maanantai 29. helmikuuta 2016

Never stop dreaming

"Without leaps of imagination or dreaming, we lose the excitement of possibilities of. Dreaming, after all, is a form of planning."



Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä unelmoinut jostakin. Perheestä, naimisiinmenosta, unelmatyöstä, matkustelusta, mistä tahansa pienemmästä tai suuremmasta asiasta, mitä elämältään jossain vaiheessa haluaisi tai toivoisi. Ajoittain unelmointi voi käydä raskaaksi ja haastavaksi. Joko sinä itse tai tämä niin kutsuttu todellisuus rajoittavat unelmointiasi. Järki tulee eteen ja omat unelmat lytätään ja realisoidaan nykypäivään jo ennen kuin olet päässyt edes kunnolla alkuun. Ihan kuin tyydyttäisiin siihen missä ollaan ja jatketaan elämää niin kuin se nyt sattuu kulkemaan. Itselle ei joskus edes anneta mahdollisuutta unelmoida, vaikka siitä voisi saada irti vaikka mitä!


Unelmointi on ajatusten vapaata juoksua ilman minkäänlaisia rajoitteita. Unelmien ei tarvitse sillä hetkellä tuntua edes millään tavalla realistisia.


Vapauta ajatuksesi hetkeksi ja anna itsesi unelmoida. Mitä tekisit ja missä olisit, jos raha tai aika eivät rajoittaisi elämääsi millään tavalla? Tiedän, että se ei käytännössä ole mahdollista, koska raha ja aika ovat määreitä, jotka kuuluvat elämäämme. Kuitenkin unohtaessasi nuo rajoitteet hetkeksi sulla voi olla mahdollisuus löytää aidosti se, mitä elämältäsi todella haluat. Unelmointi vapauttaa ajatuksia ja jos ajoittain tunnet olevasi hukassa tai eksynyt saatat unelmoinnin kautta löytää elämällesi uuden suunnan. Unelmiaan kohti voi pyrkiä, sitä ei kukaan estä ja niiden saavuttaminen on pitkälti itsestäsi ja ajatuksistasi kiinni. Usein suurin rajoite ja este unelmoinnin ja unelmien toteuttamisen tiellä on nimenomaan sinä/minä itse.


Mulla on useampia unelmia ja vasta viime aikoina olen alkanut aidosti unelmoimaan ja uskaltanut vapauttaa ajatukseni. Unelmani ovat varmasti samanlaisia, kuin monella muullakin, mutta vain minä itse tarkkaan tiedän mitä ne käytännössä minulle tarkoittavat ja miltä nämä asiat minulle näyttäytyvät. Haluan tulevaisuudessa mennä naimisiin ulkomailla, saada lapsia ja olla hyvä äiti, ihan perusjuttuja kuten huomata voi. Haluan elää hyvää ja terveellistä elämää. Olen myös täsmentänyt unelmiani ja toiveitani omaa ammattiani kohtaan. Suurimmat unelmani kohdistuvatkin nimenomaan työelämään, koska työ on asia, mitä teemme suurimman osan elämästämme. Mun ei tarvitse olla alallani paras, mutta haluan kokea itseni ja työni merkittäväksi. Haluaisin kehittyä niin hyväksi, että olisin jossain vaiheessa itse se, joka jossain vaiheessa kouluttaa ja puhuu. Haluan yhdistää liikunnallisuuteni ja työni. Haluan luoda alalleni jotain uutta. Unelmat myös täsmentyvät hiljalleen ja tiedän näiden unelmien vaativan työtä, aikaa ja panostusta. Harvalle asiat tarjotaan ilman minkäänlaista panostusta ja omistautumista.

Unelmointi on siinä mielessä makeeta, että se ei pakota mihinkään, mutta se antaa ajatuksia ja eväitä rakentaa omaa elämää ja tulevaisuutta. Olen itse se, joka on vastuussa omien unelmieni toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä. Ketään muuta en voi syyttää. Jatkan siis unelmointia ja samalla rakennan pohjaa unelmilleni ja jatkan matkaani kohti unelmieni toteuttamista sekä ajatuksissani että oikeassa elämässä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Wake Up Happy


Herätyskello on laitettu soimaan 8:30, mutta herään sitä ennen kellon näyttäessä 7:08. Minulla on kaksi vaihtoehtoa a) joko nousta ylös tai b) jatkaa nukkumista. Normaalisti valitsen nukkumisen, mutta tänä aamuna en jostain syystä malta ja olo on oikeastaan virkeä. Sytytän yövalon pöydällä päälle ja poimin samalla pöydältä Michael Jilliansin Rajaton- kirjan. Makoilen sängyssä hetken peittojen alla kirjaa lukien. Päivä alkaa valjeta sälekaihtimien takana ja nousen aamiaisen tekoon. Pekonit ja halloumit pannulle ja marjasmoothie surraamaan blenderiin. Nautin aamupalan kaikessa rauhassa ja jatkan samalla kirjan lukemista. Ihanaa kun ei ole kiire mihinkään, enkä ole asettanut itselleni mitään velvotteita tälle aamupäivälle. Poikaystävä lähti edellisiltana Kaustiselle koiran kanssa omia asioita hoitamaan. Olen siis yksin kotona, omassa rauhassani. Aina silloin tällöin tälläiset hetket ovat niin vapauttavia ja huomaan samalla nauttivani olostani. Sillai hyvällä tavalla. 


Aamupalan jälkeen kello on edelleen vähän. Aurinko on nousemassa ja valoa tulvii sisään ikkunoista, mikä taas tuo esiin lattialla pyörivät pölypallot ja koirankarvat. Tartun vapaaehtoisesti imuriin ja moppiin, puhdas koti puhtaampi mieli. Siivoamiseen ei mene kauan ja samalla myös tiskaan ja pesen pyykit. Pyykit ripustettuani katson kelloa, vasta 8:40! Vasta 10min sitten mun olisi pitänyt herätä herätyskellon soittoon, mutta mä olen ehtinyt jo näin paljon! Vitsi mikä fiilis! Hymy oli huulilla jo heti aamusta hyvin nukutun yön jälkeen, mutta oma toimeliaisuuteni vain lisäsi hyvää oloani. Pieni pikasuihku ja freshaus kasvoille ja puhdasta vaatetta päälle. Heti aamusta asti taustalla on soinut hyvän mielen musiikkia.

Nyt istun keittiön pöydän ääressä tietokoneen kanssa, kuuntelen musiikkia ja siemailen lämmintä teetä auringon säteiden tulviessa ikkunoista sisään samalla valaisten puhtaan ja hyväntuoksuisen kodin. Tällaisia aamuja mä rakastan ja tällaisesta mä nautin! Niin pieniä asioita, mutta näistä kaikista saa hyvän mielen. Iltapäivällä meillä on joukkueen kanssa Suomen Cupin ensimmäinen osapeli. Uskon, että tämä hyvä fiilis ja rento aamu kantavat myös pelikentälle. Illalla vietetään joukkueen kanssa saunailtaa, päästään pulahtamaan avannossa ja samalla nautitaan yhteisestä ajasta. Tänään on hyvä päivä!


Tässä vielä poimintoja aamun soittolistasta:


Hold Me Up - Conrad Sewell
Backbeat - Dagny
Love Like That - Mayer Hawthorne
Running Out - Matoma
Keeping Your Head Up - Birdy
Fever - Lenno, Benson
Verge - Owl City
Hold Me Up - Conrad Sewell
Gonna Love You - Avicii
Our Youth - Sonny Alven, Emmi


Kivaa launtaita!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Citygimmasta landetytöksi



Mun muutosta Vantaalta Lapualle on pian kulunut 1,5 vuotta. Herranjestas miten aika oikeasti juoksee, nyt kun on niin sanotusti vakituisesti kiinni työelämässä, eikä kuluta persettään koulun penkillä. No mutta siis siihen itse asiaan.. Mä oon koko pienen ikäni asunut pääkaupunkiseudulla ja vaikka olenkin kotoisin Hyrylästä (Tuusulasta) niin paljon olen viettänyt aikaa myös kehäkolmosen sisäpuolella opiskelujen ja töiden merkeissä. Koskaan en ole pitänyt itseäni sinällään minään citygimulina, mutta en mä mikään landepaukkukaan tunnusta olevani. Landeksi tuli kutsuttua just tällaisia Lapuan kaltaisia kaupunkeja. Vaikka Lapua onkin kaupunki niin edes aito Lapualainen ei tästä asiasta voi ottaa hernettä nenään, kyllähän me landella nyt asutaan kun täällä elellään. :D Lääniä on vaikka muille jakaa, mutta kyllä aito kaupunki erottuu mun mielestä landesta niillä kunnon aidoilla betonihelveteillä, isommalla keskustalla ja ihan jo sillä yleisellä kulttuurilla. Jos kaupungissa tai kunnassa on enemmän peltoa kuin teitä ja asutuksia niin tietää olevansa landella.

Tästä päästään siihen, että oon tässä ajan mittaan alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota omaan itseeni, mun tapoihin ja samalla myös muiden ihmisten tapoihin ja asenteisiin synnyin- ja asuinpaikoista riippuen. Koin pahan herätyksen siihen, että kyllä musta on tainnut tässä lähes 1,5 vuoden Lapualla asumisen aikana kuoriutua pieni landetyttö. Tässä muutama fakta tavoista ja toiminnoista, jotka varmasti erottavat Landetytön Citygimulista. Näiden perusteella vaikutan omaksuneeni paikalliset tavat vähän liiankin hyvin erottuakseni millään tavalla joukosta tai pitääkseni edes mitenkään yllä sitä sisälläni enää hailakkana elävää citygimmaa..

1. Omaan ulkonäköön ei juuri kummemmin jaksa panostaa ja kauppaan voi todellakin lähteä vaikka suoraan suihkusta tai sängystä nousseena tukka märkänä ja pystyssä.

2. Joskus tulee päiviä, että haluaa meikata ihan vain itseään varten, koska harvemmin tulee kunnolla meikattua.

3. Vuodesta voi todellakin laskea kahden käden sormilla ne päivät, kun olen heittänyt jalkaani farkut verkkareiden, treenitrikoiden tai kollarihousujen sijaan.

4. Näin talvella kylmemmillä ilmoilla auton voi ja uskaltaa jättää pikaisen kauppareissun ajaksi kaupan pihaan käyntiin ja ovienkaan lukitsemisesta ei juuri tarvitse välittää.

5. Myöskin parkkiruudut on aivan turhia, koska ei niitä kukaan tuijota tilaa kun riittää.. 

6. Seinäjoella vieraillessa kiinnostaa jo enempi miltä näyttää, koska sehän täyttää jo melkein kaupungin kriteerit.

7. Leffaan tulee lähdettyä mahdollisimman mukavissa vaatteissa, jotta elämys olisi lähes kuin kotisohvalta katsottu leffa. Ainoastaan isompi ruutu erottaa kokemukset toisistaan. 

8. Mä en enää ymmärrä kaikkia sanoja, joita pk-seudun kaverit käyttää. Sen sijaan mulla on nykyään oma kieli, joka aiheuttaa ajoittain kommunikaatio ongelmia. Ei auta, että työskentelee pääasiassa Lapualaisten kanssa, ja sitten kotona pakkaa sekottaa vielä yks Keski-Pohjanmaalainen..

9. Olen häkeltynyt, kun pääsen vierailemaan Helsingin tai Tampereen kaltaisiin kaupunkeihin. Viimeksi Tampereella pari viikkoa sitten vieraillessani tokaisin kaverille, että hitto miten siistiä, kun täällä on oikeasti elämää (siis ihmisiä) kaduilla!

Ainoa asia mikä mut ehkä pelastaa täysin landetytöksi muuttumasta on kerran kuukaudessa tehtävät vierailut kehäkolmosen ympäristöön. Toisaalta, on tää landella eläminen aika mukavaakin. :D Ainoa häiritsevä seikka on se, että musta tuntuu että jokainen ihminen on jollain tavalla kytköksissä johonkin toiseen ja jopa MINÄ alan näin ollen tuntemaan täältä ihmisiä ja tunnistamaan kenestä on kyse kun juoruillaan muista. :D IIK.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Pieni veto



Me ollaan avokkini kanssa todella kovia herkuttelemaan! Ihan sama miten monesti olen onnistunut itse katkaisemaan oman herkuttelukierteeni, niin jossain vaiheessa sorrun taas vanhaan totuttuun tapaan. Toinen osapuoli ei edes ole yrittänyt olla ilman.. Herkuttelu painottuu meillä vahvasti viikonloppuun. Mä pystyn olemaan arkena tiukkana ja todella noudattamaan ja pysymään tässä nykyisessä ruokavaliossani, eikä herkkuja edes tee kesken viikon mieli. Se ei ole haaste ja tykkään kaikista niistä ruuista mitä saan ja voin syödä, kuitenkin samalla pysytellen guidelinejen sisällä. Mutta kun viikonloppu koittaa niin.... Herkuttelukierre alkaa. :D Joskun on jopa ihan älytöntä, miten paljon sokeria ja kaikkea pa*kaa sitä pystyy kerralla tunkemaan itsensä sisään. 

Mä oon ottanut itselleni perjaatteen pitää kerran viikossa niin sanotun vapaasyöntipäivän. Usein tuo päivä on ajoittunut juuri viikonloppuun ja silloin saa syödä mitä mieli tekee. Tai korjaan, kyse on viime aikoina ollut ennemminkin päivistä. Loman aikainen hieman rennompi ote syömisten kanssa on nyt hieman jäänyt päälle ja se pitää nyt katkaista. Tässä vaiheessa tuntuu, että mun on vaikea katkaista tätä kierrettä yksin, jos toinen herkuttelee vieressä. Me molemmat havahduttiin sunnuntaina siihen, miten paljon herkkuja oli taas tullut viikonlopun aikana syötyä. Onneks tuo parempi puolisko tunnusti myös tässä samaisessa keskustelussa, että nyt on kyllä lähtenyt lapasesta. Pistettiin nyt sitten pieni veto pystyyn tsemppaamaan meitä molempia, jotta katkaistaisiin tää jatkuva viikonloppujen mässäily/herkuttelukierre YHDESSÄ. Veto on hyvin tuttu ja yleinen, mutta se on meille ensimmäinen yhteinen eli siksikin kokeilun arvoinen. Vedon henki on tämä:

Molemmat on ilman herkkuja seuraavan kuukauden eli maaliskuun loppuun asti tästä päivästä alkaen. Herkuiksi luetaan noh, kaikki herkut mutta kyllähän tätä piti vielä täsmentää, jotta ollaan varmasti samalla viivalla ajatustemme kanssa. Karkit, sipsit, popparit, kakut, keksit, jäätelöt, suklaa, kuorrutetut pähkinät, limut (myös light!!). Raakasuklaata on sallittua syödä pienissä määrin samoin kuin suolattuja pähkinöitä. Avokki ei perusta raakasuklaasta niin hänellä on lupa syödä kaksi valitsemaansa proteiinipatukkaa viikossa. Mä saan kuulemma syödä sitä vasten neljä raakasuklaapatukkaa per viikko, mutta tavoitteena on pitäytyä samassa kahdessa patukassa. Yksi poikkeussääntö otettiin myös, että jos reissataan Stadiin ennen maaliskuun loppua joku viikonloppu, niin silloin saadaan yhdessä herkutella. Muuten pysytään täysin herkuitta maaliskuun loppuun.  

Mitäs kun sortuu? Vaikka siis mehän ei sorruta ja mä todella toivon, että ollaan maalissa molemmat voittajina. Se kumpi sortuu kiellettyihin juttuihin ennen määräajan päättymistä on velvollinen maksamaan toiselle 50e (itse ehdotin 500e, mutta se on kuulemma liian paljon :DD) ja antamaan toiselle 30 minuutin hieronnan voittajan valitsemana ajankohtana. Katsotaan miten me yhdessä kestetään, koska kyllä se vain niin pitkälti menee, että samassa taloudessa kun asuu ja toinen herkuttelee niin herkästi se toinenkin sortuu. Siitäkin huolimatta, vaikka tietää mitä kaikkea pahaa se sokeri saa elimistössä aikaan ja millainen olo on verrattuna siihen, kun ei syö herkkuja. Niin helppoa on kuitenkin unohtaa ne järkiperäiset syyt, kun eteen lykätään herkkuja. Nyt yritetään yhdessä olla fiksumpia ja tehdä järkevämpiä valintoja pienen vedon siivittämänä. :)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

10 ominaisuuttani, joista olen ylpeä ja onnellinen

Tässä maailmassa ja etenkin musta tuntuu, että meillä täällä Suomessa on ihmisillä tapana hyvin herkästi vähätellä itseään ja omia suorituksiaan tai saavutuksiaan. Jos kaveri heittää treeneissä kommenttia onnistumisesta ja hyvästä suorituksesta, niin sitä hyvin usein heittää takaisin kommenttia tyyliin "kiitti, sattu olee hyvä päivä". Tai kun joku kehuu sun tyyliä ja miten vaatteet istuu päälle niin sitä jopa hiukan nolostuu tai heittää jotain itseään hieman vähättelevää kommenttia takaisin. Toisilta saamia kehuja ei jostain syystä kehdata ottaa vastaan sellaisina kuin ne annetaan. 

Joskus, kun joku sattuu kehumaan itseään jostakin niin saatetaan katsoa hieman kieroon tuota itseään kehunutta henkilöä sillä tyylillä, että sanoiko tuo tosiaan itsestään sillä tavalla. Vaikka toinen osapuoli olisi tämän itseään kehuneen kanssa täysin samaa mieltä. Itseään kehuvaa pidetään herkästi ylimielisenä tai sitten hän luulee itsestään liikoja. Totutumpi ja normaalimpi tapa sen sijaan on vähätellä itseään ja suorituksiaan, vaikka se ei tee muuta kuin hallaa itsellemme. Itsensä haukkuminen ja ominaisuuksiensa vähättely on yksi pahimmista jutuista, mitä itselleen voi tehdä. Myös itseään tulisi kunnioittaa ja vaikka omassa elämässä olisi miten asiat sekaisin tai pielessä, eikä peilistä heijastuisi kuin yksi suuri luuseri niin itseään lyttäämällä ei ainakaan saa oloaan yhtään parannettua. 

Tämän sunnuntain kunniaksi otin kynän käteeni ja rustasin itselleni listan asioista, joista pidän itsessäni. Asioita, joista olen tietyllä tapaa ylpeä, mutta jotka saattavat joskus hukkua niiden negatiivisten itseään sättivien kommenttien ja ajatusten alle. Tässä paljastan mieleen tulleista asioista 10 ensimmäistä. 


♥ Olen tunnollinen ja välitän aidosti. Nämä ovat työssäni hyviä ominaisuuksia ja palvelevat samalla asiakkaitani. 

♥ Yläkroppani on vahva ja paksummat käsivarteni piilottavat sisäänsä voimakkaat hauikset sekä ojentajat, joista on hyötyä monessakin asiassa

♥ Minulla on huumorintajua ja itseironiaa, osaan nauraa myös itselleni

♥ Olen ylpeä siitä, että olen ollut liikunnallinen lapsesta asti ja edelleen nautin urheilusta ja olen myös hyvä siinä

♥ Olen päättäväinen silloin, kun todella haluan jotakin ja teen asioita sen eteen

♥ Minulla on kaunis hymy ja takamukseni näyttää hyvältä farkuissa

♥ Olen onnellinen siitä, miten hyvin tulen toimeen eri-ikäisten ja myös uusien ihmisten kanssa

♥ Olen ennakkoluuloton ja kokeilen asioita

♥ Olen fiksu blondista hiustenväristäni (ja veljieni kommenteista) huolimatta

♥ Olen erittän järjestelmällinen ja todella nopea oppimaan uusia juttuja



Ootko sä koskaan listannut omia hyviä ominaisuuksiasi ja aidosti kehunut itseäsi? Millaisia juttuja sun listalle nousee?

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kesäkunto


Päivät pitenevät ja valkenevat pikkuhiljaa ja samalla lähestyvät jokavuotiset kesäkelit. Mitä lähemmäs kevättä ja kesää mennään, sitä enemmän näkee, lukee ja kuulee juttuja siitä kuuluisasta kesäkunnon tavoittelusta. Joka vuosi sama rumba. Vuoden alkuun ja siitä vielä hieman pidemmälle mätetään menemään, mutta mitä lähemmäs kevät ja kesä hiipivät sitä voimakkaammin ahdistus iskee. Pian koittavat taas (ainakin toivottavasti) ne ajat, kun ei enää voi/tarvitse piiloutua paksumpien ja pidempien vaatekerrosten alle ellei sitten halua hikoilla tai kuluttaa aikaansa varjojen puolella. Yhtäkkiä pitäisi vaihtaa pitkät housut shortseihin tai hameeseen ja pitkähihaiset tai löysät hupparit vähemmän kireisiin ja istuvampiin pikkupaitoihin. Vuodesta toiseen kesäpäivät hiipivät kuin salakavalasti ja varkain pimeän ja kylmän talven jälkeen ahdistelemaan niitä, joiden mielestä olisi taas kerran kiva näyttää hyvältä kesällä biksut päällä rannalla. Tavoitteena on kesäkunto ilman shortsien paljastamia selluisia takareisiä, ja hyllyvää takapuolta. Lisäksi kesäpäiville toivotaan ja tavoitellaan timmiä vatsaa, jottei napapaidan ja shortsien välistä tursuaisi turhaan ylimääräistä tai tarvitsisi vetää koko ajan mahaa sisään ja laihistella. Miettikääs nyt miten noloa. Kuka nyt haluais mennä rannalle valaana...


Kärjistän hieman tarkoituksella, koska mua on toden teolla alkanut nyppimään sana "kesäkunto". Aivan kuin me piitattaisiin vain tuona lyhyenä muutaman kuukauden kestävänä ajanjaksona siitä, miltä kropassa näyttää ja tuntuu. Omasta terveydestä, liikunnasta ja ruokavaliosta kiinnostutaan vain sitä vuosittaista ohikiitävää hetkeä varten. Kun se kuuluisa kesäkunto on kerran saavutettu voidaan kesästä nauttia. Hikipisaroita vuodatetaan milloin missäkin koko alkuvuosi ja kevät ja samalla lasketaan kaloreita ja punnitaan ruokaa vaa'an kautta lautaselle, vain jotta kesällä voitaisiin näyttää hyvältä. Mä myönnän, että ajattelin jossain vaiheessa samalla tavalla ja kavereiden kanssa väännettiin juttua ja läppää kesäkunnon saavuttamisesta. Olen onneksi oppinut ajattelemaan asioista eri tavalla ja näkemään itseni ja toimintani laajemmassa perspektiivissa.

Tänä vuonna en tavoittele kesäkuntoa (ja tavallaan toivon ettet säkään). En tavoitellut sitä viime vuonnakaan. Mä haluan elää ja toimia sillä tavalla, että mun on hyvä olla kropassani ja itseni kanssa ympäri vuoden ja vuodesta toiseen. Ei mitään pikakuureja tai dieettejä, eikä yhtäkkistä treeniyliannostusta ja kyllästymistä. Haluan elää ja toimia niin, että mun kroppa toimii ja voi hyvin, koska selainen ympärivuotinen ja kestävä hyvä olo ja ennen kaikkea terveys on pidemmässä juoksussa paljon palkitsevampaa, kuin vuosittain ahdistuksen vallassa saavutettu kesäkunto juuri ennen rantakelejä. Tällaista toimintatapaa suosittelisin myös muille. Että sitä omaa kroppaa kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin vuodenajasta riippumatta, tarjoamalla sille sen ansaitsemat oikeat ravintoaineet ja liikuntaa sopivassa suhteessa jatkuvasti ja koko ajan. Voin taata sen, että tämän kaltaisella toimintatavalla se on se kuuluisa kesäkunto, joka hiipii kuin varkain esille. ;) 

torstai 18. helmikuuta 2016

Hei moi, mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä ihan hyvää. Helppo vastaus, jota kysyjäkin tavallaan toivoo. Samalla se on minulle helppo pakotie. Vastaus, johon harvoin esitetään jatkokysymyksiä... Kuluneen viikon aikana olisin kuitenkin rehellisesti voinut antaa tuohon kysymykseen montakin vastausta, hieman toki päivistä riippuen. Pääpiirteittäin olotila on ollut hieman sekava, mutta kuka sellaista haluaisi kuulla, enkä mä jaksaisi selittää. Nyt kuitenkin yritän hieman selittää..

Mun on ollut lomani jälkeen todella haasteellista asettua omaan arkeeni. Tai sinällään se arki rullaa koko ajan omaa polkuaan ja minä siinä mukana. Loman jälkeen mun elämässä nousi hyvin vahvasti esille sellainen tietynlainen itsensä tutkiskelun vaihe. Lomalla olin niin huoleton ja stressitön, aidosti onnellinen ja nautin joka solullani omasta olostani. Omasta olostani kropassani ja siinä paikassa. Koitti kotiinpaluu ja näin ollen myös paluu arkeen. Musta oli ihanaa palata kotiin poikaystävän luo ja myös töihin oli mukava palata pienen loman jälkeen. Kirjoitin vielä juuri ennen lomaani lentokentällä tekstin siitä, että mulla on kaikki hyvin ja sillä hetkellä mä tarkoitin kaikkea sitä mitä sanoin tai kirjoitin. Siksi mä olenkin ollut viime viikot hieman hämmentynyt omista fiiliksistäni, koska tuntemukset olivatkin yhtäkkiä melkolailla päinvastaiset. Mulla on asiat hyvin eikä mikään ole muuttunut, mutta samaan aikaan sisälläni ajoittain jopa kuohuvat tunteet saavat mut hämmentymään. Toisaalta hyvä asia on, että mä tiedän nyt mistä on kyse. Mä kaipaan sitä fiilistä ja tunnetta, mikä mulle syntyi lomalla ollessani.

Tavallaan näiden tunteiden syntyminen ja esiin tuleminen on hyvä juttu. Olen nyt pikkuhiljaa käsitellyt ja prosessoinut näitä tunteita, enkä ole entiseen tuttuun tapaani sysännyt niitä sivuun patoutumaan. Oon vuodattanut kyyneleitä yksin ja poikaystävän kainalossa. Oon etsinyt ja miettinyt ratkaisuja, koska mielellään sitä tuntisi sellaista lomalla olon kaltaista huolettomuutta ja aitoa hyvän olon tunnetta joka solullaaan, vaikka ei olisikaan lomalla. Lomalta paluun jälkeen fiilikset on olleet sekavia, koska tuo loma tavallaan ja osittain pirstoutti ne aiemmille pohjille/asioille rakennetut tuntemukset. Miksi, no siksi, että tajusin tavallaan lopulta mitä mä oikeasti haluan ja tarvitsen. Lomalla päästin ajatukseni valloilleen ja vapautin itseni myös unelmoimaan. Mitä mä haluan elämässäni saavuttaa ja millaisia asioita haluan kokea. Kun noita asioita uskaltaa aidosti pohtia ja päästää itsensä sekä ajatuksensa vapaasti virtaamaan, voi esiin nousta yllättäviäkin asioita. Näin kävi mulle ja vaikka edelleen elän pienoisessa hämmennyksessä, niin tietyllä tapaa suuntaviivat elämälleni selkeytyvät onneksi koko ajan. Jokainen vuodatettu kyynelkin on askel kohti selkeämpää oloa.

Mulle tuli tarve avata tännekin näitä fiiliksiä, koska en halua esittää mitään sellaista mitä en ole. Joskus tunteet pyörittävät ja nämä loman jälkeiset viikot ovat nyt olleet hyvin tiiviisti tällaisia. Itsensä ja omien tuntemuksiensa tutkiskelua. Mä haluan tuoda tämän ilmi, koska kaikesta huolimatta on hyvin inhimillistä kokea tämän kaltaisia tunteita. Tavallaan mua ensin hävetti ja mietin kirjoitanko edes tätä tekstiä, koska olinhan juuri kirjoittanut elämän rakastamisesta ja hyvistä fiiliksistä. Olen ja haluan olla positiivinen, mutta pakko se on myöntää, että ei elämä ole aina yhtä hymyä ja onnellisuus pilvillä tepastelua. Tajusin myös, että eihän tämä teksti kuitenkaan millään tapaa kumoa noita aiempia kirjoituksiani, koska jokaisen elämässä sattuu ja tapahtuu. Se mitä oli eilen ja on tänään ei välttämättä ole huomenna. Samaa mieltä mä olen kuitenkin asioista edelleen ja samalla nämä käsittelemäni asiat johdattavat mua yhä tiiviimminen kiinni siihen mitä elämältäni haluan ja itseltäni odotan. Tunteitaan, fiiliksien vaihtelua ym. ei kannata pelätä ja sivuuttaa, koska ne ja niiden käsittely voi johdattaa myös uusien asioiden äärille ja saada lopulta aikaan hyvää. :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

4 raaka-aineen suklaamousse

Äkillinen herkkuhimo iskee paaston päätteeksi ruokailun jälkeen, eikä kauppaan millään jaksaisi vaivautua yhden vaivaisen raakasuklaapatukan takia. Kerrankin lamppu syttyi pään päälle oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa! Kurkkaus jääkaappiin ja siinä se. Kaivoin esille suuren kypsän banaanin (joka jo melkein huusi nimeäni jääkaapin hyllyltä ruskettuneen hipiänsä suojista), yhden kypsän avokadon, raakakaakao jauheen sekä hunajapurkin. Heitin kaikki raaka-aineet sekaisin blenderiin surraamaan minuutiksi tai pariksi. Lopputuloksena lasin pohjalle kaatui lähes samettisen pehmeä ruskea mousseseos. Banaani maistuu tässä vahvasti, mutta kyllä tätä suklaamousseksi voi luvan kanssa kutsua. ;) Aikaa tämän herkun valmistamiseen kului valehtelematta 2-3min. Sisältää hyviä rasvoja superhedelmä avokadon muodossa, paljon antioksidantteja raakasuklaasta sekä luonnon omia  makuja ja sokereita banaanista sekä hunajasta. Anna sille mahdollisuus ja nauti!


♥Veera

tiistai 9. helmikuuta 2016

Yksinkertaista onnellisuutta ja onnistumisen tunteita



Onnellisuuden ja onnistumisen tunne. Nuo varmasti jokaisen yksilön ja ihmisolennon tavoittelemat autuaat olotilat. Onnellisuuden etsimiseen ja löytämiseen käytetään ihan tuhottomasti aikaa ja oon sitä mieltä, että joskus onnellisuuden tunne ja kokeminen katoavat ja sekoittuvat sen etsintöjen alle. Onnellisuus on toisaalta ihan järjettömän yksinkertainen olotila ja parasta on, kun se yllättää läsnäolollaan mitä oudoimmissa tilanteissa. Sellaisina hetkinä, kun et todellakaan ajattelisi sellaista kokea. Sama pätee onnistumiseen. Onnistumista ei voi etukäteen suunnitella. Näillä kahdella tavoitellulla asialla; onnellisuudella ja onnistumisella on jotain yhteistä. Onnistuminen tekee onnelliseksi ja toisaalta onnellisuus tuo eteen onnistumisia. 

Oli kyse sitten pienistä tai suurista onnistumisista niin jokainen niistä sytyttää omalla tavallansa sen jokaisen etsimän onnellisuuden tunteen. Ei joka hetki tarvitse olla täysin onnesta soikeana, koska tällöin oppii nauttimaan niistä pienistäkin onnellisuutta tuovista asioista. Yksinkertainen onnellisuus on mielestäni sitä, mitä voit kokea päivittäin ihan pienistäkin asioista. Voit kokea itsesi onnelliseksi hyvin onnistuneen työpäivän tai hyvin hoidetun asiakkaan jälkeen. Voit tulla hetkellisesti onnelliseksi siitä yhdestä pienestä palautteesta ja niistä hyvistä sanoista, jotka kuulet kollegalta tai saat suorana palautteena omalta asiakkaaltasi. Yksinkertaista onnellisuutta voi myös olla rauhassa puolison kanssa nautittu yhteinen ateria pitkän työpäivän jälkeen. Tai ulko-oven avattua vastaan innoissaan ryntäävä pieni karvaturri. Onnellisuus ei vaadi lottovoittoa tai suuria elämää mullistavia tapahtumia. Kunhan sen ymmärtää, voi oppia paremmin nauttimaan näistä yksinkertaista onnellisuutta tuovista hetkistä. Samalla oppii nauttimaan ja iloitsemaan pienistäkin onnistumisista.

Mä halusin pohjustaa tätä tekstiä edellä mainituilla asioilla, koska kaikki eivät välttämättä jaksa tai osaa ymmärtää, miten iloiseksi ja onnelliseksi pienetkin asiat ja tapahtumat voivat tehdä. Mun mielestä tällaista yksinkertaista onnellisuutta on kuitenkin turha vähätellä, koska onnellisuutta sekin ja kukapa sellaista ei haluaisi kokea! 

Mä vietin sunnuntai illasta maanantai iltaan asti 24h paastoa. Sitä samaa paastoa, jota olen nyt säännöllisesti pitänyt viikoittain ja usein juuri sunnuntaista maanantaihin. Maanantaina mulla meni töissä asiakkaiden kanssa hyvin. Jännitin erästä uutta asiakasta, joka hakeutui vaivojensa vuoksi minulle hoitoon. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja jatkoa seuraa tulevilla viikoilla. Tuli hyvä fiilis, mä osaan mun homman ja tiedän mitä teen. Työpäivän jälkeen mä menin salille odottamaan kello 17 ohjatun WOD:n alkua. Mulla oli aikaa reilusti ennen ohjatun treenin alkua, joten kaivoin lenkkarit laukusta ja menin juoksumatolle tekemään sprinttejä 30 minuutin ajaksi. Itseasiassa juuri niin kuin olin asian eiliseen treenisuunnitelmaani laatinut. Tuota ennen kaaduin portaissa ja kirjaimellisesti luisuin persmäkeä portaat alas ja nahkat meni rullalle eri kohdista käsivarsia. Huonompana päivänä olisin varmasti itkenyt turhautuneena, koska mua sattui, mutta en nyt. Koska mulla oli hyvä fiilis niistä pienistä päivän hyvistä tapahtumista tähän asti. 

Juoksun jälkeen kokeilin kaverin tsempillä Bar Muscle Upia. Kaveri oli just kehunut, kuinka onnistui vetämään päivän treenin ilman skaalauksia ja treenihän sisälsi useamman Muscle Upin eli MU:n. Olin oikeasti onnellinen tämän treenikaverin puolesta ja samalla manasin mielessäni miten itselläni kyseinen liike ei millään ota sujuakseen muuta kuin kuminauhan avustuksella. Siinä painostuksesta kokeilin liikettä ilman kuminauhaa kaverin vinkkien jälkeen ja kappas! Voi niitä riemunkiljahduksia, kun tajusin punnertavani itseni tangon päälle suorille käsivarsille. Mä onnistuin! Sama hyvä flow jatkui koko treenin läpi. PR kello kilisi vuorollaan eri treenikavereiden toimesta ja itsekin kilautin kelloa muutaman kerran. Sain rinnalleveto + työntö (C&J) yhdistelmässä vihdoin punnerrettua ylös 65 kiloa! Se on mulle tietynlainen välietappi ja saavutus. Seuraavana vuorossa oli päivän virallinen treeniosuus: 3 kierrosta aikaa vastaan 2-7 MU:ta ja perään 7 toistoa C&J yhdistelmää 45 kilolla. Ennen treeniä olin jo suunnitellut miten kevennän ja skaalaan kyseisen treenin omalle tasolleni sopivaksi. Suunnittelin sitä vielä 1min ennen treenin alkua, koska vastahan mä olin tehnyt elämäni ensimmäisen Muscle Upin ja nyt mun tuli kaikkien voimaosioden ym jälkeen pystyä tekemään vähintään 6 MU:ta. Mutta arvatkaas mitä, MÄ TEIN SEN! Ilman skaalauksia/helpotuksia, just niin kuin treeni oli taululle kirjoitettu ja suunniteltu. Onnenkyyneleet valui silmistä kasvoille hikipisaroiden sekaan. Sillä hetkellä, mä olin ihan tajuttoman onnellinen! Ja olen edelleen kyseisestä treenistä selvittyäni ja kaksikin tavoitetta saavutettuani.

Tuo päivä (8.2.2016) tulee varmasti jäämään Crossfit treenihistoriassani yhdeksi ikimuistoisimmista kerroista, koska toi päivä sisäls niitä aitoja ja yksinkertaisia onnellisuuden sekä onnistumisen tunteita. Sellaisia, jotka yllätyksellisyydellään tekevät noista kerroista nimenomaan ikimuistoisia ja tietyllä tapaa ainutlaatuisia. Olkoon kuka vaan mitä mieltä tahansa, niin jälleen kerran yksilö itse on vastuussa siitä, mikä hänet tekee milläkin hetkellä onnelliseksi. Ainakin mä nautin tällaisistä pienistäkin hetkistä, koska just niitä tulee eteen sen normaalin arjen keskellä ilman suuria etsintöjä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Suunnittelulla selkeyttä treenaamiseen

Viettäessäni viikon ulkomailla oli niin ihanaa ja rentouttavaa, kun sain tehdä mitä halusin ja treenata mitä halusin just sillä tavalla ja siihen aikaan kuin itseäni huvitti. Valitettavasti tälläinen ei ihan ole mahdollista täällä Suomessa ja omassa arjessani, koska työt ja muu elämä. Vaikka miten ihanaa olisi olla aina lomalla ja olla aina vapaa, niin se ei vain nyt tässä tilanteessa ole mahdollista. Viime viikko meni treenien osalta vähän miten sattui, enkä onnistunut sovittamaan viikkooni niitä treenihetkiä, joita olisin sinne kaivannut. Mulla ei ollut minkäänlaista etukäteen laadittua aikataulua ja suunnitelmaa treenien osalta ja se tässä viikossa kostautui, koska oli liikaa tehtävää. Olin vissiin ajatuksissani vielä lomalla, mutta nyt olen taas viikon viisampi ja tiedän miten tulee toimia, jotta sama ei toistuisi tulevilla viikoilla.. 

Suurimman osan ajasta nautin siitä, että asiat ovat jollain tavalla mun käsissä ja pystyn itse vaikuttamaan asioihin. Etenkin treenaamisen osalta mulle on tärkeää sen säännöllisyys ja se, että pääsen viikosta toiseen toteuttamaan itseäni niiden lajien ja liikuntamuotojen parissa, joista todella nautin. Tästä viikosta alkaen mun olisi Crossfitin ja muun omatoimisen treenin ohessa tarkoitus sisällyttää viikkoihini muutamat pallotreenit. Futis palaa kuvioihin, koska pikkuhiljaa pitäisi taas valmistautua keväällä siintävään sarjakauden alkuun ja hakea tatsia palloon. Tähän asti mä olen oikeastaan treenannut Crossfitiä ja tehnyt omia pienempiä juoksutreenejä sen verran kuin jalkapohjat ovat sallineet. Nyt on tavallaan uusi aikakausi alkamassa treenien suhteen, kun tavoitteena on pitää sekä Crossfit että futis mukana arjessa. Mulla on aina ollut vain yksi harrastus kerrallaan, joten tää on tavallaan ihan uusi juttu mulle. Miten rytmittää treenaaminen, lepo, kehonhuolto ym. järkevästi niin, että näiden molempien lajien harrastaminen onnistuu järkevästi ja kroppa kestää? Siinä onkin pähkäilyä ja vain näkemällä ja kokeilemalla löydän itselleni sopivimman rytmin tässä uudessa tilanteessa.


Treenisuunnitelman tekemisestä ja rakentamisesta


Ylipäänsä oli sitten tavoitteellisesti treenaava, harrastelija tai kilpailuihin tähtäävä urheilija on treenisuunnitelman avulla mahdollista selkeyttää itselleen omaa treeniarkeaan. Tämä on hyvin tärkeää siinäkin mielessä, että treenisuunnitelma näyttää selkeämmin kuormituksen ja levon suhteen. Levon merkitys saattaa unohtua etenkin silloin, jos on monta rautaa tulessa ja arjessa pyörittää eri liikuntamuotoja. 

Etenkin silloin, jos on aloitteleva treenaaja jolle treenaaminen ei vielä ole rutiininomainen juttu, tälläinen treeniviikon etukäteen suunnittelu korostuu mielestäni tietyllä tapaa, koska hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Jo yhden viikon treenien etukäteen suunnittelu ja paperille tai kalenteriin laittaminen vähentää stressiä ja treenit tulee varmemmin suoritettua. Jos kalenterissa tai paperilla lukee, että maanantaina lenkki 45min ja keskiviikkona salitreeni yläkropalle, niin mahdollisuus treenin tekemättä jättämiseen pienenee. 

Tavoitteellisesti treenaavalla ja kilpaurheilijoilla treenisuunnitelmia rakennetaan myös pidemmillä tähtäimillä, eikä vain viikkoa kerrallaan. Vuosi tai treenikausi pilkotaan pienempiin osiin ja taas siinä sisällä pienempiin osiin. Treenaamista/kuormitusta sekä levon suhdetta voidaan myös tarkkailla pidemmällä aikavälillä. Joku voi rytmittää omaa tekemistään niin, että treenaa muutaman viikon kovaa ja sen jaksaa vetää hyvin, koska sitten yksi viikko vedetään välissä hieman kevyemmin ja tällöin treenissä painotetaan muihin asioihin, jolloin kroppa saa palautua ja saa erilaista ärsykettä. Ei ole esimerkiksi mitään järkeä vetää maksimivoimatreeniä viikosta toiseen jatkuvalla syötöllä, vaan hermostolle sekä lihaksille on myös tärkeää antaa aikaa palautua raskaammasta rupeamasta. Treenisuunnitelman avulla on mahdollista rytmittää treenit järkevästi ja sovittaa tekeminen niin, että se tähtää omiin tavoitteisiin, järkevästi!

Vinkkejä treenisuunnitelman tekoon:



♥ Osta erillinen vihko, jonne pystyt kirjaamaan viikot ja päivät maanantaista sunnuntaihin, kun kyse on viikoittaisen suunnitelman tekemisestä. 


♥ Tee treenisuunnitelma juuri sinulle itsellesi ja sinun aikatauluihisi, tarpeisiisi sekä tavoitteisiisi sopivaksi! Eli muistetaan yksilöllisyys! On turha kopioida suoraan kenenkään muun suunnitelmia, koska se ei välttämättä sovi sulle ja vie eteenpäin sun tavoitteissa. 

♥ Päätä, mille aikavälille rakennat treenisuunnitelman aina kerrallaan. Mitä tavoitteellisempaa toiminta on, sitä pidemmälle kannattaa nämäkin asiat miettiä. Esim. puoli vuotta, kaksi kuukautta, kuukausi jne.. Pilko sitten tämän isomman jakson sisällä treenisuunnitelma tarkempiin ja pienempiin jaksoihin! Ei siis tarvitse vielä tietää minkä tekee seuraavan kuukauden toisena maanantaina. Kunhan on yleiskäsitys, esim. nyt keskityn peruskunnon kohottamiseen ja ensi kuussa lisään tehoja!

♥ Lyhyemmän ajanjakson treenisuunnitelmassa kirjaa ja hahmottele konkreettisesti eri päiville tulevat treenit. Yhtä tärkeää on kirjata ja hahmotella myös lepopäivät ja kehonhuoltohetket etukäteen viikon varrelle!

♥ Voit myös tarkentaa treenien sisältöä, mutta jo yksinkertainenkin erottelu riittää (esim. maanantaina kuntosalitreeni: jalat 1h, tiistaina tasavauhtinen palauttava 45min lenkki, keskiviikkona lepo, torstaina HIIT treeni 20-30min, perjantaina kuntosali: yläkroppa 1h, lauantaina kehohuoltoa putkirullalla 30min, sunnuntaina lepo)

♥ Kirjaa myös toteutuneet treenit! Eli suunnitelmaan esim. päivän kohdalle: OK, DONE... Helpottaa seuraavien viikkojen suunnittelua, kun näkee suoraan suunnitelmasta mitä tuli tehtyä ja samalla pysyt paremmin kärryillä tekemisistäsi. Sama juttu päinvastoin, ruksi yli, jos ei tullut suoritettua.

♥ Älä stressaa, jos treenisuunnitelma ei toteudu, koska se on vain hahmotelma/suunnitelma tulevista treeneistä ja toteutuksesta. Ei kiveen kirjoitettu pakko! 



Mä itse aloin nyt taas tekemään treenisuunnitelmia tuleville viikoilleni sen takia, että mulla on nyt useampi harrastus, jolloin aikaa täytyy jakaa tasaisesti molemmille. Futiksen treeniaikoihin/vuoroihin en voi vaikuttaa, joten mun pitää rakentaa crossfit treenit järkevästi näiden futiksen pallotreenien ympärille. Kuormitus on näissä lajeissa erilaista, mutta molemmissa treeneissä mennään kovaa, joten levon merkitys korostuu. Mä teen treenisuunnitelmat itselleni ennemminkin siksi, että muistan myös levätä kuin että muistaisin treenata. Treenisuunnitelmalla voi olla eri henkilöille erilainen merkitys. Jos et ole koskaan kokeillut laatia itsellesi treenisuunnitelmaa, harjoittele! Saatat yllättyä, kun yhtäkkiä löydätkin kiireisten viikkojesi keskeltä aikaa treenille tai treenaaminen järkevöityy, kun paperilla on selkeämpi suunnitelma laadittuna. Tavoitteiden saavuttaminen helpottuu, kun suunnitelmat selkeytyvät. 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Be selfish


"I choose me"




Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että omistaa elämässään asioita täysin itselleen? Tekee asioita päivittäin itseään varten ja pistää itsensä riittävän usein etusijalle? Antaa itselleen mahdollisuuden elää ja toteuttaa omia haaveitaan? Ja mikä ehkä vielä tärkeintä, kokee itsesä riittäväksi?

Monesti tällaisten ihmisten ajatellaan olevan itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Sellaisia omaa napaa tuijottavia, joiden kanssa ei pitkään jaksa olla tekemisissä. Mitäpä jos sanon, että tietynlainen itsekkyys ja itserakkaus on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto? Niin minun itseni kuin läheisieni ja ystävienikin kannalta. Näiden seuraavien asioiden pohjalta itseensä keskittyminen ja itsensä rakastaminen ei mielestäni tarkoita itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä sillä tavoin, kuin helposti nuo sanat ja asiat ymmärrämme. 

Ei ole itsekästä ja itsekeskeistä rakastaa itseään ja asettaa aina silloin tällöin omat tarpeensa etusijalle. Kun oppii rakastamaan itseään on paljon helpompi luottaa ja rakastaa myös muita. On helpompi elää ja hengittää. Mä olen aina ollut sellainen hyvin lojaali tyyppi, joka hakee usein hyväksyntää muilta. Tämä on ollut pitkään itselleni sellainen tiedostamaton juttu, jonka olen kuitenkin oppinut ymmärtämään paremmin ajan kuluessa. Voin rehellisesti vaikkakin hieman häpeissäni sanoa tähän väliin, että mä en rakasta itseäni sillä tavalla kuin mun tulisi ja kuuluisi rakastaa. En tiedä mistä kaikki on saanut alkunsa, ja miksi joskus itsensä kanssa on niin vaikea olla, mutta onnekseni koko ajan näen ja huomaan, että mä kehityn tässä asiassa päivä päivältä paremmaksi. 

Mulla on hyvä olla ja näen miten hyvin mulla asiat elämässäni on, mutta siitä huolimatta liian usein tulee ajanjaksoja, jolloin en ole tyytyväinen itseeni ja olemiseeni. Se on joskus jopa pelottavaa. Yksi askel tämänkin asian korjaamiseen on se, että opettelen rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ja näin mä myös teen. Annan itselleni mahdollisuuden ja teen niitä asioita joista nautin. Jos omistaa elämänsä muiden miellyttämiselle ja muiden hyväksynnän hakemiselle, miten sitä voi koskaan oppia olemaan sinut itsensä kanssa. Silloinhan teen asioita muita, en itseäni varten ja samalla sisälläni kytevät ongelmat vain pahenevat. Jos ei ensin rakasta itseään, sitä tulee aina haettua rakkautta ja hyväksyntää muilta, eikä se ole oikein. 

Kun on sillä tietyllä tapaa itsekäs, uhraa aikaa ja ajatuksia itselleen ja oppii rakastamaan itseään, sitä kiinnittää myös omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa ihan eritavalla huomiota kuin ennen. Mä teen asioita, jotka antavat mulle energiaa ja saavat kroppani voimaan hyvin. Olen siinä mielessä oppinut kuuntelemaan itseäni ja olemaan hieman itsekäs muun muassa sellaisissa tilanteissa, joissa kaverit pyytävät ulos tai pitäisi lähteä juhlimaan. Entinen minä olisi lähtenyt mukaan sen takia, että kaverit tykkäävät jos yhdessä lähdetään hieman rellestämään, vaikka mua jo valmiiksi harmitti seuraavan päivän olo ja sen olon takia tekemättä jäävät treenit. Ja samalla myös se, millaista sontaa kroppaani noina iltoina tungen. Nykyään osaan kieltäytyä. Osaan ajatella itseäni ja rakastan itseäni sen verran, että liian usein en tahdo kroppaani myrkyttää. Mieluummin jättäisin nuo hommat kokonaan muille, mutta edelleen silloin tällöin on itsestänikin mukavaa käydä ulkona. Tuolloin ajattelen kuitenkin itseäni. 

Toinen esimerkki omasta elämästäni ja omasta tietynlaisesta itsekkyydestäni on viikon takainen lomani ulkomailla. Olimme avopuolisoni kanssa sopineet, että matkustamme yhdessä. Avopuolisoni töiden takia matkasuunnitelmat kuitenkin siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Samaan aikaan musta tuntui, että mun on pakko päästä lomalle tai mä en kohta enää jaksa. Samaan aikaan mietin kuitenkin, miten kumppani pettyy jos lähden yksin, koska se oli ollut meidän yhteinen suunnitelma. Jos olisin taas elänyt miellyttääkseni muita ja asettanut omat tarpeeni taka-alalle niin kuin liian usein olen tehnyt, niin en olisi lähtenyt. Mä kuitenkin tunnen ja tiedän itseni nykyään sen verran hyvin ja olen oppinut rakastamaan itseäni enemmän, että halusin tällä kertaa panostaa itseeni ja omiin tarpeisiini. Tämä oli yksi parhaista päätöksistäni vähään aikaan. Kuinka moni ajattelee, että olin liian itsekäs ja tuijotin vain omaa napaani? Vai oliko tämä juuri sellaista tervettä rakkautta itseä kohtaan, josta seuraa loppujen lopuksi hyvää myös muille?

Se rakastaako itseään riittävästi näkyy myös siinä, miten osaa olla itsensä kanssa. Joskus on tarpeellista uhrata aikaa täysin itselleen. Jos yhdessä asiassa olen hyvä niin siinä, että osaan olla itsekseni ja nautin jopa omasta olostani ja seurastani. Vaikka en voi täysin sanoa rakastavani itseäni, niin mussa on toivoa! Jos yksin omassa seurassaan oleminen saa ahdistumaan ja tuntemaan olonsa tyhjäksi ei varmasti rakasta itseään riittävästi. Kun osaa olla yksin ja itsensä kanssa, ei koskaan tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi. Yksin oleminen tarjoaa parhaimman mahdollisuuden tutustua itseensä ja selvittää omia ajatuksiaan. 

Rakastamalla itseäni olen parempi ihminen itselleni, mutta myös muille. Antamalla aikaa itselleni, omien juttujeni ja haaveideni toteuttamiselle olen onnellisempi. Olen huomannut, että niinä aikoina kun mun on hyvä olla ja rakastan itseäni, musta huokuu ulospäin aivan erilaista energiaa. Energiaa, joka selvästi viestittää myös muille, että mulla on hyvä olla, olen onnellinen ja iloinen ja samalla se energia saattaa tarttua jopa muihin ympärilläni oleviin. Samaan aikaan mulla itselläni on ihan tajuttoman hyvä olla! Ajatukset tuntuvat selkeämmiltä ja samalla tie jota kuljen ei haaraudu miljoonaan eri suuntaan vaan näen yhden selkeän tien jota tahdon kulkea. 

Aioin jatkossakin kiinnittää enemmän huomiota itseeni ja omiin tarpeisiini, koska haluan olla hyvä itselleni ja tarjota itselleni kaiken sen mitä ansaitsen. Olemalla hyvä itselleni olen myös parempi muille ja eikös tämä ajattelumalli nimenomaan aja sen tavallisen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden ylitse. Olkaamme kaikki sopivasti itsekkäitä! 

torstai 4. helmikuuta 2016

Porkkanasämpylät (Maidoton, Gluteeniton)

Jätin syyskuussa leivän kokonaan pois ruokavaliostani. Se oli vaikeaa aikaa tällaiselle leipämonsterille kuin minä. Mä pystyin helposti totella suomalaisia ravitsemussuosituksia, joissa suositeltiin esim. 9 leipäpalaa päivässä. Joskus kun teki mieli leipää, niin mä todella ahdoin sitä masun täyteen. Helposti meni sellainen reissumiespussin kauraversio yhdessä päivässä, ahhh nam ja samaan syssyyn hyi olkoon.. Leivästä luopuminen oli alkuun ehkä pahin homma tässä pikkuhiljaa tapahtuneessa ruokavalion muutoksessa. Etenkin, kun avopuoliso jatkoi leivän mussuttamista ihan tuttuun tyyliin. Jo pelkästään leivän tuoksu sai sylkeä erittymään ja makuhermot valppaiksi. Pysyttelin kuitenkin tiukasti erossa leivästä ja nyt olen siinä pisteessä, että syyskuusta asti on tullut oltua syömättä sitä perus leipää satunnaisia viipaleita lukuunottamatta. 

Viime aikoina on kuitenkin leipähimo jostain kumman syystä taas nostanut päätään. Tai oikeastaan mulle tuli hirvittävä himo paahdettuun leipään, jossa olisi päällä voinokare ja keitetty 7min kananmuna. Tuon himon turruttamana googlailin ohjeita ja eteeni osui juuri itselleni sopiva sämpylä ohje! Helppo ja omaan ruokavaliooni passelisti sopiva ilman maitoa ja viljoja. Ei muuta kuin heti kokeiluun ja ohjetta fiksailin vielä enempi omiin makuhermoihini sopivaksi. Ainakin mun leipähimon nää korjas, vaikka ei ihan oululaisen reissumieheltä maistuneetkaan. ;) 

Maidottomat ja gluteenittomat porkkanasämpylät

2,5 dl mantelijauhoja
reilu 1dl psylliumia
1tl suolaa
2tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 iso raastettu porkkana
kurpitsansiemeniä koristeluun

Kaikki aineet sekaisin, anna hetken turvota ja pyörittele sopivan 
kokoisia klönttejä uunipellille. Paista 175 asteessa 25-35min, anna jäähtyä hieman ja nauti lisukkeiden kera. 


maanantai 1. helmikuuta 2016

What happened in Fuerteventura - parhaat palat


Viikko kesälomasta on nyt lusittu ja huomenna tiistaina koittaa paluu takaisin sorvin ääreen. Oikeastaan mä oon innoissani palaamassa töihin, koska musta tuntuu, että tää loma oli nyt just sitä mitä tähän väliin tarvitsin ja voin taas tämän ansioista hoitaa työni astetta paremmin. Mulla on myös tavoitteena olla skarpimpi ja hoitaa asiat eri osa-alueilla paremmin ja olla vielä motivoituneempi. Herättelin näitä ajatuksia lomalla ja nyt laitetaan asiat toteutukseen. Tää oli onnistunut mielen puhdistus ja uudellenaktivointi reissu.

Koska työt jatkuu kuitenkin vasta huomenna, on nyt kotiuduttuani vielä mukava palata hiukan lomatunnelmiin ja menneeseen viikkoon. Millanen mun loma oli kokonaisuudessaan ja mitä kaikkea se sisälsi näiden ajatushommelien ja yltäkylläisen onnellisuusyliannostuksen lisäksi? Lets see...


Omasta mielestäni vietin melkoista aktiivilomaa. Kokeilin uusia juttuja, harrastelin ja heittäydyin täysillä joka hetkeen. Tein asioita jotka saa mut onnelliseks ja voimaan hyvin. Mun loma ei ollut pelkkää rusketuksen keräämistä altaalla tai hiekkarannalla makoillen (oikeastaan oon melkein yhtä vaalea kuin tullessani :D), vaan hain ja keräsin kokemuksia, jotka rikastuttivat elämääni monin tavoin. Ja niitä tuntuikin kertyvän oikein kunnolla!

Mä tartuin tilaisuuteen ja kokeilin surffaamista ekaa kertaa elämässäni, josta kirjoittelinkin hieman tarkemmin pari postausta taaksepäin mukavuusalueelta poistumisen yhteydessä. Surffikokemus oli loistava ja seuraavalla lomallani hyppään varmasti useamman kerran laudan päälle! Haastava, mutta loistava sekä hauska laji, jossa kehitys näkyy heti suorituksessa ja on hyvin palkitsevaa.

Vuokrasin maastopyörän kolmeksi päiväksi, koska halusin päästä näkemään tätä saarta omatoimisesti hiukan laajemmin ja tavoitteena oli myös vierailla tämän saaren ainoalla virallisella Crossfit boksilla. Boksille pääseminen oli hieman haastavamman reitin takana kuin ensin ajattelin, mutta samalla pääsin testaamaan taas hieman itseäni ja suorituskykyäni sekä kuntoani. Pyöräilin keskellä dyynejä ja vuoria vuorotellen ylä ja alamäkeä ajoittain hyvinkin heikkokuntoista hiekkatietä pitkin lähes 17 kilometrin verran Lajaresiin. Eksyin muutamaan otteeseen väärään suuntaan valitessani väärän tien, mutta onneksi lopulta löysin perille muutamien kiroamisten ja u-käännösten jälkeen. Pyöräilyn päälle sitten reilun tunnin mittainen Crossfit sessio paikallisten seassa. Hyvä treeni ja sen jälkeen pääteitä pitkin muun liikenteen seassa takaisin hotellille. Pakarat kipeänä ja reidet hapoilla, mutta oli kyllä joka kilometrin arvoista. Seuraavana päivänä taas treeniä, mutta tällä kertaa sain kyydin. Paikalliset oli niin mukavia!

Vietin yhden iltapäivän paikallisen baarin sisäänheittäjän kanssa tämän Corralejon alueen paikkoihin tutustuen. Sain parhaat vinkit ravintoloihin, jätskibaareihin ja kuppiloihin. Missä syödä mitäkin ja miten kannattaa aikaa kuluttaa. Kolusinkin näitä paikkoja läpi päivittäin ja tuli koettua kunnon makuelämyksiä. Sama tyyppi myös halusi ystävällisesti viettää kanssani vikan illan ja näin pääsin myös parhaiten kokemaan paikallisen yöelämän. Niin kiitollinen ja taas tietyiltä osin yksin matkustamisen hyviä puolia. Ainakin ite oon tähän mennessä kokenut eniten nimenomaan yksin matkustaessani.


Yhtenä päivänä sain hullun ajatuksen ja kävin taas pitkästä aikaa lisäämässä hieman mustetta ihooni. Nyt on ikuinen muisto tästäkin reissusta ja samalla sain yhden pieneen haaveeni toteutettua pienen kuvan muodossa.  

Viimeisenä kokonaisena päivänä lauantaina otin retken Lanzarotelle, joka oli siinä Fuerteventurasta 40min laivamatkan päässä. Ohjattu kierros ympäri saarta, vierailu Tifamayan kansallispuistossa tulivuorialueella, tutustumista aloevera tuotteiden valmistukseen, viininmaistelua sekä upeista maisemista nauttimista ja niiden ikuistamista. Kaksi erilaista saarta ja lomakohdetta tuli nähtyä samalla reissulla. Tää maailma on ihmeellinen!

Näiden lisäksi tuli lenkkeiltyä auringonnousussa aamutuimaan, shoppailtua ja tutustuttua muihin turisteihin sekä paikallisiin. Tää reissu sytytti mussa palavan halun päästä matkustelemaan ja samalla löysin itselleni uuden tavoitteen: haluan oppia puhumaan espanjaa! Reissu oli kaikin puolin nautinto, eikä muutamat yksinäiset illat pilanneet filistä. Nautin olostani ja sain tehdä asiat niin kuin itse halusin. Kaikin puolin reissusta jäi taas ikuisia hyviä muistoja, joita voi muistella vanhanakin. :)

Ps. Jos joku on reissaamassa Fuerteventuralle ja haluaa tarkempia vinkkejä paikoista, missä syödä, missä on paras yöelämä, missä hoitaa ostokset tai ihan mitä vain mieleen juolahtaa, niin heittäkää kyssäriä kommenttiboksiin. :)