sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Rakastu elämääs

Nyt on tulossa diippii shittii lomamoodi Veeralta, koska menossa on sellanen "kevyt" happiness overload jo toista viikkoa. Mä en lannistu edes nyt, vaikka tänään koittaakin kotiinlähtö ja paluu arkeen heti tiistaina. Mun elämä on sitä mitä mä siitä teen. Jos ei kiinnosta lukea juttua rakkaudesta ja elämästä ja menee liian siirappiseksi niin skippaa suosiolla. Ainakin mä varoitin. ;)


Kuulostaako mahdottomalta ajatukselta herätä aamuisin hymy huulilla ja aloittaa päivä hyvillä, positiivisilla ajatuksilla. Sellaisilla ajatuksilla, jotka saavat päivän heti alusta alkaen tuntumaan hyvältä ja siedettävältä sen sijaan, että käyttäsit aikaa pienten asioiden märehtimiseen ja saisit itsesi heti aamusta huonolle tuulelle. Päivä alkaa huomattavasti kevyemmin ja helpommin, kun miettii uuden päivän tuomia uusia mahdollisuuksia. Voit joka päivä rakastua elämääs syvemmin ja syvemmin, jos annat sille mahdollisuuden. 

Elämän ei tarvitse olla yhtä nousukiitoa ja pelkästään onnellisia hetkiä, eikä se varmasti kaikilla sellaista olekaan. Vaikeat hetket opettavat arvostaa yhä enemmän sitä tavallista ja niitä hyviä aikoja. Vaikeampia hetkiä tulee ja menee, mutta uskon, että niistä on mahdollista selvitä vähemmillä kolhuilla, jos yleistunnetila omaa elämää kohtaan on hyvä ja rakastunut. 

Omaa elämää kannattaa opetella arvostamaan. Jos ajatellaan ihmiselämän kestävän keskimäärin esimerkiksi 80 vuotta on meillä keskimääräisesti 29 200 päivää elettävänä tällä maapallolla. Se kuinka jokainen päättää nuo päivät viettää ja elää on pitkälti itsestä kiinni. Joo ihmisiä varmasti syntyy se kuuluisa kultalusikka suussa, mutta tää maapallo on myös täynnä monia esimerkkejä siitä, miten nollasta aloittaessaankin voi kivuta ylös ja tehdä elämästään mieluisaa. Ainakin mä uskon koko ajan enemmän siihen, että mä voin itse vaikuttaa mun omaan elämään. Kyse on valinnoista, päätöksistä ja uurastuksesta omia haaveitaan ja unelmiaan kohtaan. Tuo elämä alkaa muuttumaan ja tuntumaan elämisen arvoiselta, kun sitä oppii rakastamaan ja arvostamaan. Positiivisilla tunteilla ja ajatuksilla löytää ympäriltään aina vain enemmän hyviä asioita ja hyvää alkaa tapahtumaan. 


Mä oon alkanu uskomaan näihin asioihin pikkuhiljaa oman elämäni näyttämänä, viimeisimpänä mun omaa elämää tähän mennessä suurimmin koskettaneen tarinan kautta: Mä hain Lapualta fysioterapeutin paikkaa, koska pääkaupunkiseudulla kilpailu paikoista oli kovaa ja tuolloin oli kovasti tarjolla vain pätkätöitä eikä varmuutta jatkosta. Lapualta töiden hakeminen oli aluksi itsellenikin suuri vitsi, mutta sitten mietin että why not? Mulla ei ollut mitään hävittävää, joten laitoin hakemuksen ja tässä mä olen edelleen 16kk jälkeen. Muutin töiden takia ja tavoitteena oli työkokemuksen kartoittaminen sekä itsensä kehittäminen. Tein pitkiäkin päiviä, koska mulla oli siihen mahdollisuus, eikä mua haitannut ottaa asiakasta vastaan klo 18 jälkeenkään. Olin innoissani mulle tarjoutuneesta mahdollisuudesta ja oikeasti kiitollinen siitä, että just mut palkattiin tuohon hommaan. Olin iloinen, vaikka samalla häkeltynyt. 

Työpaikan varmistuttua ja hetken isäni nurkissa pyörineenä löysin kivan yksityisen vuokra-asunnon, jonka näyttöön ilmestyi minun lisäkseni ainakin 6 muuta henkilöä/pariskuntaa. Pelkäsin, että tuo heti kodilta tuntunut paikka menisi multa sivu suun, koska olinhan vasta Stadista landelle päin siirtynyt. Vuokranantajalle olisi varmasti ollut turvallisempi sijoitus ottaa kämppään vuokralle joku paikallinen, mutta kuinka ollakaan mä sain sen kämpän ja vuokrasoppari kirjoitettiin heti tuon samaisen näytön jälkeen. Kaikki tuntui rullaavan vähän liiankin hyvin ja takaraivossa jyskytti ajoittain pelko, että pian tapahtuu jotain pahaa, kun kaikki rullasi vähän liiankin smoothisti. Olin kuitenkin iloinen ja onnellinen. Asiat rullas. Samaan aikaan mä tapasin mun poikaystävän ja nykyisen avomieheni ja toivottavasti myös tulevaisuuteni aviomiehen. Viime keväänä aloitin taas pelaamaan futista ja syksyllä löysin uuden kipinän crossfitiä kohtaan. Uusia ystäviä ja uusia tuttavuuksia, jolloin elämä maistuu taas pikkuisen paremmalta. Sattumaa, vai kohtalon johdattamaa kun antaa elämälleen ja itselleen mahdollisuuden?

Nyt kun jälkeenpäin asiaa miettii ja pohtii niin nää kaikki asiat tapahtui mulle varmasti siksi, että niin oli tarkoitettu. Mulla oli palava halu päästä työskentelemään omalla alallani, joten olin valmis tekemään myös uhrauksia, joka oli tässä tapauksessa uuden elämän aloittaminen uudella paikkakunnalla. Olin onnellinen ja iloinen, pystyin lopulta nauttimaan olostani täysin rinnoin, kun vihdoin itsekin sain oman alani töitä. Hyviä asioita tapahtuu, kun jaksaa uskoa, on halua ja pystyy pitämään mielen avoimena ja positiivisena. Luottamaan prosessiin. 

Tähänkin tarinaan on tähän asti jo mahtunut sudenkuoppi, pieniä vastoinkäymisiä, epäilyksiä ym., mutta koko ajan mä jatkan oman elämäntarinani kirjoittamista. Rakastan mun elämää ja arvostan sitä missä mä nyt oon, mutta se ei tarkoita, että mä olisin vielä perillä. Positiiviset tunteet ja kokemukset kuitenkin vahvistavat elämääni ja antavat asioille merkityksen. Elämä on laiffii, tässä ja nyt. Rakastan tätä koko ajan enemmän ja samalla on parasta saada elää tätä laiffii tärkeät ihmiset rinnalla. 

Peace out! 

perjantai 29. tammikuuta 2016

Täysi huominen, tyhjä eilinen

Kuinka monelle asioiden lykkääminen on ennemmin toistuva tapa, kuin satunnaista viitseliäisyyden puutetta? Sulla pyörii mielessä asioita, pieniä ja suuria, jotka tulisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Tiedät, että olisi parempi hoitaa nuo asiat samantien, mutta päätät lykätä asioiden hoitamisen huomiselle. Tekosyitä sille, miksei noita vähemmän ja enemmän välttämättömiä asioita hoideta heti pois alta löytyy niin paljon kuin jaksaa miettiä. Monesti ainakin itse syyllistyn ajatukseen, että huomenna sitten, huomenna on parempi päivä, huomenna ei ole kiire ja saan hoitaa tarvittavat asiat rauhassa. Oli kyse sitten siivouksesta, laskujen maksamisesta, ruuan laittamisesta tai vähemmän tärkeän työjutun hoitamisesta, on näitä juttuja joskus vähän liiankin helppo lykätä huomiselle toistuvilla verrukkeilla.

Mitä sitten tapahtuu, kun löydät itsesi siitä seuraavasta päivästä? Nyt olet siinä päivässä, kun olet luvannut hoitaa nuo eilen mieleen tulleet välttämättömyydet. Saatat tajuta, että kyllä eilinen olisi sittenkin ollut parempi päivä hoitaa nuo asiat pois päiväjärjestyksestä. Loppujen lopuksi esimerkiksi se kiire, jota käytit itsellesi asioiden hoitamisen skippaamisen tekosyynä olikin täyttä valetta. Eilen olisi ollut hyvä päivä ja saatat huomata miten eilinen olikin melko lailla tyhjä ja tämä uusi päivä täysi. Asioiden hoitamisen lykkäämisestä ja tekemättä jättämiseen viittaa myös tämän tekstin otsikkokin mielestäni melko osuvasti - Täysi huominen, tyhjä eilinen. Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Tästä päästään sitten hyppättyä pienellä aasin sillalla stressiin ja stressin hallintaan. Jos voisin yhden asian itsessäni parantaa sormia näpäyttämällä se olisi stressin hallinta! Mä stressaan todella pienistäkin asioista, mikä saa aikaan vatsanpohjassa outoja tuntemuksia, olen hermostunut ja stressaantuneena päässä pyörii samaan aikaan miljoona asiaa. Silloin tuntuu, ettei mikään suju, epäilen omaa tekemistäni ja olemistani tällä maapallolla. Stressin hallitseminen ja sietäminen ovat asioita, joita voi onneksi opetella ja itseään voi tietyllä tapaa muuttaa. Esimerkiksi tämä asioiden hoitamisen lykkääminen on itselläni yksi suurimmista stressin aiheuttajista. Syyllistyn siihen kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedän ja olen kokenut, miten erinäiset asiat hoidettuani olo on tyyni ja rauhallinen. Kehon valtaa sellainen kokonaisvaltainen hyvä olo ja voin sanoa, että huonompanakin päivänä jaksaa olla positiivinen kun stressi ei paina päälle. Toinen ongelmani on se, että mieleen nousee erinäisiä pieniä asioita päivän mittaan, jotka luulen myöhemmin muistavani, mutta nukkumaan mennessä tajuankin, että hei hitto se ja toi ja tää piti tänään muistaa tehdä! Hirveä tunne, eikä tuollaisina hetkinä tosiaankaan saa nauttia levollisesta yöstä ja unesta.

Mulla on kuitenkin yksi vinkki, millä tällaista stressiä voi omalla tekemisellään pyrkiä hallitsemaan. Simppeli juttu, mutta unohtuu helposti. Pidä mukanasi AINA pientä vihkoa, jonne kirjaat kakki päivän aikana mieleen nousseet asiat. Ne ihan pienetkin, kuten osta koiralle kakkapusseja, lähetä meili henkilölle x tai maksa huomenna erääntyvä puhelinlasku. Asialla ei ole väliä, kunhan kirjaat sen ylös. Ikäänkuin to do lista, joka saattaa päivän aikana paisua melko pitkäksikin riippuen hoidettavien ja mieleen juolahtaneiden asioiden määrästä. 

Seuraava vaihe tuon kirjaamisen jälkeen onkin sitten hoitaa nuo listalla näkyvät asiat. Aina asian hoidettua, saa vetää ruksin päälle. Ruksi symboloi hoidettua asiaa ja samalla huomaat miten pienenkin asian hoitaminen saa aikaan vapauttavan tunteen. Lista voi tosiaan paisua, mutta sitä ei kannata säikähtää, koska varmastikaan jokaista asiaa sun ei tule eikä tarvitse hoitaa juuri sillä hetkellä. Pointtina tällaisessa listassa on se, että pysyy paremmin kärryillä hoidettavista asioista, koska kiireen keskellä ja pienessäkin stressissä aivot eivät millään pysty hallitsemaan kaikkea. Lista muistuttaa asioiden hoitamisesta ja näin ollen pitää yllä tiettyä järjestystä. Ainakin itselleni toimii paremmin se, että olen tietoinen kaikista hoidettavista asioista, jotta ne eivät nousisi mieleen juuri ennen nukkumaanmenoa. Itse aion ottaa tämän taas käytööni heti lomalta palattuani, koska tiedän nyt taas miten ihanalta ja vapautuneelta tuntuu, kun stressistä ei ole tietoakaan. Maailma ja ajatukset todella todella kirkastuvat ja sen tuntuu ihanalta! <3



torstai 28. tammikuuta 2016

Kulttuuriviehätystä kuntosalimaailmasta


Muutama asia täältä reissun päältä, joita olen hämmästellyt lähinnä positiivisessa mielessä. Täällä näkee paljon eri kulttuureita ja erilaisia ihmisiä, koska onhan Kanariansaaret ympäri vuoden yksi suosituimmista turistikohteista. Täällä olen taas huomannut ja saanut kokea sen, miten meitä suomalaisia pidetään hieman erilaisina muihin kulttuureihin nähden. Meitä pidetään hiljaisina ja ennakkoluulot on usein siihen suuntaan, että ollaan hieman töykeitä ja vaikeasti lähestyttäviä. Eräs mies kommentoi, että vaikka arvasinkin minun olevan kotoisin Suomesta ihonvärin ja vaalean tukan takia, niin keskustelun ja muuten yleisen habituksen perusteella en kuitenkaan suomalaiselta vaikuta. Oli kuulemma mukava jutella suomalaisen kanssa, joka hymyilee ja nauraa, eikä ota elämää liian vakavasti. Tuollaisia asioita on mukava kuulla ventovieraan suusta, mutta samalla surettaa millaisen kuvan me suomalaiset yleensä jätämme itsestämme maihin joissa matkaamme. Tai sitten nää ihmiset jotka tällaisia asioita kommentoivat ovat käyneet Suomessa niinä synkkinä talvipäivinä, jolloin vastaantulijalta ei hymyä irtoa, mumistaan ja kuljetaan laahustaen leuka rinnassa. Toisaalta voin kuitenkin hyvin samaistua tämän kyseisen miehen mietteisiin, koska osataanhan me suomalaiset olla nyös hyvin yrmyjä. ;) 

Kulttuureissa on todellakin eroa ja tämä asia vahvistui paikallisella kuntosalilla vieraillessani. Tapoja on toki monia, mutta aloin samantie pohtimaan, että miksei Suomessa kuntosalimaailmassa voitaisi toimia samalla tavalla. Tässä muutama esimerkki:

Kuntosalilla vastaanottovirkailija on aktiivinen ja neuvoo asiakkaita myös oma-aloitteisesti. Hän on tiskin takana heti valmiina neuvomaan liikkeiden ja laitteiden kanssa sekä jakelee vinkkejä.

Kuntosalitreenaajat uskaltavat poikkeuksetta kysyä neuvoa ja lähestyä muita. Aloittelijallakin kynnys on pienempi, kun hän saa apua uudessa ympäristössä.

Toinen treenari jeesaa toista treenaria oman liikesuorituksensa tauon aikana, jos niikseen on ja toinen tarvitsee jeesiä omassa suorituksessaan. Samoin vastaanottovirkailija hyppää apuun heti kun on tarvetta. Kyllä on mukavampi nostella raskaitakin rautoja, kun tietää ettei tarvitse pelätä tangon alle liiskaantumista voimien yhtäkkiä huvetessa. 

Kanssatreenaajia moikataan ja väläytetään pieni hymy ihan vain toisen huomioimiseksi. Vaikka tykkäät treenata yksin ja omassa rauhassa, olla puhumatta muille ja keskittyä omaan treeniin, niin mun mielestä muiden huomioiminen edes sillä tervehtimisellä tai hymyllä kielii siitä, ettet oo ihan jutti punttari, vaan yhtälailla inhimillinen ihmisolento. Kohteliaisuus ja tavat!

Muut treenarit jeesaa pyytämättä toista, kun se just jalkaprässissä 350 kiloa 6x8 sarjat liikutellut lihasmölli saa treenin pulkkaan sen liikkeen osalta ja siinä jalkaprässissä komeilee aika monta siirreltävää 20kg levypainoa takaisin paikoilleen. Paljon kivempi niitä on kanniskella paikoilleen pienen apujoukon kera. Tässä vois muistella sitä kuuluisaa karmaa, eli kun teet hyvää niin varmasti saat hyvää. 


Oikeastaan tässä kun näitä huomioimiani asioita luettelin, löydän noista asioista lopulta paljon yhtäläisyyksiä Crossfit harrastukseeni ja siinä yhteisön toimintaan. Ehkäpä kuntosalimaailmakin olisi kokonaisuudessan myös minua enempi viehättävä, jos toiminta ei olisi niin omaan napaan tuijottamista hieman kärjistäen. Tai sitten mä vain olen vieraillut vääränlaisilla saleilla...

Laitahan kommenttia kommenttikenttään tulemaan, ootko törmännyt samanlaisiin ilmiöihin? 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mukavuusalueelta irtautuminen

Kuinka monesti oot lähtenyt tekemään jotain, mikä sillä samaisella hetkellä on kuulostanut sun mielestä hieman vastenmieliseltä, pelottavalta tai muuten vain ei niin mukavalta? Miten helppo tai vaikea sut on saada heittäytymään uusien haasteiden pariin? Ootko kokeilija, hetkessä eläjä vai tuntuuko oma juttu sittenkin parhaimmalta?

Mukavuusalue on se alue, jossa mun tai sun on helppo olla. Mukavuusalue koetaan usein turvallisena paikkana. Se ei  kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi loistavasti ja eläisit parasta elämää, vaikka mukavuusalueellasi eläisitkin. Sitä ei välttämättä edes ymmärrä, mitä kaikkea voisi kokea ja mitä kaikkea voisi saavuttaa, jos aina silloin tällöin olisi valmis hyppäämään rajan toiselle puolelle eli sinne epämukavuusalueelle. Harva menestyjä on esimerkiksi saavuttanut menestyksen, pysytellessään koko matkansa ajan mukavuusalueella. Uudet siistit jutut ja mahdollisuudet voi odottaa ihan kulman takana. Joskus pitää vain uskaltaa.


Tämä nyt hieman liioiteltuna pohjustuksena mun ihka ensimmäisen surffikokeilun hehkuttamiseen, mutta oikeesti! Mä oon ennenkin pohtinut tätä mukavuusalue versus epämukavuusalue juttua ja aina tulen samaan lopputulokseen. Miks joskus on niin hemmetin vaikea heittäytyä uuteen ja haastaa itseään, vaikka tietää mitä kaikkea hyvää siitä voi seurata? Tyhmyys on nyt sitten eri juttu, enkä meinaa että kaikkea mitä eteen heitetään kannattaisi sinisilmäisenä lähteä kokeilemaan. Mutta sellainen itsensä haastaminen, unelmointi, unelmien toteuttaminen ja tavoitteiden saavuttaminen valitettavasti (ja hyvä niin!) vaativat usein osaltansa sieltä varmasta ja turvallisesta, totutulta mukavuusalueelta poistumista. 

Mä tosiaan otin tänään oman pienen, vaikkakin mulle tärkeän, askeleen pois omalta mukavuusalueeltani. Vaikka liikun, treenaan ja olen urheillut koko pienen ikäni, niin vesilajeja oon aina inhonnut! Ensinnäkin oon surkea uimari ja toiseksi, mun pahimmat painajaiset muun muassa kuolemasta liittyvät aina jollain tapaa hukkumiseen. Isot vedet pelottavat ja viihdyn mieluummin maalla. Tämän Fuerteventuran, jossa nyt lomailen, kerrotaan kuitenkin olevan Euroopan kovin surffimesta sijaintinsa, meren sekä aaltojen puolesta (ja saaren nimikin tarkoittaa tuulista saarta), joten pakkohan se oli kokeilla! Heitin pelot syrjään ja aivot narikkaan ja varasin surffikoulusta yhden päivän opetuksen ns. alkeiskurssin.



Tänään vietettiin ryhmän kanssa heti aamusta 4h rannalla. Aluksi kuivaharjoittelua hiekalla ja sitten tositoimiin. Keli oli hyvin tuulinen ja aallot suuria näin aloittelijan näkökulmasta, mutta myös ohjaajien mielestä. Aalto toisensa jälkeen paiskasi mut lautani kanssa useamman kerran kohti rantaa muutaman vedenalaisen kuperkeikan saattelemana, mutta siitä en lannistunut. Lauta takaisin kainaloon ja aaltoja uhmaamaan. Muutaman kerran (6!!!) onnistuin jopa ponnistamaan laudan päälle seisomaaan ja ratsastamaan laudan päällä aallon harjalla. Ei ihan niin kuin elokuvissa, mutta pystyssä kuitenkin, kunnes taas putosin veteen. Merivesi kirveli silmissä ja hiusponnari hukkui mereen, joten tukkakin oli koko ajan silmissä, mutta se ei menoa haitannut. Olin kerrankin vedessä ja vielä innoissani ja nautin siitä. Muutama ärräpää lenteli siinä, kun taas hörpin vettä sisuskaluihini, mutta tuota kokemusta en vaihtaisi mihinkään! Ei surffausta turhaan kehuta maailman haastavimmaksi lajiksi... Mitään palavaa rakkautta tätä lajia kohtaan ei nyt kuitenkaan vielä syttynyt, vaikka varmasti tulen kokeilemaan surffausta vielä uudestaan. Olen kuitenkin taas kokemusta rikkaampi, punasilmäisempi ja voin taas olla ylpeä itsestäni, kun uskalsin haastaa itseäni ja poistua sieltä kuuluisalta mukavuusalueelta. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mulla on hyvä olla

Istun Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa lentoni lähtöä kohti Fuerteventuran lämpöä. Olo on tyyni ja rauhallinen. Samalla tietyllä tapaa odottavainen. Toista kertaa elämässäni olen lähdössä reissuun yksin. Laukkuun on pakattu treenikamppeita ja odotan jo pääseväni kirmaamaan Corralejon rannoille. Hotellilla pitäisi olla kuntosali ja myös paikallisen Crossfit salin sijainnin olen selvittänyt. Tämän loman omistan täysin itselleni ja omalle hyvinvoinnilleni. Vaikka olen lomalla, teen sitä mistä nautin. 

Mä heräsin viimeksi perjantaina vahvasti sellaiseen hyvänolon tunteeseen. Varmasti tämä viikon loma etelän lämmössä vaikuttaa suuresti, mutta yleisestikin tuolloin toissapäivänä tuli enemmän mietittyä omaa tilannetta, terveyttä ym, koska kävin työpaikan työterveystarkastuksessa. Hoitaja silmäili täyttämiäni papereita ja esitti kysymyksiä. Sukurasitteena on diabetesta ja joitain sydänsairauksia, mutta omalla elämäntyylilläni voin vaikuttaa näiden sairauksien ilmentymiseen. Hoitaja kyseli vointiani ja jaksamistani nykyisessä työssäni ja tuli puhetta myös muutostani Lapualle, vaikka siellähän mä olen asunut jo 15 kuukautta. Jutetiin stressistä ja sen hallinnasta, harrastuksista ja perheestä. Avauduin hänelle muutamasta mieltäni kuormittavasta asiasta, mutta samalla siinä keskustellessa tajusin, miten tasapainoisen elämän olen onnistunut luomaan itselleni aiemmin vieraalle paikkakunnalle. Elämä on saanut sisältöä ja täytettä pikkuhilaa, eikä kaikki ole hoitunut kädenkäänteessä, mutta pystyin rehellisesti sanomaan, että elämäni tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Aina löytyy pieniä mieltä rasittavia asioita, enkä näiltä osin edes tavoittele täydellisyyttä, mutta on ihana voida todeta, että mulla on elämässä aika hyvin palaset loksahdelleet kohdillensa. Aiemmat isommat ryöpytykset ja mieltä kuormittaneet asiat eivät tunnu tässä tilanteessa miltään ja niitä itsensä uneen itkettyjä iltoja voi muistella nyt jälkikäteen hymyssä suin.


Yleinen hyvä olo johtuu osittain myös syyskuussa 2015 tehdyistä muutoksista sekä treenien että ruokavalion osalta. Olen löytänyt omat juttuni, joilla olen ainakin osittain onnistunut luomaan itselleni terveellisen elämäntavan. Mulle terveellinen elämäntapa kertoo sekä sisäisestä hyvästä olosta, mutta myös ulkoapäin muille sekä itselleni näkyvistä ominaisuuksista. Mun hyvään oloon vaikuttaa parempi sisäinen tasapaino ja yleisesti muutokset ruokavaliossa ja treenissä ovat keventäneet itse itselleni keräämääni taakkaa. Kiloja on syyskuusta laskien tähän mennessä karissut 7 ja vyötäröltä sekä lantiolta on kadonnut yhteensä 15cm. Tämä on tapahtunut pikkuhiljaa ja vaikka pääpaino ei olekaan ollut painon pudotuksessa ja kropan slimmimmäksi saamisesta, niin kyllä tässä vaiheessa voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Oma pystyminen ja tsemppi luovat uskoa itseen ja itseensä uskomalla asioiden saavuttaminen helppottuu huomattavasti. Kerrankin olen onnistunut karistamaan omat epäilyni itseäni kohtaan ja samalla nauttimaan tästä prosessista ja sen tuomista tuloksista. 

Tässä vaiheessa pystyn toteamaan, että oman polun ja tiensä kulkeminen on hyvin kannattavaa. Ei kannata lähteä massojen mukaan ja kuunnella liikaa muita, vaan luottaa sen sijaan omaan itseensä ja tekemiseensä. Vinkkejä kannattaa kerätä ja vaalia, mutta loppupelissä kukaan muu ei ole vastuussa mun elämästä ja hyvästä olosta kuin minä itse. 

Vitsi tuntuu hyvältä voivansa sanoa "mulla on hyvä olla!". Yks maailman ihanimmista tunteista.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Ruokavalioni rasvan lähteet

Tällä nykyisellä ruokavaliolla oma hiilihydraattien mättämiseni on vähentynyt huomattavasti ja samaan aikaan rasvojen käyttö on lisääntynyt, HUOMATTAVASTI. Alkuun jopa pelotti, että mitenhän kropalle käy kun rasvojen saanti lisääntyi merkittävästi. Perusoletuksenahan on pitkään ollut, että rasvat lihottavat. Aluksi mielessä oli miten kropan voisi muka saada toimivaksi ja nimenomaan ne omiin kudoksiin tiukasti kiinnittyneet rasvat sulamaan lisäämällä rasvojen käyttöä... Oma kroppa sen kuitenkin taas kertoo, että kyllä se toimii ja varmasti moni samanlaista ruokavaliota noudattava on saanut itse kokea saman. Rasvojen käyttäminen energianlähteenä on myös välttämätöntä silloin, kun hiilihydraattimääriä karsitaan. 

Rasvat toimivat energianlähteenä ja elimistön energiantarpeen tyydyttäjinä, mutta rasvoja tarvitaan myös hormoonitasapainon ylläpitämiseen sekä erilaisiin aineenvaihdunnallisiin toimiin. Riittävä rasvojen syönti turvaa lisäksi elimistölle välttämättömien rasvahappojen, omega-3 ja omega-6 saannin.

Se ei kuitenkaan ole ihan sama, mitä rasvan lähteitä ruokavalioonsa sisällyttää. Mä välttelen kaikenlaisia rypsi- ja rapsiöljyjä sekä esimerkiksi perus margariineja omassa keittiössäni. Millaisia rasvanlähteitä ruokavalioni nykyään sitten sisältää:


Avokado
Avokadon suosio on kasvanut koko ajan ja siitä on tutkimustietoa esimerkiksi sydänsairauksien ehkäisijänä säännöllisesti nautittuna ja niiden syömisen on tutkittu alentavan huonon LDL-kolesterolin määrää kehossa. Avokado on rasvainen herkku, joka sisältää hyvien rasvojen lisäksi myös kaliumia. Avokado toimii hyvin levitteenä, salaatissa, ruuan kylkiäisenä ja esimerkiksi smoothiesta se tekee täyteläisemmän ja pehmentää koostumusta. 

Chia-siemenet
Mun keittiössä uudempi tuttavuus, mutta toimivat hyvin smoothien pohjana tai sellaisenaan nesteessä turvotettuina puuroina tai vanukkaina lisukkeiden kera. Omega-3 rasvanlähteen lisäksi, siemenet toimivat myös ruokavaliossa kuidunlähteenä. 

Kalaöljykapselit
Suomalaisesta ruokavaliosta saa paljon omega-6 rasvahappoja, mutta joskus omega-3 rasvahappojen saanti jää huomattavasti vähemmälle. Kalaöljykapselit sisältävät omega-3sia ja näin ollen tasoittavat tuota kuilua näiden rasvahappojen välillä. Kalaöljykapselit nostavat hyvää HDL-kolesterolia ja niiden sanotaan kiihdyttävän rasva-aineenvaihduntaa. 

Kananmunat
Ihan ketuaisineen kaikkineen nautittuina. Joo keltuainen sisältää kolesterolia, mutta maksan toiminta tasapainoittaa kolesterolin tasoa elimistössä. Kananmuna sisältää mm. kivennäisaineita ja kaikkia rasvaliukoisia vitamiineja. Kananmuna on myös erinomainen proteiininlähde. 

Kookosöljy
Vaikka kookosöljy onkin tyydyttynyttä rasvaa, on se kuitenkin ns. luonnollinen tuote. Toimii hyvin paistamisessa ja leivonnassa, tuoden kookoksisen vivahteen. Etenkin lettuja tehdessä tykkään paistaa ne kookosöljyssä.

Luomuvoi
Paljon parempi valinta kuin keinotekoiset kasvisperäiset margariinit. Suosin voita paistamisessa ja leivonnassa. 

Oliiviöljy
Oliiviöljy toimii hyvin salaateissa salaattikastikkeena, etenkin kun itse olen karsinut omasta keittiöstäni salaattikastikkeet ja majoneesit, ellen sitten itse jaksa väkertää omia kastikkeita. Sisältää myös elimistölle välttämättömiä rasvahappoja. 

Pellavansiemenet/pellavansiemenrouhe
Kaapistani löytyvä pellavansimenrouhepussin sanotaan täyttävän 1 ruokalusikallisella 100 prosenttisesti päivän omega-3 saantisuositukset. Toimii hyvin keittojen päällä tai sitten smoothieen sekoitettuna. Pellavansiemenet toimivat myös hyvinä kuidunlähteinä. 

Pähkinät
Pieniä erilaisia superpaloja täynnä sydänystävällisiä rasvoja. Sisältävät myös proteiinia ja vitamiineja. Valitsen aina mieluummin puhtaat versiot paistettujen ja suolattujen tilalle. Toimivat hyvinä välipaloina, mutta liian suurien määrien nauttimista kannattaa kuitenkin välttää, koska pähkinöiden sisältämä energiamäärä korvaa helposti jopa kokonaisen päivällisen. 

Näiden rasvanlähteiden lisäksi rasvoja tulee toki muidenkin ruokien kuten kookoskerman ja eläinkunnan tuotteiden mukana. Tässä kuitenkin erikseen täsmennettynä myös muita hyviä rasvanlähteitä tukemaan elimistömme välttämätöntä rasvahappojen saantia ja turvaamaan riittävä energiansaanti. Rasvoja ei kannata pelätä, mutta niidenkin käytössä tietty kohtuus on hyväksi. Rasvat sisältävät enemmän energiaa ja täyttävät nopeasti, joten pienemmät annokset voivat riittää. 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viikonlopun parhaat



♥ Uusia henkilökohtaisia PRiä ja enkkoja crossfitin parissa: Annie (50-40-30-20-10 DU+ Abmat) aikaan 6:12, Squat Clean/Rinnalleveto kyykyn kautta 62.5kg, Snatch/Tempaus 47.5 kg

♥ Jengiläisten kommentit kaventuneista kasvoista ja ulkomuodosta. Tajusin samalla, että syyskuun alusta laskien olen onnistunut maltillisesti tiputtamaan painoa lähes 7 kiloa!

♥ Hyvä ruoka, parempi mieli. Käytiin poikaystävän kanssa lauantaina Seinäjoella syömässä Holy smokessa kunnon hamppariateriat, nam. Tästä ulkona syömisestä tuntuu tulleen lähes joka viikonlopun uusi tapa ihan kuin huomaamatta. :D

♥ Lapuallekin saatiin viimein kunnon hanget ja nautin todella näistä lumisista maisemista. Ulkona ollessa ei voi kuin ihmetellä miten kaunis Suomen talvi voi parhaimmillaan olla. :) Vilmakin nauttii ulkona lumesta yrittäen ahmia sitä suuhunsa sen mitä kerkeää. :D

♥ Kotona suursiivous heti sunnuntaiaamusta ja nyt voi nauttia puhtaasta kodista. Jääkaappi täytetty ja ruuat kokattu ensi viikkoa varten. 

♥ Tasan viikon päästä näihin aikoihin lekottelen Fuertuventuran lämmössä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pakkaspäivien lämmittäjä - Kookoksinen kanakeitto



Kylmillä ilmoilla tekee mieli nauttia kaikkea lämmintä. Mulla on teen juonti lisääntynyt huimasti nyt talven myötä ja olen myös innostunut kokeilemaan erilaisia nykyiseen ruokavaliooni sopivia uusia keittoreseptejä. Viimeisimpänä kokeilussa oli kanakeitto, joka sopii kyllä niin loistavasti iltaruuaksi ja lämmikkeeksi näillä talvisilla pakkaskeleillä. Suosittelen kokeilemaan!

torstai 14. tammikuuta 2016

5x Mikä motivoi minua treenaamaan?

Mikä saa kerta toisensa jälkeen roudaamaan takapuolen salille, sitomaan lenkkarit jalkaan ja lähtemään lenkille kirpeässäkin pakkasessa ja tekemään sellaisiakin juttuja, mitkä todella menevät mukavuusalueen ulkopuolelle? Treenimotivaatio. Sen ylläpysyminen ei ole mikään itsestään selvyys ja aina silloin tällöin parastakin treenaajaa saattaa koetella motivaation puute. Joskus ei kiinnosta, joskus siihen on syynsä ja joskus ei. Motivaatio treenin ja treenaamisen suhteen voi olla ailahtelevaa ja kullakin on varmasti omat konstinsa ja keinonsa treenimotivaation ylläpitämiseen. Joku treenaa pudottaakseen painoa ja muokatakseen kroppaa haluamaansa suuntaan, kun taas joku liikkuu hyvänolontunteen ja treenin tuoman energian vuoksi. Jollekin treeni on rutiini ja toiselle sattuma. Mulle itselleni treenaaminen on enemmänkin rutiini hommaa ja tottumus, mutta vaikka olisi kuinka rutinoitunut niin kyllä siinä taustalla on muitakin asioita.



Mitkä asiat mua sitten motivoivat treenaamaan ja raahautumaan salille, jalkapallotreeneihin tai lenkille viikko toisensa jälkeen? Mikä motivoi mua treenaamaan?


1. Liikunnan tuoma hyvä olo ja energia

Työpäivän jälkeen pahinta mitä voin itselleni tehdä, on ajaa väsyneenä kotiin ja lysähtää sohvalle. Olo on veltto ja saamaton ja mieli maassa. Väsyneenä on helppo motivoida itsensä jäämään sängyn tai sohvan pohjalle, koska ei jaksa. Olen kuitenkin itselleni monet kerrat todistanut, että treenaaminen ja ylipäänsä liikunta antavat ihan valtavasti energiaa ja tuovat kroppaan kokonaisvaltaisen hyvänmielentunteen. Omat treenini ovat usein kuluttavia ja syövät energiaa, mutta siitä huolimatta olo on toteutuneen treenin jälkeen niin hyvä ja positiivinen! Edellispäivänä tehty liikuntasuoritus palvelee myös seuraavaa päivää. 

2. Treenitavoitteet

Mä rakastan haastaa itseäni ja asettaa itselleni tavoitteita! Kilpaurheilijan sydän sykkii edelleen rinnassani, vaikka kilpaurheilu-ura loppuikin tältä erää 2010 saavutettuun Suomen mestaruuteen. Konkreettiset tavoitteet motivoivat ja auttavat pyrkimään eteenpäin treenirintamalla. Oli kyse sitten leuanvedosta, käsilläseisonnasta, kilpailuihin osallistumisesta tai muusta, saavutettu tavoite vain lisää treeninälkää. Kun on jotain mihin pyrkiä, pysyy motivaatiokin paremmin yllä. Treenaamaan lähtiessä ja treenin toteutuksen jälkeen tietää aina olevansa askeleen lähempänä tavoitteidensa saavuttamista. Askel ja treeni kerrallaan. 

3. Treenin vaikutus kroppaan

a) Treeni treeniltä jaksaminen on parempaa ja kunto kasvaa. Jaksan treenata kovemmilla tehoilla pidempään ja lyön omia ennätyksiäni. Suoritukset paranevat ja kroppani jaksaa nostaa isompiakin kuormia. Lihasvoima, lihaskestävyys, aerobinen kunto, liikkuvuus, nopeus ym. paranevat ainoastaan treenaamalla ja näiden ominaisuuksien paraneminen näkyy myös siellä arkiaskareiden keskellä.

b) Valehtelisin jos väittäisin, että mua ei yhtään kiinnostais tai motivois se, miten treeni vaikuttaa kroppaani ulkoisesti. Treenin ja oikean ruokavalion avulla kroppa muovaantuu, lihaserottuvuus paranee ja omassa tapauksessani paino on mukavasti rauhallisessa laskussa kohti pysyvämpää ihannepainoa. Ulkonäkö ei ole päämotivaattorini, koska olen tiedostanut, että sisäinen hyvä olo näkyy myös ulospäin. Kropan muovaantuminen treenin myötä on kuitenkin iso positiivinen plussa. 

4. Omaa aikaa ja ystävät

Treenaaminen on sitä mun omaa aikaa. Vaikka treenaan muiden kanssa, se on sitä mitä just sillä hetkellä haluan. Jos haluan täydellistä omaa rauhaa ja yksityisyyttä, lähden lenkille. Treenaaminen on tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä ja ikuisia ystäviä. Lajivalinnat vaikuttavat ja samat kiinnostuksen kohteet yhdistävät ihmisiä. Olen osa joukkuetta ja käyn crossfitissa ohjatuilla tunneilla viikoittain, koska ryhmähenki motivoi parempiin suorituksiin ja antaa voimaa!

5. Se, että mulla tosiaan on mahdollisuus liikkua ja käyttää kehoani!

Liikkuminen ja treenaaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Etenkin nykyisessä työssäni fysioterapeuttina olen nähnyt niin paljon, että mä en missään nimessä halua laiminlyödä omaa kehoani. Liikkuminen ja treenaaminen niin kuin itse haluan on todellakin mulle ainutlaatuinen mahdollisuus, ei pakko. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Superfoodeihin myöhässä syttynyt (sisältää pari chia-siemen herkkua)

Mä oon pikkasen heittäytyjätyyppi ja hetken mielijohteesta saatan tehdä suuriakin päätöksiä, kuten muun muassa muuttaa töiden perässä Lapualle, varata lomamatkan itselleni etelän lämpöön (24.1 lähtö) ja mitä näitä nyt on. :D Näistä jutuista huolimatta mä oon kuitenkin hirveän skeptinen erilaisia niin sanottuja uusia ilmiöitä kohtaan, jotka pomppaa pinnalle yhtäkkiä ja saa aikaan sellaisen hirveän hypetyksen. Esimerkiksi mun Crossfit aloituskokeilu venyi aikoinaan samoista syistä, enkä jotenkin ymmärtänyt koko Crossfit hypeä ja intoa. Selätin kuitenkin ennakkoluuloni ja skeptisyyteni, kokeilin ja koukutuin. 

Vähän sama homma kävi superfoodien kanssa, kun markkinoille pelmahti yhtäkkiä muutama vuosi taaksepäin vaikka millä mitalla erinäisiä mulle ja varmasti monelle muullekin täysin uusia ja vieraita ruoka-aineita ja ravintolisiä. Vai kuinka moni myöntää ennen tuota muutamien vuosien takaista superfood buumia, että tunki ruokaansa macaa, tocoa, lucumaa, mehiläisen siitepölyä tai erilaisia viherjauheita tai käytti leivonnassa raakakaakaojauhetta? Ainakin mä ajattelin ton raakakaakaojauheen ja super terveellisten näiden superfoodien avulla leivottujen herkkujen kohdalla, että anteeks vaan mutta fazerin sinistä en vaihda! Blogimaailmaa seuratessanikin mua nauratti näiden superfoodien markkinointi ja yhtäkkinen suosio "teelusikallinen sitä ja tätä super yyber dyyber ravintorikasta mömmöä päivässä ja oot kuin uus ihminen, ilman näitä et selvii". Ihan kuin tässä maailmassa ei ois ennen ilman näitä pärjänny, ajatteli tämä skeptikko ja pysyi kyseisistä tuotteista kaukana. Mitä järkeä maksaa pienestä määrästä tavaraa ihan älyttömiä summia? 

Noista ajoista on tämäkin skeptikko jossain määrin joutunut heltymään ja nyt tuon pahimman superfoodi buumin ja hypetyksen jälkeen olen minäkin innostunut kokeilemaan näitä superfoodeiksikin nimettyjä tuotteita hitaasti, mutta varmasti. Kaikkeen mä en todellakaan sorru, enkä ajattele, että mun pitäis nyt täyttää mun kaappi näillä erinäisillä ruoka-aineilla. Niitä on kuin salakavalasti ja pikkuhiljaa alkanut kuitenkin ilmestymään ruokakaappieni syövereihin. Samalla ne ovat tulleet rikastuttamaan ruokavaliotani. Tärkeintä on mun mielestä kokeilla ja löytää ne itselle ja omaan keittiöön sopivat superfoodit ja aineet. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja ihan tavallisillakin elintarvikkeilla pärjää. 

Mun keittiökaappien sisältö on muuttunut tämän ruokavalionmuutoksen mukana ja tämä ruokavalionmuutos on ajanut mut kokeilemaan uusia juttuja ennakkoluulottomasti ravintopuolella. Kaappiin on eksynyt muun muassa chia-siemeniä, viherjauhetta, raaka-kaakaojauhetta, raakasuklaata, kookosöljyä, kookoskermaa, pellavansiemenrouhetta ja riisiproteiinia. Paljon on vielä kokeilematta, mutta tällä hetkellä omasta keittiöstäni paikkansa ovat ottaneet etenkin chia-siemenet, pellavansiemenrouhe, kookosöljy sekä raakakaakaojauhe. Ensinnäkin itse tehty raakasuklaa maistuu ihan taivaalliselle ja chia-puurot ja vanukkaat toimivat loistavina välipaloina ja tarvittaessa herkkuhimoonkin pienillä twisteillä tuunattuina. Tässä muutama esimerkki mun keittiöstä. ;)


Kookoksinen Chia-vanukas (huom! maidoton ja gluteeniton sekä todella täyttävä!)
Sisältää 2rkl chia-siemeniä ja 2dl kookoskermaa. Sekoita ja anna turvota yön yli. Koristele marjoilla sekä pähkinöillä ja nauti. Tää yllätti mut täyttävyydellään aamupalalla. :D 


Chia-suklaapuuro (maidoton). Taas 2rkl chia-siemeniä sekoitettuna tällä kertaa 2dl luomu kauramaitoon ja lisäksi 1rkl raakakaakaojauhetta. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin turpoamaan. Koristele haluamallasi lisukkeilla. Banaani sopii hyvin tämän suklaisan herkun kanssa. :)

Tää skeptikko on ainakin tyytyväinen omiin kokeiluihinsa. Superfoodit on kyllä siitä hyviä, että niistä löytyy paljon terveellisiä ja ravintorikkaita vaihtoehtoja, joilla voi tosiaan saada omaan ruokavalioonsa lisää täytettä ja näin ollen myös lisättyä elimistölle välttämättömien ravintoaineiden saantia. Mun mielestä superfoodit eivät kuitenkaan edelleenkään ole välttämättömyys terveellisen ruokavalion ylläpidossa ja noudattamisessa! Ne on hyvä plussa ja niillä voi saada vaihtelua ja rikottua rutiineja. :) 


Millaisia superfoodeja teidän kaapeista löytyy?

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

You can choose to be happy


Keskiviikon mietteitä.. Tällä maapallolla rapiat 24 vuotta elettyäni yks asia minkä oon huomannu ja mihin oon alkanu kiinnittää yhä enemmän huomiota on, että koko ajan halutaan jotain enemmän ja jotain parempaa. Joskus tuntuu, että itsenikin on vaikea tyytyä siihen mitä mulla on ja olla tyytyväinen kaiken tämän hyvän keskellä. 

Tuntuu, että sitä asettaa itselleen hirveän kovia odotuksia ja tavoitteita eri asioiden suhteen, vaikka tässäkin hetkessä kaikki tuntuis ihan hyvältä ja vointi mukavalta. Jos ja kun koko ajan tavoittelee jotain parempaa, on vaikeaa huomata miten paljon on jo saavuttanut siinä hetkessä. Mäkin oon lyöny jo lyhyen elämäni aikana monta haavettani ja unelmaani läpi. Sellaisiakin asioita, joita en joskus ajatellut voivani saavuttaa. Tuollaiset asiat tekevät iloiseksi ja onnelliseksi. Harmi miten katoavaisia nuo hetket ovat ja miten nuo tunteet voi helposti kadottaa, kun koko ajan asettaa rimaa korkeammalle ja korkeammalle. 


Täydellistä onnellisuutta on turha tavoitella. Sitä tavoitellessa hukkaa energiaa, koska jos ei asiaa ymmärrä niin aina haluaa enemmän ja enemmän, jolloin on vaikea olla onnellinen, iloinen, tyytyväinen siihen hetkeen jossa elää. Mä oon sitä mieltä, että onnellisuus ja tyytyväisyys ovat valintakysymyksiä, koska SÄ ja MÄ itse päätetään ja määritellään ne asiat, jotka meille on tärkeitä ja jotka meidät tekee onnelliseks ja iloseks. On joitakin asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa, mutta mä voin vaikuttaa omaan suhtautumiseeni näitä asioita kohtaan. Mä voin itse päättää, heräänkö aamulla aurinkoisella ja hyvällä mielellä päivästä riippumatta, vai nousenko väärällä jalalla ja katson tätä maailmaa ja omaa elämääni sumuisten ja synkkien lasien lävitse. Jos joka aamu herätessä ottaa päähän, jos työteko pännii, jos koko ajan miettii miten asiat olisivat paremmin jos ja kun, niin silloin asioilleen pitää tehdä jotakin! 

Onnellisuus, ilo ja tyytyväisyys kumpuavat sisältäpäin. Ulkoiset tekijät vahvistavat näitä tunteita, mutta on omasta ajatusmaailmasta kiinni milloin just sä oot onnellinen. Jos koko ajan hakee elämästään niitä asioita, jotka voisivat olla paremmin ja surkuttelee tilannettaan niin varmasti alkaa masentamaan. Jos taas kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea jo on, on huomattavasti kevyempi hengittää ja olla. Positiiviset ajatukset herättävät positiivisia tunteita ja fiiliksiä, joten pidetään niistä asioista ja ajatuksista kiinni aina vaan tiukemmin. 

maanantai 4. tammikuuta 2016

Juoksutreeniin vaihtelua


Juokseminen on hyvä liikuntamuoto ja se kuormittaa hyvin koko kroppaa. Hengitys- ja verenkiertoelimistö tykkää ja hapenottokyky paranee oli kyseessä sitten kävely, hölkkä tai juoksu. Kävely, hölkkä tai juoksu tulee yleensä valittua oman senhetkisen kuntotason mukaan. Jos kunto ei riitä tasavauhtiseen hölkkää voit kävellä. Jos vauhdikkaampi juoksu ei onnistu niin voit hölkätä. Juoksemalla saat tehokkaamman treenin lyhyemmässä ajassa, mutta kalorinkulutus on sama silloin, kun matka pysyy vakiona.

Monet mieltävät, että lenkille lähteminen tarkoittaa tasaisen tappavaa tallaamista pitkin maanteitä useamman kilometrin ajan. Tasavauhtinen lenkkeily on toki siinä mielessä kropalle eduksi, että se kasvattaa hyvin sitä peruskestävyyttä ja -kuntoa. Tasavauhtisella lenkillä syke pyritään pitämään suht tasaisena koko lenkkimatkan ajan ja nimensäkin perusteella vauhti pysyy vakiona esim. 10 km/h, lenkin kesto taas riippuu lenkkeilijästä itsestään. 

Tasavauhtiselle lenkkeilylle on kuitenkin olemassa muita varteenotettavia vaihtoehtoja, jos tasatahtiin tehty lenkki, oli se sitten kävelyä, hölkkää tai vauhdikkaampaa juoksua, ei tunnu itselle sopivalta. Mulle tasavauhdilla tehty 45-60min lenkki on todella puuduttavaa ja mielelläni en sellaista lähde tekemään. Mä sen sijaan tykkään erilaisista niin sanotuista intervallityyppisistä juoksutreeneistä. Pääajatuksena on, että juoksussa nopeus vaihtelee ja juoksu sisältää ns. nopeampia vaiheita ja palautusvaiheita. Tekeminen ei koko ajan ole tasaista puurtamista, mutta sen sijaan pitää olla valmiina sykkeen vaihteluihin. Myös nämä tämänkaltaiset treenit kehittävät kuntoa ja toisaalta tämän tyyppinen intervallitreeni kehittää myös palautumiskykyä, kun nopean vaiheen jälkeen siirrytään tietyksi ajaksi palautteluvaiheeseen ja valmistetaan kroppaa seuraavaan nopeampaan rutistukseen. Kroppa oppii sietämään sykkeenvaihteluita ja palautumaan treenin aikana. Tämän tyyppiset treenit on lisäksi nopeampia suorittaa ja lyhyemmässä ajassa saadaan paremmat tehot kuin tasavauhtisella lenkillä. Myös rasvaa palaa, vaikka pitkään onkin vannottu niin sanottujen rasvanpolttolenkkien nimeen, jolloin sykkeet pidetään hyvin maltillisina ja vauhtikin on hidas. Intervallitreeneillä nostat sykettä, suoriudut treenistä nopeammin ja lisäksi poltat rasvaa!

JUOKSU 1.

5-10min hölkkää alkulämmittelyksi ja kroppaa herättelemään ennen tiukempia osuuksia

a) 30 sek spurtti eli nostetaan selvästi tempoa hölkkävauhdista. Olisi hyvä, jos tuon 30 sekunnin ajan pystyy vauhdin pitämään suht vakiona eli älä revi itsestäsi ekalla spurtilla kaikkea mitä kropasta lähtee. 
b) 1min palautus eli hölkkää tai kävelyä kuntotason mukaan eli lasketaan vauhtia huomattavasti.

Toistetaan edelliset eli taas 30 sek spurtti, jota seuraa 1min palautus ja tämä yhteensä esim. 5x

Tässä välissä 3-5min pidempi aktiivinen palautus, eli rauhallinen hölkkä tai vaihtoehtoisesti reipas kävely

Sitten jatketaan ja toistetaan 30sek spurtti + 1min palautus uudestaan samoissa määrin kuin ensimmäisellä kierroksella eli esim. 5x. Ja loppuun vielä 5min jäähdyttely. 


JUOKSU 2.


JUOKSU 3.

Mä olen taas päässyt juoksemisen makuun, kun tulehtuneet kantapäät tuntuvat vihdoin antavan periksi ja sallivat näin ollen myös pääasiassa jalkoja kuormittavat harjoitteet. Olen iloinen saadessani laittaa soutulaitteen vähemmälle käytölle ja lisätä juoksemista treenikalenteriini. Olen siis pikkuhiljaa lisännyt juoksutreenejä kalenteriini ja siitä inspiroituneena jaan näitä juoksuharjoituksia, joilla saa vaihtelua omiin juoksutreeneihin ja näin ollen tarjottua kropalle uudenlaista ärsykettä ja kuormitusta. Tasainen puurtaminen lenkkipolulla on myös ok, mutta vaihtelu tekee myös hyvää. ;)

PS. Näitä intervallitreenejä voi varioida ihan oman mielen mukaan, mutta tässä nyt kolme erilaista juoksutreeniä, joissa spurtti ja palautusvaiheen pituus sekä sarjojen toistomäärät vaihtelevat. Kaikki treenit pysyvät kuitenkin 30-40min mittaisina. :)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Pirullinen sokeri

Jouluna tuli ns. hyvällä omallatunnolla herkuteltua ihan olan takaa ja sama homma jatkui, kun juhlistettiin uutta vuotta. Olin jo hyvin päässyt sokerista eroon ruokavalion muutoksen ansiosta, mutta nyt nämä juhlapyhät tulivat ja sekottivat pakkaa. Pitää vain katsoa peiliin. Samalla pitää kuitenkin todeta, että jotain koukuttavaa tuossa aineessa todella on! Vai miksi niin monen on niin vaikea päästä kokonaan eroon sokerista? Vaikka olisi ollut kuukausia ilman sokeria, niin miksi yhden suupalan tai maistiaisen jälkeen sitä tulee maisteltua niin kauan kunnes mahaan sattuu? Taas jälleen kerran mä oon vakuuttunut siitä, että sokerista ei ole muuta kuin haittaa. Sokeri on kuin nautintoaine..

Sokerikoukku ei ole mikään vitsi. Mä oon monesti miettinyt omaa makeanhimoani ja sokerin käyttöä ja rinnastanut sen jopa tupakoinnin kaltaiseen riippuvuuteen. Jokainen karkkilakkoja tai sokerilakkoja kokeillut tietää varmasti miten vaikeaa ensimmäiset päivät ilman sokeria ovat, etenkin jos sokeripitoisia tuotteita on tullut käytettyä yhtäjaksoisesti pidemmän aikaa. Päätä voi särkeä ja se himo voi olla ihan valtava. Niin valtava, että siitä himosta ei välttämättä uskoisi selviävänsä. Siksi monet sortuvat jo ensimmäisen viikon aikana ja sokerin käyttöä jatketaan tuttuun tapaan. Kun on viettänyt yhden kokonaisen sokerittoman viikon tai jopa kaksi, homma on jo paljon helpompaa. Sellaisia mielitekoja ei edes tule muuta kuin ajatuksen tasolla hetkellisesti, koska olet saanut vieroitettua itsesi ja selvinnyt pahimmasta sokerikrapulasta. 

Mä haluaisin poistaa sokerin mun elämästä kokonaan! Mä haluan pärjätä ilman sitä, koska fakta on että ilman sokeria voin kaikin puolin paremmin. Olo on energisempi eikä tule koettua sellaisia yhtäkkisiä kilareita ja depressiofiiliksiä. Kaivoin näitä faktoja taas esille, jotta saisin psyykattua (taas) itseni irti tästä säälittävästä sokerikoukusta. 


- Sokeri pilaa hampaat. Sokereiden nauttiminen huonontaa ja heikentää hammasterveyttä > karies ja hampaiden reikiintyminen.

- Sokerit sisältävät ainoastaan energiaa! Ei vitamiineja, kuituja tai hivenaineita, joista olisi elimistölle. Ainoastaan energiaa!

- Sokeri todella aiheuttaa riippuvuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi huumeet ja jotkut lääkkeet. Haluanko tunkea elimistööni tämän kaltaista ainetta!?

- Sillä todella on vaikutusta mielialaan....

- Sokeri aiheuttaa muutoksia rasva-aineenvaihdunnassa, lisää maksan rasvoittumista.

- Sokerin vaikutukset eri sairauksien ilmentyneisyyteen: sepelvaltimotauti, verenpaineen nousu, diabetes... 

- Aiheuttaa muutoksia elimistön glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin, jotka taas vaikuttavat ravintoaineiden imeytymiseen ja elimistön toimintaan.

- Sokeripitoisten tuotteiden nauttimista on alettu yhdistämään esim. vyötärölihavuuteen ja ns. pömppövatsaan. 

Muun muassa näihin asioihin on hyvä palata silloin, kun sokerihammasta alkaa taas kolottamaan ja alkaa tuntumaan siltä kuin sokeria olisi ihan pakko saada! Ei varmasti ole ja ilmankin pärjää. 

Tästä postauksesta starttaa mun SOKERITON TAMMIKUU ja toivottavasti tämän myötä pääsen taas pois sokerikoukusta ja eroon sokerista.  WHO'S WITH ME?? :)


perjantai 1. tammikuuta 2016

Welcome 2016, I'm ready!


Uuden vuoden alkua pidetään usein uutena mahdollisuutena. Uusi vuosi ja puhdas pöytä. Tehdään lupauksia ja asetetaan tavoitteita. Otetaan niin sanotusti "Clean start" uudelle ja paremmalle vuodelle. Vuosi on aina ajanjakso ja uusi vuosi antaa mahdollisuuden puhdistaa ilmaa. On toisaalta vapauttavaa nollata kaikki ja lähteä silmät kiiluen toiveikkaana ja päättäväisenä kohti uutta vuotta. 1.1.2016 syntyy taas monta parempaa minää, jotka ovat päättäneet lunastaa lupauksensa ja saavuttaa tavoitteensa, kunnes on taas vuoden päästä uusien lupausten ja tavoitteiden vuoro. 

Mun mielestä on hyvä elää hetkessä ja nauttia elämästä, mutta tässä vaiheessa, kun moni asettaa lupauksia ja tavoitteita tälle tulevalle vuodelle (minä mukaan lukeutuen) on hyvä pysähtyä hetkeksi ja pohtia asioita vähän laajemmin. Jokainen eletty vuosi lisää kokemusta itsestämme ja tästä elämästä jota kukin elämme. Tapahtuu paskoja asioita, tehdään virheitä, epäonnistutaan. Samalla kasvetaan, kehitytään ja opitaan. Vuosi on ihmiselämässä lyhyt ajanjakso, mutta samalla se sisältää tänä vuonna 366 mahdollisuutta olla päivä päivältä parempi. Tänä vuonna meillä jokaisella on 366 päivää aikaa laittaa haaveitamme toteutumaan. Järjestää asioita haluamaamme suuntaan ja päivä päivältä edetä kohti asettamiamme tavoitteita. 

Tässä vaiheessa mä poistun siitä ajatusmaailmasta, joka käskee elämään hetkessä ja siirrän ajatuksiani tietoisesti tulevaisuuteen. Vuoden päähän vuoden 2016 viimeisimpään päivään. Siihen päivään, jolloin tulen taas kelaamaan mennyttä vuotta ja muistelemaan mitä kaikkea tuli koettua. Siihen hetkeen, jolloin tulen taas asettamaan uusia tavoitteita ja uusia lupauksia seuraavaa vuotta varten. Siirryn ajatusteni kanssa tuohon hetkeen, koska silloin mä voin pohtia ja kuvitella parhaiten, minkä asioiden uskon tänä vuonna merkkaavan mulle kaikista eniten. Millaisia tunteita mä haluan kokea vuoden päästä 31.12.2016? Mitä mä oikeasti haluan saavuttaa vuonna 2016? 

Mä kirjoitin itselleni kirjeen, jonka saan avata vuoden päästä tuona seuraavana uuden vuoden aattona. Se tuntui aluksi tyhmältä, mutta mä kirjoitin siihen kaiken mitä vain mieleeni tuli. Se oli sellaista juttelua itselle "Moikka Veera, miten vuos 2016 meni noin omasta mielestä?" ja sitä rataa. Kirjoitin asioista, jotka tällä hetkellä ovat epäselviä ja miten nään nämä asiat elämässäni tällä hetkellä. Kirjoitin aluksi hieman ympäripyöreästi miten aion ratkaista näitä ongelmia ja mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle. Siinä itseäni paperille tsempatessa nää tavoitteet ja haaveet pikkuhiljaa konkretisoitu. Vuoden päästä kun mä avaan tuon kirjeen, mä haluan olla tyytyväinen itseeni ja tähän vuoteen jonka saan taas elää. 

Mä todella toivon, että vuoden päästä tuota kirjettä lukiessani voin olla ylpeä ja tyytyväinen itseeni. Mulla on haaveita, toiveita ja tavoitteita liittyen niin parisuhteeseen, matkusteluun, hyvinvointiini ja treenaamiseeni, elämäntyyliini sekä töihin. Tänä vuonna mulla 366 päivää pistää nuo asiat toteutumaan. Tämä vuosi ei varmastikaan tule olemaan tasaista nousukiitoa, mutta sehän tästä elämästä tekeekin niin mielenkiintoisen. Näistä papereille kirjoitetuista mietteistä on hyvä jatkaa itse toteutukseen ja elää taas tätä uutta vuotta edellisvuoden kokemuksia rikkaampana. Hyödyntää aiemmin opittua ja jatkaa oman elämän kirjoittamista. ;)


2016, BRING IT ON!