle se on kehittynyt eräänlaiseksi henkireiäksi tässä vuosien saatossa. 


Siinä niitä elämän isoja asioita, joista voin olla kiitollinen harvasen päivä. Joka päivä. Myös niinä päivinä, kun oma elämä tuntuisi tyhjältä ja mitättömältä voin palata näihin asioihin. Huonot päivätkään ei poista näitä asioita mun elämästä. Mulla on kaikki hyvin tässä ja nyt, koska mulla on tää kaikki.

torstai 19. marraskuuta 2015

Otin haasteen vastaan...


Oon täällä blogissakin kertonut, että muutin mun ruokailutapoja melko radikaalisti syyskyyn alussa alkaessani noudattamaan ns vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hyvin on pyyhkinyt siitä asti, mutta jossain vaiheessa alkoi loppumaan usko, että onko tää nyt se oikeasti paras tapa yleisesti ja sopiva mulle. Yhtäkkiä pekonia aamupalalla, kananmunista ei tarvitse keltuaisia irrotella erikseen tai laskea montako munaa kuluu päivässä ja muutenkin saan syödä niin, että olen kylläinen. Ainoa rajoite on hiilihydraattien nauttimisessa ja niiden lähteissä. Kyllä tässä vuosien saatossa on iskenyt sellainen pieni rasvakammo tässä muun maailman ja yhteiskunnan mukana. Sitä otetaan vastaan ja kuunnellaan mitä tuputetaan, joten nykyiseen siirtyminen ei ollut ihan mistään helpoimmasta päästä.

Treenaan tällä hetkellä crossfitiä 4-5 kertaa viikossa ja treenit on usein kovia. Futista pelatessani on aina jankutettu hiilareiden merkitystä palautumisen ja jaksamisen kannalta ja viimeisimpänä PT koulutuksessakin puhuttiin hiilareiden merkityksestä ruokavaliossa. Itse kun olen asioihin enemmän perehtynyt ja lukenut viimeaikoina, niin kaiken järjen mukaan kroppa toimii parhaiten sillä ihan päinvastaisella ruokavaliolla eli vähennetään hiilaria ja korostetaan rasvojen merkitystä. Ihan päinvastoin mitä mulle on muut ihmiset puhunu ja jutellu ja mitä myös itse olen kaikki nämä vuodet uskonut.

Mä oon itse omatoimisesti muuttanut ruokavaliotani lukemani pohjalta. Kokeillut ja yritysten kautta alkanut löytämään niitä itselle sopivia juttuja. En ole ihan maallikko näiden ruokavaliojuttujen ja ravintoaineiden kanssa, mutta paljon mullakin on opittavaa ja haluan oppia. Oppiakseni enemmän ja saadakseni osittain myös vertaistukea mä otin haasteen vastaan ja liityin nyt marraskuussa tarkemmin tällä viikolla alkaneeseen LIFW challengeen. Mä vannoin kolmisen vuotta sitten superdieetin jälkeen, että en enää hurahda mihinkään dieettijuttuihin, mutta tämäpä ei olekaan sellainen. Kyse on oikeasti elämäntapamuutoksesta ja omalta osaltani haluan saada nykyisen ruokavalion vielä tukevammin osaksi omaa elämääni, koska huomaan sen toimivan. En liittynyt haasteeseen laihtuakseni, vaan nyt haluan sitä vertaistukea ja uusia näkemyksiä. Vinkkejä mitä syödä, mitä kokeilla jotta en kyllästy ja haksahda huonompana päivänä takaisin siihen totuttuun ja helppoon riisiin, maitoon, leipään ym. joiden tiedän jo tässä vaiheessa tekevän itselleni hallaa, jos niitä päivittäin mussutan.

Tämä homma ei ole mikään dieetti, koska tällä pohjalla voi jatkaa vaikka koko loppuelämän. Ei tarvitse laskea kaloreita tai punnita syötyjä ruokia. Ainoastaan on rajoitteita mitä ruoka-aineita saa syödä ja mitä taas tulisi rajoittaa. Pääasiassa siis ne hiilaripitoisimmat jutut pois ja rasvaa tilalle. Sitä aitoa ja oikeaa rasvaa, ei niitä keinotekoisia..

LIFW challenge siis pärähti aluilleen tällä viikolla ja startti on ollut ihan mielenkiintoinen, vaikka ruokapuolella olinkin jo valmiiksi kärryillä. Tämä tsemppaa mua jatkamaan ja on mielenkiintoista millaisia tuloksia saan ns. "valvovan silmän alla" tässä viiden viikon aikana. Olen jollekin tilivelvollinen, vaikka kyse ei ikiomasta koutsista olekaan. Ainakin nyt tuntuu, että tämä toteutus riittää mulle. Edes sellainen pieni motivaattori ulkopuolelta ja fiilis on jo ihan erilainen. :) Aloituskuvat on otettu, senttejä mittailtu ja kroppa punnittu sekä kuntotestit käyty omatoimisesti suorittamassa. Varmasti mielenkiintoinen ja opettava matka ja parastahan on, että nälkä ei ole ja kuitenkin muutosta tulee. ;) Ei ihan sitä perus dieettailua vai mitä sanotte? 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Maidottomia aamupalavinkkejä

Tässä on nyt jonkin aikaa menty vähähiilarisella ruokavaliolla ja painotettu ravinnon osalta huomattavasti enemmän rasvoihin. Maitotuotteiden käyttö on vähentynyt huomattavasti syyskyyn alusta lähtien ja tällä hetkellä kokeilussa on kokonaan maidoton ruokavalio (ainoastaan heraproteiinia pienissä määrin ja aitoa voita). 

Mä oon tätä kokeillut aiemminkin, mutta kokeilu on tyssännyt siihen, että maitotuotteet ovat näytelleet melko isoakin roolia mun ruokavaliossa ennen tätä syksyä. Maitorahkaa tai raejuustoa tuli syötyä lähes joka aterialla ja myös erilaisia juustoja ja kermoja tuli ruuanlaitossa käytettyä paljon. Jos on kaavoihin kangistunut niin alkuun täysin maidoton tuntuu todella haasteelta. Mitä sitä sitten oikein syö, oli ainakin itselläni ensimmäinen ajatus. Maitoa en ole pitkiin aikoihin sellaisenaan purkista juonut, mutta muuten maitotuotteita on tullut aiemmin käytettyä senkin edestä.

Tämä pikkuhiljaa tapojen muuttaminen ja maitotuotteiden vähentäminen on toiminut niin hyvin ja olen oppinut korvaamaan ruuanlaitossa maitotuotteet muilla jutuilla. Tarjolla on muutakin kuin kaurapuuroa raejuustolla tai aamusmoothie maitorahkapohjalla. Esim seuraavat jutut ovat pyörineet mun tavallisten kaurapuuro-raejuusto ja maitorahka-marjasmoothien tilalla tämän kokeilun myötä.


Tonnikala munakas: 3 kananmunaa, 1/2 tonnikalaa (vedessä), pinaattia ja lisukkeena pekonia


Sekalainen seurakunta: Kolme kananmunaa, muutama siivu pekonia, kurkkua ja natural cashewpähkinöitä


Luomu kaurajuomapohjainen marja-smoothie: 2dl kaurajuomaa, n. 1,5dl marjoja (mustikkaa-vadelmaa), puolikas avokado, mansikan makuista heraproteiinia, pellavansiemenrouhetta 1rkl. (Kaurajuoman voi myös korvata esim. mantelimaidolla)


Letut: 1,5dl kaurajuomaa, 1dl mantelijauhoja, 2 kananmunaa, 1rkl psylliumjauhetta, 1tl leivinjauhetta. Paista kookosöljyssä. Päälle esim mustikoita tai niin kuin tässä niin omatekoista omenahilloa. ;) Myös bonnen omenasose toimii!

Tällaiset kokeilut avartavat mieltä ja mä olen ruuanlaitossakin aktivoitunut ihan eri tavalla ja innolla kokeilen uusia juttuja ja makuja myös muissa jutuissa kuin aamupaloissa. Aamulla usein haluaa jotain nopeaa, jolloin smoothie toimii hyvin, mutta eipä hellalla pannun kuumentamisessakaan ja juttujen paistamisessa 10min kauempaa mene. Makunystyrät tykkäävät, kun vaihtelua tulee ja ainakin mun vatsa vaikuttaa tykkäävän tästä maidottomasta hommasta. Erot näkee selvemmin, nyt kun olen pidempään pystynyt rajoittamaan maitotuotteiden käyttöäni. :)

Jakakaahan rohkeasti teidän maidottomia aamupalavinkkejä, jos siellä lukijoissa on joku muukin maitotuotteista itseään vierottava. ;)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Sopivasti omassa kuplassa

Mä tajusin tänä viikonloppuna jotain todella tärkeää. Vaikka haluan elää terveellisesti ja pitää kropastani huolta, on mun myös osattava olla itselleni armollinen, annettava siimaa ja muistettava elää. Niin sanotun terveellisen elämäntavan noudattaminen ja oman hyvinvointinsa vaaliminen on paljon muutakin kuin ruokaa lautasella, salilla vietettyjä tunteja ja kellontarkkaa nukkumista. On hienoa, että meillä kullakin on omia terveyttämme edistäviä periaatteita ja rutiineja joita noudattaa, mutta on tärkeää myös osata höllätä ja elää.  Myös terveellisiä elämäntapoja noudattavan ja hyvinvointia vaalivan on tärkeää muistaa, että elämä on paljon muutakin. Pitää elää niin, että sulla on hyvä olla, että sä et joudu katumaan sun tekemisiäs. 




Nykyään terveelliset elämäntavat ovat niin pinnassa ja välillä tuntuu, että elämää eletään ja rakennetaan näiden asioiden pohjalle. Saatetaan sokaistua kaikelle muulle ja kaikki päätökset ja tekemiset perustetaan asioiden terveyttä edistävään/ylläpitävään vaikutukseen sekä hyvinvoinnin tuottavuuteen. Etenkin tällaiset "hyvinvointityypit". Arjesta tulee rutiinia. Hommassa ei tietenkään ole mitään väärää niin kauan, kun siitä oikeasti nauttii ja nämä asiat ovat niitä, jotka tekevät onnelliseksi ja ovat niitä asioita joita aidosti haluaa. 

Asioilla on kuitenkin usein myös kääntöpuolensa ja siinä vaiheessa, kun elämä rajoittuu liiaksi ja sen vielä itse kokee niin, on tärkeää osata muuttaa omia toimitamalleja ja ajatuksia. Terveellisiä elämäntapoja noudattavasta saattaa helposti tulla ns. terveysnatsi. Lounaalla ei voi käydä ulkona, koska tarjolla ei välttämättä olekaan juuri sitä omalle ruokavaliolle sopivaa syötävää. Kaverisuhteita tai parisuhdetta laiminlyödään, koska on pakko päästä treenaamaan just sinä päivänä ja just siihen tiettyyn kellonaikaan. Ruuasta ja syömisestä tulee kellontarkkaa suorittamista ja syödään ainoastaan niitä terveelliseksi rankattuja juttuja. Myös silloin, kun ei yhtään huvittaisi tai maistuisi ja tekisi mieli vain vetää kunnon hampparimätöt läheisellä grillillä. Treenaamaan lähdetään joskus vain koska on pakko ja jotta saataisiin varmasti  ne kaikki ennalta suunnitellut viikon treenitunnit täyteen. Alkoholia ei voi nauttia, koska sehän on kaukana terveellisyydestä. Ulkona käyminen saattaa helposti rajoittua just sen takia, että sun elämäntapas ei kestä sitä ja asioista tulee liian hankalaa. Ja mitäs sitten kun terveellisiä elämäntapoja noudattava ja hyvinvointia vaaliva henkilö sortuu? No hänelle iskee morkkis ja usein vielä ihan jäätävä sellainen, jos ei osaa antaa itselleen siimaa ja on liian syvällä omassa touhussaa. Liian syvällä siellä terveys ja hyvinvointikuplassaan. Joskus olis hyvä ajatella asioita hieman laajemmin.


Mistä tää aihe tuli mieleen? No siitä, kun viimeksi tänä viikonloppuna aloin puntaroimaan omaa elämäntapaani ja sitä mitä minä haluan. Lauantaina oli mahdollisuus viettää rauhallinen ilta kotona, mennä ajoissa nukkumaan ja näin ollen herätä sunnuntai aamuun pirteänä. Ajatuksissa oli myös mennä treenaamaan ja näin ollen saada viikon treeneille hyvä lopetus ja ne tunnit täyteen. Toisena vaihtoehtona oli mennä paikalliseen baariin kattomaan kavereiden ja poikaystävän kanssa Teflon brothersin keikkaa ja lähtee hieman pämppää. Tämä tietäisi nukkumaan menemistä vasta aamun pikkutunneilla, mahdollista pientä krapulaa sunnuntaipäivälle ja näin ollen treenien unohtamista. Sehän on selvä, että terveellisiä elämäntapoja vaaliva valitsee tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Sen ei luulisi tuovan morkkista vaan ainoastaan hyvää oloa. Vaihtoehto kaksi taas pitää sisällään sen kaiken, mitä hyvinvointityypin elämään ei millään voisi ajatella kuuluvan. Mä pohdin näiden kahden vaihtoehdon välillä ja arvatkaa minkä valitsin? No tuon jälkimmäisen! Menikö nyt elämä pilalle, vai teinkö juuri kuitenkin itselleni ja muille sellaisen myönnytyksen, jolla loppupeleissä on mun hyvinvoinnin kannalta hieman kauaskantoisempia vaikutuksia. 

Joku nauttii siitä, että oma elämä on tarkasti ohjaksissa ja myös mä tavallaan nautin siitä. Mun arjessa on paljon rutiineja, jotka ovat sekä tietoisia että osaltaan tiedostamattomia valintojani oman hyvinvointini kannalta ja mun mielestä niitä terveellisiä elämäntapoja edistäviä. Nukun joka yö 8-9h yöunet, syön tasaisin väliajoin ruokaa, joka tukee kroppani toimintaa, käyn töissä ja töiden jälkeen treenaamassa ja illat tulee pitkälti vietettyä kotona. Toisaalta olen omassa kuplassani omien ajatusteni ja periaatteideni kanssa, mutta olen oppinut myös poistumaan sieltä. En pode enää jäätävää morkkista siitä, jos mun lounas ei olekaan juuri sitä mitä sen pitäisi tällä ruokavaliolla olla. En jää murehtimaan muutamaa keskellä viikkoa syötyä karkkia tai viikonloppuna ravintolassa nautittua hamppariateriaa. Jos haluan lähteä ulos kavereiden kanssa mä lähden, enkä mieti onks se nyt niin terveellistä, koska eihän se ole, mutta se on tärkeää mulle mun oman ja mieluisan elämän kannalta. 

Mun on todella vaikeaa tuoda nyt tässä sitä pointtia esiin, mutta yritän tiivistää. Tässä terveellisten elämäntapojen myllerryksessä ja hyvinvointia korostavan yhteiskunnan keskellä on hyvä muistaa tehdä ja elää sitä omaa elämää niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Tehdä asioita joista tykkää ja jotka kokee tärkeiksi. Mä oon sitä mieltä, että jos itselleen antaa silloin tällöin siimaa ja antaa vapauksia niin terveellisten elämäntapojen noudattaminen on helpompaa ja paljon kauaskantoisempaa. Se, että käy silloin tällöin baarissa, ottaa kavereiden kanssa lasin viiniä, jättääkin treenin tekemättä tai valvoo halutessa yön pikkutunneille ei tee mun elämästä epätervettä. Tottakai näissä asioissa on rajansa, enkä mä esimerkiksi pidä terveellisenä sellaista, että herkutellaan päivästä toiseen, läträtään alkoholilla joka viikonloppu tai syödään roskaruokaa joka toinen päivä, mutta nimenomaan tällaisen hyvinvointityypinkin on hyvä välillä höllätä eikä se tee tästä tyypistä yhtään huonompaa. Mun mielestä nää asiat jopa tietyllä tapaa lisää sitä hyvinvointia. Liika elämän rajoittaminen saattaa tietyssä pisteessä kostautua ja tehdä elämästä synkempää. Mä totesin just tänä viikonloppuna, että oon nykyään just sopivasti mun omassa terveys ja hyvinvointikuplassa. Terveys ja hyvinvointi on edelleen se ykkösjuttu, mutta mikään ei ole liian ehdotonta ja tälleen tää tuntuu ihan hiton hyvältä! :) 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Se on korvien välistä kiinni

Meillä oli tänään boksilla leikkimieliset "painonnostokisat". Koko tunti treeneistä käytettiin siihen, että piti löytää oma yhden toiston maksimitulos tempauksessa ja clean&jerkissä eli rinnalleveto + työntö yhdistelmässä. 

Tässä tulosvertailua aiempiin tuloksiin, tämä päivä tummennettuna

Clean/Rinnalleveto
11/2014 60 kg
11/2015 65 kg (raakana)

Clean&Jerk eli rinnalleveto ja työntö
9/2014  47,5 kg
11/2015 62,5 kg

Tempaus
11/2014 45 kg
11/2015 45 kg


Viimeisen vuoden aikana ei ole tullut temmattua tai tehtyä rinnallevetoja ja myös työnnöt ovat omassa treenaamisessa salin puolella jääneet olemattomiksi olkapään takia. Vähän jännänä siis odottelin, että kuinkahan näiden ykkösten kanssa käy. Mukava oli huomata, että vaikka treeni näiden liikkeiden osalta on ollut vähäistä ja lähes olematonta, tuli sinne edes hieman parannusta. Olin tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Niin pienestä oli kiinni saada tempaukseenkin uusi päivitetty maksimi tulos, mutta se sai vielä jäädä hetkeksi odottelemaan. :)

Tänään taas huomasin sen, miten paljon tähän painonnostoon ja voimaliikkeisiin on päällä vaikutusta. Sitä voi joko psyykata itsensä onnistumaan tai sitten päinvastoin epäonnistumaan. Vaikka voimaa olisi ja tekniikka olisi kohdallansa niin pelko saattaa iskeä takaraivoon. 2,5 kilon lisäys tuntuu yhtäkkiä 10 kilolta ja rauta ei liiku mihinkään, vaikka edellinen nosto olisi ollut kuinka kevyt. 

Mä mietin tänäänkin nostoissa aivan liikaa. Mietin sitä tekniikkaa ja missä vaiheessa pitää tippua alle. Aluksi möhlin tempauksen 40 kilon kanssa, kun en uskaltanut tippua tangon alle. Pieni psyykkaus ja uusi yritys, jonka jälkeen se sama 40 kiloa nousi kevyesti kyykyn kautta. Totesin, että parempi vain olla miettimättä ja tehdä se nosto. Tarttua tankoon ja temmata. Tänään jäi 45 kiloon, mutta ensi kerralla mä nostan 50 kiloa! Baby steps, mutta kehitystä sekin. Ehkä tuo korvien välikin paranee tässä sitä mukaan, kun saa tehdä ja treenata. Toistoa, toistoa toistoa, treeniä, treeniä, treeniä. Kyllä se pää vielä joku päivä tulee samalle tasolle, johon oikeasti omat fyysiset kyvyt ja rahkeet riittäis. ;)

torstai 12. marraskuuta 2015

Suorituskyky vs. Ulkonäkö motivaattoreina

Liikunta ja urheilu on ollu lähellä mun sydäntä jo ihan pienestä asti, aina siitä kun ensimmäisellä luokalla aloitin jalkapallon harrastamisen. Okei alkuun syynä olivat kaverit, mutta kyllä siinä taitojen karttuessa ja kehittyessä sekä kilpailuvietin kasvaessa kausi kaudelta futiksesta tuli mulle se THE THING. Vaikka moni alkuperäinen pelikaveri lopetti, minä jatkoin. Olin hurahtanut ja nautin treenaamisesta. Oma kehitys ja joukkueen menestyminen motivoivat myös jatkamaan. Mä oon aina saanut olla pelaajana osana menestynyttä joukkuetta ja valintojeni pohjalta kilpailuvietti kasvoi vuosi vuodelta. Vasta nyt viimeisimmän kauden pelasin pidemmän tauon jälkeen enemmänkin harrastellen ja musta oli ihana huomata, miten paljon mä nautin siitäkin. Futiksen parissa en koskaan mennyt treeneihin polttamaan rasvaa, vaan motivaatio kovaankin treenaamiseen syntyi jostain aivan muista asioista. Futista en ole harrastanut enkä harrasta ulkonäkö mielessä. Futiksessa motivoi taidot, kehitys ja hyvä fiilis.

Pitkäksi aikaa kuvioihin tuli mukaan salitreeni, kun futiksen harrastelu jäi reiluksi kolmeksi vuodeksi tauolle. Perus salipirkkoilu oli ja on edelleen ihan jees, mutta se mikä siinä alun alkaen omalla kohdallani ehkä hiersi (minkä olen vasta hiljattain tajunnut) oli sen ulkonäkökeskeisyys. Kyllä mun motivaatio salilla käymiseen oli enemmänkin se, miten tiesin hyvän ja säännöllisen treenaamisen muokkaavan mun kroppaa sellaiseksi, että oma peilikuva miellyttäisi enemmän ja enemmän. Ei se tietoisesti ole ollut tarkoituksena, mutta joka kerta se on siihen suuntaan pikkuhiljaa mennyt. Jotainhan siitä harrastamisesta pitää saada, jotta se oma tekeminen pysyy pidemmällä aikavälillä laadukkaana ja oikeasti kiinnostaa. Salitreenaamisessa se oli ulkonäkö ja oma peilikuva. Ulkonäkö tuli ykkösenä ja se hyvä fiilis kakkosena, jos tuli... En mä psyykannut itseäni juoksumatolle tekemään hiit treeniä tai sykkimään painojen pariin vain niiden tuoman hyvän olon vaan sen ulkonäön takia. Sen takia, että rasva palaa ja kroppa muovaantuu. Tämä on ollut itselleni todella vaikea myöntää, mutta tottahan se on. 



Nyt, kun olen palannut salitreenistä crossfitin pariin ymmärrän koko ajan paremmin, millä itselleni on oikeasti merkitystä ja miksi tavallinen salipirkkoilu ei pitkässä juoksussa oo yhtään mun juttu. Ulkonäkö ei ole mulle sopiva eikä todellakaan kestävä motivaattori vaan mä nautin siitä suorittamisen tunteesta ja siitä mitä fyysiset onnistumiset saa mussa aikaan. Mua motivoi, että kehityn fyysisesti. Jaksan paremmin ja huomaan, miten se lajikohtainen harjoittelu vaikuttaa minuun ja näiden lajikohtaisten ominaisuuksien kehittymiseen. Kyllä mulle on palkitsevampaa nostaa treenissä kovempia rautoja ja tehdä yhä kovempia suorituksia, kivuta köysiä pitkin kattoon ja kävellä käsillä. Haluan saada mun kropasta kaiken hyödyn irti, enkä treenata vain sitä omaa peilikuvaa varten.

Suorituskyky toimii mun motivaattorina liikunnassa ja treenissä, ulkonäkö jollakin toisella. Mulle suorituskyky menee ulkonäön edelle kaikessa ja futis sekä crossfit on sitä mistä aidosti nautin ja rakastan. Parastahan on kun löytää sellaisen lajin ja harrastuksen mistä nauttii. Parasta on löytää sellainen treenimuoto, joka motivoi pitkässä juoksussa. Mikä antaa paljon ja mikä vie fiilikset aivan uusiin sfääreihin. 


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Sisäisen dialogin vaikutus fiiliksiin

Mä oon viime aikoina onnistunut jotenkin hukkaamaan elämästäni sellaisen perushyvän fiiliksen ja hyvän mielen tunteen. Mieli on ollut hieman maassa ja sen ovat ajoittain vallanneet levottomat ja hieman ahdistavatkin ajatukset. Ei kiukuta tai suututa, mutta jotenkin vain on hieman turhautunut olo. Ajatuksiani synkentää entisestään se, että alan yhä tarkemmin analysoimaan fiiliksiäni ja tuntemuksiani. Miks mun mun ei oo hyvä olla? Mikä mua ahdistaa? Voisinko muuttaa jotain, jotta mulla olis parempi fiilis? 

Viime viikkoina oon ollu todella kiireinen tai ainakin musta tuntuu siltä. Työjutut hieman stressaa, viikonloppuna olin koulutuksessa ja nytkin maanantaina ja tiistaina työskentelin 10-11 tuntiset työpäivät. Tietyt deadlinet puskee päälle ja pitkien työpäivien vuoksi en ole ehtinyt treenaamaan. Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa ja päivien jälkeen on välillä sellainen olo, että haluasin sulkeutua johonkin omaan huoneeseen ja kadota ihan omaan rauhaani. Treenaaminen on myös mulla yksi valtava voimavara siinä, että pidän pääni ja ajatukseni kasassa. Joskus kuulen sellaisia juttuja ja työskentelen niin lähellä sairauksia, että ne heijastelevat ajoittain haluamattanikin omiin ajatuksiini. 

Sisäinen dialogi ei oikeasti ole mikään hömppä juttu. Eräässä haasteessa mainittiin, että ihminen ajattelee keskimäärin lähes 50 000 ajatusta päivässä ja näistä ajatuksista ihan huima määrä toistuu päivittäin. Jos tuo pitää paikkansa, niin en ihmettele miksi fiilis on ajoittain ahdistunut, turhautunut, surullinen ja hieman synkkäkin. Etenkin, kun usein ne huonot ajatukset tuntuvat vielä oikein korostuvan. Tuntemukset heijastelevat kulloistenkin ajatusten laatua ja täytyy myöntää, että viime aikoina mun päässä on pyöriny stressaavia ja ahdistavia juttuja.  En enää ihmettele, minkä vuoksi viime aikoina on mieli ollut hieman maassa. 

Liika ajattelu ja päänsisäinen keskustelu järkyttää hyvinvointia. Suurin ongelma on liika ja liian tarkka ajattelu ja asioiden pohtiminen. Kaikkeen ei ole eikä kuulukaan löytyä vastausta välttämättä siinä hetkessä, jossa elää. Ajatuksia tulee ja menee. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että vaikka ajatuksiaan ei voisikaan hallita, voi kukin itse kuitenkin päättää kuinka ajatuksiinsa suhtautuu. 

Mä olen viime aikoina kiireen, stressin ja muiden sisäistä dialogiani järkyttävien asioiden keskellä suhtautunut asioihin todella negatiivisesti. Toisaalta sekin on ihan fine, ja on myös tärkeää antaa itsensä kokea näitä tunteita. Yleensä mä oon sellainen peruspositiivinen ja iloinen tyyppi, jolla on hymy ja nauru herkässä. Myös omalla ajalla ja kotona. Se, että koen näitä huonompiakin ajatuksia ja fiiliksiä ei tee musta huonoa ihmistä eikä tee mun elämästä kuitenkaan huonoa. Ne on osa tätä kaikkea ja näissä tilanteissa pitäis vain olla takertumatta asioihin ja ajatuksiin. Huonoja päiviä ja kausia on varmasti jokaisella.

Oon nyt huomannut, että sillä mitä ajattelen ja millaista keskustelua käyn pääni sisällä on todella suuri vaikutus mun fiiliksiin ja yleiseen hyvään oloon. Heti, kun ajatukset on positiivisempia ja keskustelu mielekkäämpää on mulla kaikin puolin hyvä olla. Mulla on hyvä olla tässä ja nyt. En kelaa mennyttä enkä tulevaa, koska usein silloin kun jaksaa pitää mielen positiivisena tapahtuu niitä kivoja asioita. :) Onneksi alkaa jo vähän helpottamaan ja muistuttelen taas itseäni siitä, että mikä on pahinta mitä tässä kiireen keskellä muka voisi sattua. Tää kiire ei tapa mua, eikä aiheuta mitään ongelmia, joten miksi annan sen edes vaikuttaa ajatuksiini ja fiiliksiini niin voimakkaasti. ;) 


tiistai 10. marraskuuta 2015

Tieto lisää tuskaa

Se tunne, kun sua kiinnostaa jokin asia niin paljon, että sä hamuat siitä lisää tietoa koko ajan ja samalla sä huomaat miten tietopankkisi kasvaessa nää jutut on ihan ristiriidassa keskenään toistensa kanssa. Sitä ei oikein enää tiedä kehen luottaisi ja mitä oikein uskoisi. Mä puhun nyt ravintoasioista, mistäs muustakaan. :D Nää ravintojutut on pyöriny viimeisten reilun kahden vuoden aikana mun mielessä enemmän ja vähemmän lähes koko ajan, koska tämä aihealue kiinnostaa mua todella paljon. Viime päivinä ruoka on pyöriny mielessä vielä tavallista enemmän. 


Ravintoasioissa tuntuu olevan enemmän ristiriitoja ja ravintoasiat puhututtaa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Kuka liputtaa maidottoman ja glutteenittoman ruokavalion puolesta, kuka taas luottaa ja uskoo nykypäivän vallitseviin ravitsemussuosituksiin, kuka noudattaa vähähiilihydraattista ruokavalioa ja kuka taas luottaa siihen mitä oma masu ja fiilis sanoo. Milloin tästä kaikesta tuli niin älyttömän vaikeeta?! 

Oon vierestä seurannu erinäisten tahojen mielipiteitä näistä ravitsemusasioista, hakenut enemmän tietoa siitä, mikä mua kiinnostaa enemmän ja viimeisimpänä lähtenyt kokeilemaan tätä vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tällä hetkellä tää tuntuu mulle sopivalta ja kroppa toimii hyvin. Tottakai mun toisinaan tekee ihan hitosti mieli perunaa ja houkuttelis kovasti syödä poikaystävän kokkaamaa hyvän tuoksuista riisiä ja kanakastiketta, kun pääsen vihdoin reilu 10 tuntisen työpäivän jälkeen kotiin, mutta samalla mä mietin mitä se suuri hiilarimäärä tekee mun kropalle ja sen toiminnalle. En mä ennen miettinyt asioita näin pitkälle, että miten ne ravinnon sisältämät aineet varastoituu mun kehoon tai miten rasvasolut kasvaa. Välillä tää on mielelle todella ahdistavaa ja kuormittavaa, enkä ihmettele yhtään minkä takia. Vähemmästäkin menee pää pyörälle, jos seuraa eri kanavia ja kuuntelee eri ihmisten väittelyitä ja mielipiteitä näistä ravitsemuksellisista asioista. 


Mä oon sellanen, että tykkään lukea ja kuulla perusteluja eri vaihtoehtojen osalta. En ole sellainen ihminen, joka lyttää suoralta kädeltä jonkin vaihtoehdon. Tykkään kokeilla ja ottaa selvää. Niin myös näissä ravintoasioissa. Mä tiedostan faktatietona aika pitkälle, miten ihmiskeho toimii ja mitä reaktioita siinä tapahtuu. Siitä huolimatta mä en aina tiedä mitä uskoa, kun tulee puheeksi nämä ravinto ja ruokajutut. Jo pelkästään se, että oikeasti asiantuntevat henkilöt ja pitkälle kouluttautuneet ihmiset kiistelevät näistä asioista kertoo siitä, että jotkut perusfaktat joko unohtuu tai sitten niistä ei välitetä. Välillä sitä tulee mietittyä, että miten pimeitä nää ravintotouhut on ja onkohan tässä takana jotain enemmänkin.. Miettikääs miten paljon meillä täällä Suomessakin on eri luokkakunnan Personal Trainereita. Jokainen varmasti antaa ohjeita asiakkailleen ja jokaisella on oma näkemyksensä näistä ravitsemusasioista. Mä en haluis olla sellanen PT, joka hetken kuluttua toteaa, että opastinpas asiakasta just ihan päin peetä... Ensin mun pitää selvittää mitä mä puollan ja olla oikeesti varma siitä. 

Jos miettii entisaikoja, ennen kuin mitään tutkimuksia julkaistiin kukin söi sitä mihin raha riitti ja mitä oli tarjolla. Nykyään tarjolla on yhtä sun toista elintarviketta, superfoodia  ja lisäravinnetta. Jokainen pitää sitä omaa juttuaan ainoana oikeana ja näistä asioista oikeasti väitellään ja riidellään. Huh, hullu maailma. Viime päivinä mä oon lukenut useamman kantaa ottavan tekstin koskien vegaanista ruokavalioa.. Ihan kuin soppa mun pään sisällä ei ois jo tarpeeks iso ilman tietoa ja videoita siitä, missä oloissa minunkin lautaselle päätyviä eläimiä pidetään ja hoidetaan ja miten näiden eläinten kasvattaminen ym. vaikuttavat muun muassa tän maapallon toimintaan. Tsiisus. Hirveitä asioita ihan oikeesti ja samalla sitä yrittää pähkäillä että mikä itelle ois parhaaks ja mitä mieltä mä oon näistä asioista. Vuoden sisällä oon kokeillut yksistänsä maidotonta ja viljatonta ruokavaliota, välillä syönyt sitä ihan tavallista kotiruokaa miettimättä sen kummemmin mitä se sisältää, oon kokeillu vihersmoothieita ja superfoodeja ja nyt viimeisimpänä tosiaan tämä vhh. Ja nyt mä oon miettiny, että pitäiskö alkaa vegaaniks näiden viimeisimpien lukemieni juttujen pohjalta...........

Niin paljon tietoa, niin paljon pohdintoja, niin paljon hyviä perusteluja eri asioiden puolesta ja toisia asioita vastaan. Välillä mä toivoisin, että voitais palata siihen aikaan kun ei ollut mitään tehotuotantoja, supersäilyviä elintarvikkeita, pikaruokia, valmisruokia tai erinäisiä ruuansulatusta parantavia superjugurtteja ym. :D Tää maailma alkaa olemaan jo liikaa vaihtoehtoja pullollaan ja pitääpä väliin todeta, että joskus kehitys on liikaa. Välillä mä toivoisin, että mulla ois iso talo ja piha. Mulla ois possu, lehmä ja kana ja viljelisin pihallani erilaisia kasviksia ja ois siinä pieni peltokin. Sellaista omavaraista tuotantoa. Omenapuu pihalla ja marjapuskiakin sen verran, että riittäisi omaan käyttöön.

Tässä hullun ruokamaailman ja ruokasodan keskellä pitäis vaan löytää se oma juttu ja luottaa siihen, mikä omasta mielestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Mikä ennen kaikkea tuntuu kropassa hyvältä, koska ruokahan on meidän polttoainetta ja pitää meidät toiminnassa! Siitä huolimatta, nää ruoka, ravitsemus ja ravintoasiat on jo paisunu aika isoks jutuks. Seuraavaa siirtoa odotellessa...


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

"Don't limit your challenges. Challenge your limits."



On todella helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Pysytellä sillä kuuluisalla mukavuusalueella ihan kaikilla eri elämän osa-alueilla. Joistain tulee huippu-urheilijoita, kun toiset tyytyy kuntoliikuntaan. Toisista tulee johtajia ja toiset tyytyy duunarin virkaan. Mä ihailen niitä ihmisiä, jotka ovat pistäneet oman firman pystyy ja saaneet sen kukoistamaan. Ihailen niitä ihmisiä, jotka menestyvät omassa lajissaan ja näyttävät nauttivan siitä mitä tekevät. Ihailen niitä ihmisiä, jotka uskaltavat haastaa itseään ja näyttävät toiminnallaan, että ennakkoluuloista huolimatta voi onnistua. Mä uskon, että ne ihmiset menestyy ja saavuttaa tavoitteensa ja haluamansa, jotka jaksaa nähdä vaivaa ja tehdä duunia näiden asioiden eteen. Haasteita ei siis rajoiteta vaan lähdetään haastamaan näitä rajoja. Uskalletaan yrittää.

Miten sitten kannattaa lähteä haastamaan omia rajoja? Niitä rajoja, jotka sä oot jollain tapaa ihan itse kehittänyt. Monet asiat on päästä kiinni, joten ihan ensin pitää muokata niitä omia ajatuksia. 

Päätä mitä haluat ja lähde ennakkoluulottomasti tavoittelemaan sitä


Uskalla kokeilla, älä pelkää epäonnistumista


Jos et heti onnistu, älä lannistu vaan yritä uudelleen!


Älä mollaa ja lannista itseäsi, usko itseesi ja siihen mitä teet


Mä oon päättänyt, että ensi vuonna mä kisaan tässä crossfitissä edes jossakin pienessä kisassa, jos mulla suinkin pysyy paikat kunnossa. Kesällä futiksen parissa loukattu olkapää kestää vihdoin isojakin rautoja, roikkumista ja käsilläseisontaa. Mulla on hirveä hinku treenata ja kehittyä. Kilpaurheilija-minäni on taas alkanut nostaa päätänsä. Treenaaminen on kivaa ihan vain sen tuoman hyvän olon vuoksi, mutta mä haluan vielä enemmän. Vaikka mä en olisikaan kaikilta osin ihanteellisimmassa kunnossa kilpailemaan crossfitissä ensi vuonna niin mä aion yrittää. Mä haluan haastaa itseäni, enkä rajoittaa noita haasteita vain sen takia, että luulen itsestäni jotain. On aika poistaa ne rajat, jotka olen itselleni ja toiminnalleni asettanut.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Mahtava ihmiskeho

Ootko koskaan miettinyt miten mahtava ihmiskeho oikeastaan onkaan? Mihin kaikkeen sillä pystyy ja mitä kaikkea se kestääkään? Mä mietin viimeksi tänään treenien jälkeen, kun pyörin treenin lopuksi salin lattialla oikeesti kaikkeni antaneena. Siinä hetkessä ja siinä tilanteessa tiesin, että en olisi pystynyt tai jaksanut enempää. Puristin itsestäni irti kaiken, mitä oli annettavissa. Kesken treenin oli sellainen fiilis etten jaksaisi enää, mutta jostain sitä taas tuli revittyä ekstrapuhtia treenin loppuunviemiseksi yhä paremmilla tehoilla. Jälkikäteen ei varmasti jäänyt harmittamaan tai pohdituttanut, että olisinko pystynyt parempaan. Siinä treenin loputtua muutama kyynel valui poskia pitkin ja piti nieleskellä etten oksenna. En treenaamisellani pyri tuollaiseen, mutta tuollaisina hetkinä sitä tajuaa, mihin tämä minunkin kehoni  pystyy silloin kun tahtoa riittää.


Ihmiskeho kestää aika paljon. Johan tämän todistavat kaikki ennätystenkirjoihinkin taltioituneet älyvapaimmatkin tempaukset, joissa testataan nimenomaan ihmiskehoa ja sen kestävyyttä. Kaikki mahtavat urheilusuoritukset eri lajeissa, kun rikotaan ennätyksiä ja toinen ihmiskeho kisaa toista ihmiskehoa vastaan. Samoin ihan arkipäivässä toimiminenkin tarjoaa esimerkkejä siitä, mihin kaikkeen ihmiskeholla pystyy. Jotkin asiat ovat yksilöllisiä ja geeneistä riippuvaisia. Ihmiskehoa voi kuitenkin treenata ja kouluttaa kaikin puolin kestävämmäksi ja monipuolisemmaksi. Ihmiskehoon kuuluvat myös aivot ja mieli, eikä niitä tule nyt ajatella kehosta irrallisena kokonaisuutena. Kroppaa voi treenata ja mieltä voi treenata ja ne yhdessä muodostavat tämän mahtavan ja monipuolisen kokonaisuuden. 

Tästä asiasta voisin höpistä vaikka kuinka paljon ja levittää juttua vaikka kuinka leveäksi. Haluan nyt kuitenkin pysyä siinä asiassa, josta nämä ajatukset heräsivät eli treenaamisesta ja itsensä ylittämisestä, kehittymisestä ja onnistumisesta. Mä oon oikeasti aina luullut ja ajatellut, että kun pienenä valitsin lajikseni futiksen ei musta olisi enää mitään muuta lajia harrastamaan tai en ainakaan siinä voisi pärjätä. Okei, ballerinaa musta ei saa tekemälläkään (enkä haluaisikaan), mutta pointti: ihmiskeho on muuttuva, muovautuva ja mukautuva. Ihmiskehoa voi treenata ja harjoittaa. Vanhakin voi oppia uusia temppuja ja niin edelleen.

Jatkettuani crossfitin harrastamista pidemmän tauon jälkeen, olen taas päässyt kiinni siihen mikä tässä lajissa mut alun alkaen sytytti. Se miten treeni treeniltä huomaa kestävänsä paremmin, sietää kipua ja kuormitusta ja oppii sellaisia uusia taitoja, joista aiemmin on vain haaveillut. Se fiilis minkä tuo kaikki saa aikaan on ihan sanoin kuvaamaton. Vaikka aluksi jokin asia tuntuu hankalalta niin pikkuhiljaa tekemällä oppii paremmaksi. Se vaatii treeniä, se vaatii sisua, mutta jos jotain haluaa niin pian tajuaa, että tämä mahtava ihmiskeho pystyy vaikka mihin. Eilen mä itse opin käsilläkävelemään ja pääsin vierestä todistamaan miten minua vanhemmat äitihahmot, jotka aiemmin eivät uskaltaneet edes päällänsä seistä, seisoivat nyt kauniisti käsiensä varassa seinää vasten. Yhtenä viikkona sain todistaa riemunkiljahduksia, kun toinen nainen pääsi ensimmäistä kertaa kivuttua köyttä pitkin koskettamaan kattoa. Aika hitsin siistiä ja nämäkin on lopulta ihan vain pieniä juttuja ja pieniä esimerkkejä siitä, mihin ihmiskeho pystyy ja minkälaisia tunteita onnistuminen saa aikaan. 

Jokainen valitsee oman lajinsa ja oman polkunsa, mutta varmasti jokainen tahollaan on pystynyt kokemaan tämän saman fiiliksen. Ainakin mä toivon niin, koska tällaisten asioiden tajuaminen edesauttaa sitä, että mä kunnioitan mun kehoa! Se on mun työkalu ja väline niiden asioiden toteuttamiseen josta nautin ja tarjoaa niitä tärkeitä kokemuksia, jotka tekevät elämisestä aina vaan mieluisampaa. Ihmiskeho on oikeesti aika sairaan mahtava!