torstai 31. maaliskuuta 2016

Mikä on aidosti mielekästä?



Onnellisuuden valtakunnassa korostetaan hyvää oloa ja kaikkivoipaa hyvää mieltä. Ne ovat yleisesti tavoiteltuja asioita, kukapa ei haluaisi voida hyvin ja tuntea elämäänsä elämisen arvoiseksi. Kukaan ei varmasti voi väittää vastaan, kun sanon että itselleen mielekkäiden asioiden tekeminen saa aikaan hyvää oloa. Samalla on onnellisempi olla. Onnellisuuden tavoittelu itsessään ei mielestäni ole tässä elämässä sellainen tavoiteltava perusnormi, vaan ennemmin tulisi keskittyä ja tehdä sellaisia asioita mitkä tekevät onnelliseksi ja näin ollen uhrata enemmän aikaa ja huomiota sellaisten asioiden toteuttamiseen.

Onnellisuus itsessään ei ole vankkumaton ja pysyvä olotila, vaan se huojuu muun muassa juuri aiemmassa postauksessa mainitsemani elämän vaa'an ja näin ollen kunkin sen hetkisen elämäntilanteen mukana. Joskus aiemmin muistan hesarin blogista lukeneeni onnellisuutta käsittelevän postauksen, jossa kirjoittaja toi esille vapaasti lainatakseni seuraavanlaisen mietteen: Pakotettu onnellisuus ja onnellisten tunteiden kokeminen johtaa lopulta näiden tunteiden kadottamiseen. Onnellisuus on tunteista riippuva mielentila. Sitä ei voi yleisesti määritellä, kiinnittää tai sitoa tiettyyn asiaan, koska jokaisen onnellisuus riippuu eri asioista. 

Tästä päästäänkin tämän tekstin otsikkoon. Mielekkäiden asioiden tekeminen ja toteuttaminen saa aikaan hyvää oloa. Hyvästä olosta tulee positiivinen mieli ja positiiviset fiilikset saa aikaan onnellisuuden tunteita. Mitkä asiat ovat itelleni mielekkäitä ja saavat näin ollen aidosti ja pakottamatta suunpielet nousemaan korviin ja mielen räiskymään värikästä onnentunteiden ilotulitusta? Jotkut asiat ovat tällaisia jatkuvasti, mutta joskus tietyn asian mielekkääksi kokeminen on myös hetkestä, säästä , mielentilasta tai esimerkiksi ajasta riippuvainen. Tässä välissä, mieti hetki itsellesi aidosti mielekkäitä asioita ja jatka sitten lukemista, koska just mulle mielekkäät asiat eivät välttämättä ole sulle mielekkäitä. Se ei tee kuitenkaan susta tai musta huonompaa, vaan toimii hyvänä esimerkkinä siitä, että me arvostetaan ja nautitaan eri asioista. 


Aidosti mielekästä on....


Aamuauringon nousussa koiran kanssa pihalla käveleminen/lenkkeily ennen työpäivän alkua. Sateisessa säässä tämä ei enää olekaan niin mielekästä...

Löhöillä sohvalla tekemättä mitään silloin, kun ei oikeasti huvita tehdä mitään muuta.

Käydä töiden jälkeen crossfittaamassa ja ylittämässä itsensä siitä huolimatta, että joskus väsyttää.

Lenkkeily auringonpaisteessa musiikin rytmittäessä tahtia kuulokkeiden kautta

Kullan viereen iltaisin nukahtaminen ja vierestä herääminen

Rauhassa valmistetun ja ajan kanssa aamiaisen nauttiminen. Tähän olen satsannut myös työarjessani, kun aiemmin kiskaisin pikaisesti aamupalan kurkusta alas sen kummemmin siitä nauttimatta.

Pitkät yöunet. Siksi pyrin nukkumaan joka yö 8-9h.

Satunnaisesti omassa rauhassa ja itsekseen vietetyt päivät ja viikonloput tehden just sitä mikä huvittaa. 

Kavereiden kanssa hengailu ja kahvittelu, silloin kun siihen on oikeasti kunnolla aikaa. 

Uusien reseptien kokeileminen silloin, kun löytää uuden ja hyvältä kuulostavan sellaisen. 

Lomailu ja lomalla oleminen aina silloin kun se on vapaaehtoista. Matkustelu liittyy myös tähän, se on aina mielekästä. :)

Kuten listastani huomata voi, asioiden mielekkääksi kokeminen voi myös olla muuttuvaa ja vaihtelevaa. Vaikka kesäisin nautin aamulenkeistä niin talvella mua ei saisi kirveelläkään pakkaseen juoksemaan. Sohvalla löhöilylle on oma paikkansa ja aikansa, mutta samalla tykkään itsestäni myös ollessani tarmokas ja aikaansaava. Joskus treenaaminen maittaa enemmän ja joskus vähemmän. Tällä viikolla mulla on menossa kevennetty viikko, jolloin annan enemmän aikaa lenkkeilylle ja nautin ulkoilmasta sen sijaan, että nostelisin painoja boksilla ja menisin treeneissä "kaikki tai ei mitään "-asenteella. Mielekkäiden asioiden kokeminen tekee onnelliseksi, muistetaan tehdä ja nauttia niistä asioista, jotka meille just tällä hetkellä merkitsevät eniten. <3

PS. mistä tämä teksti sai osittain herätyksen ja alkunsa? Tässä pieni herättelevä tekstinpätkä.


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ylpeä itsestäni - CrossFit Open 2016 suoritettu!


Ilmoittauduin ja näin ollen myös osallistuin helmikuun lopussa alkaneeseen CrossFit Gamesien Open vaiheeseen, johon siis kuka tahansa, mistä päin maailmaa tahansa sai osallistua. Kriteerinä osallistumiseen ja viralliseen suoritukseen oli suoritusten videoiminen tai tekeminen virallisella crossfit salilla tuomarin valvovan silmän alla. Lajit julkaistiin joka perjantai ja suoritusaikaa oli maanantai iltaan asti, jolloin viralliset tulokset piti olla sivuille kirjattuna. Muutamana viikonloppuna virallisen suorituksen tekeminen aiheutti hieman harmaita hiuksia omien muiden menojen painaessa päälle, mutta joka kerta onnistuin virallisen suorituksen tekemään ja näin ollen läpäisin onnistuneesti tämän Open vaiheen. 

Mulla ei ollut tähän hommaan ilmoittautuessani mitään tarkempaa tavoitetta, eikä näin ollen mitään odotuksia sijoitusten ym suhteen. Tavoitteeksi muodostui ainoastaan lajien suorittaminen niin kuin ne oli määrä suorittaa määrätyillä painoilla ja määrätyin liikestandartein eli rx. Olihan tämä ensimmäinen kertani tässä Open vaiheessa ja treenitaustaakin tässä lajissa kertynyt yhteensä vasta 1,5 vuoden verran ja nyt vasta 6kk treeniä putkeen vuoden tauon jälkeen. Kaikkia kikkoja ja liikkeitä en vielä edelleenkään hallitse, mutta se ei menoa haitannut. 

Open vaiheeseen ilmoittautuminen oli tähän väliin oikein hyvä päätös, koska motivaatio ja oma treeni-into vain kasvoivat tämän viiden viikon rutistuksen myötä. Lajit mittasivat fyysistä suorituskykyä ja kuntoa kaikin puolin, mutta samalla myös henkistä kanttia. Muutamassa lajissa tuli vedettyä lähes hämärän rajamaille tämän hetkisen kuntotason kanssa. Tällaisissa "kisoissa" antaa herkemmin kaikkensa ja yrittää tehdä parhaansa. Kaikkien lajien suorittaminen ei mennyt totaalisen putkeen ja muutamassa harmitus omasta tuloksesta oli alkuun suuri, mutta samalla tuli hiffattua miks tätä hommaa tekee ja tuli löydettyä niitä omia heikkouksia. Tätä harrastelua ja treenailua on paljon helpompi ja mielekkäämpi jatkaa, kun on välissä testannut kokonaisuutta. 


Muutama fakta omasta CrossFit Open 2016 vaiheestani

Maailmanlaajuisesti naiskisaajia, jotka suoritti kaikki lajit 78.453, oma sijoitus 17.727.
Suomessa naiskisaajia, jotka suoritti kaikki lajit 402, oma sijoitus 106. Kaikkiaan täältä meiltä Suomesta oli ilmoittautunut lähes 600 kisaajaa tekemään tämän Open vaiheen. 

Tein lajien suoritusten aikana ensimmäiset Chest to barit eli rinta tankoon ja niitäkin tuli heti tehtyä useampi kymmen. Sain tehtyä ensimmäiset Muscle Upit tangolla ja niitäkin useamman (!!). Ylitin itseni useampaankin otteeseen ja selvisin myös heikkouksistani ja inhokkiliikkeistäni (burpeet ja thrusterit). Suoritin lajit vain kerran (lukuunottamatta lajia 16.3, jossa jäi harmittamaan kun tiesin heti että pystyn parempaankin ja mä pystyin!), mutta varmasti omalla ajalla tulee jossain vaiheessa mitattua kehitystä ja tehtyä lajit vielä uudemman kerran. Kenties olisin pärjännyt paremmin, jos olisin tehnyt muutkin lajit toiseen kertaan (eka kerta aina jännittää), mutta nyt etenin tämän mukaan, koska samalla tämä oli hauskanpitoa eikä liian vakavaa kisaamista. :) Jännitin kyllä jokaista lajia ja niiden suoritusta, mutta tämä vaihe antoi arvokasta kokemusta tulevaa varten, jos ja kun haluan osallistua johonkin pienempiin kisoihin täällä Suomen maalla.

Jatkossakin kovaa työtä, mutta ei liian vakavasti. ;)

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Elämän vaaka

Tänään mä mietin mun elämää vaakana, jossa toinen puoli kuvastaa hyviä asioita ja tapahtumia elämässäni ja toinen puoli taas niitä huonoja juttuja ja tapahtumia. Kun vaaka kallistuu hyvien juttujen ja asioiden puolelle on helppoa olla kiitollinen, positiivinen ja nähdä maailma iloisen väristen kukkalasien lävitse, laulaa ja tanssahdella iloisena sekä hyväntuulisena. Tuollaisina hetkinä tai pidempinä hyvinä ajanjaksoina musta pulppuaa äärimmäistä onnellisuutta. Mun on kaikin puolin hyvä olla ja kaikki asiat tuntuvat loksahtelevan paikoillensa. Tiedät varmasti tunteen.

Mitäs sitten, kun vaakakuppi heilahtaa sinne toiselle puolelle? Ne on sitten niitä hetkiä, päiviä tai ajanjaksoja, jolloin ei tosiaankaan tee mieli olla kiitollinen yhtään mistään tai oikeastaan se kiitollisuus hukkuu sinne masentuneemman mielen synkempien sekä negatiivisten ajatusten taakse. Ei hymyilytä, jokainen pienikin asia tuntuu haasteelta. Tiedät ja olet varmasti kokenut tämänkin tunteen. Jos oikeasti on paska päivä ja joku sanoo että cheer up niin ei se aina niin helppoa ole. Okei, tässä kohtaa oon myös sitä mieltä, että omilla ajatuksillaan voi todellakin vaikuttaa tunteisiin. Ajatuksillaan voi joko myrkyttää mieltään yhä enemmän tai sitten saada jollakin pienelläkin hyvällä ajatuksella se pieni hymynkare suunpieliin. 


Elämässä on paljon hienoja isoja ja pienempiä asioita, mutta myös samalla niitä ei niin mukavia juttuja. Kaikkeen ei aina voi, pysty eikä todellakaan tarvitse suhtautua sillä hienolla iloisella ja positiivisella elämänasenteella. Kaikki tunteet laidasta toiseen on todellakin sallittua ja tietyllä tapaa jopa arvokasta kokea. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa.

Kun mä mietin mun elämääni vaakana, toivon sen pysyvän tietyllä tapaa balanssissa tai ainakin toivon ja yritän saada sen omien kykyjeni ja parhaani mukaan kallistumaan enemmän sinne paremmalle puolelle. Hyvien asioiden ja tapahtumien voidaan ajatella kallistavan vaakaa parempaan suuntaan ja vastoinkäymiset taas huojuttavat sitä vastakkaiseen suuntaan. Tottakai jokainen toivoo elämältään ja eteensä vain niitä hyviä ja positiivisia asioita, joiden ansiosta voisi jatkuvasti tanssahdella iloisena ja hypellä onnesta. Nyt tähän väliin oma näkökulmani: Ne huonommat ajat, kokemukset ja asiat hyppäävät eteemme ja tulevat reitillemme omalla elämän polullamme jostakin syystä. Vaikka sitä onkin siinä hetkessä ehkä hankalampi uskoa. Ainakin itse osaan arvostaa omia onnenhetkiäni, arvostaa omaa elämääni ja katsoa tiettyjä asioita uudesta näkövinkkelistä sen jälkeen, kun olen onnistunut tasapainottamaan oman vaakani tai jopa kallistamaan sen sieltä negatiivisten asioiden puolelta jopa enemmän niiden positiivisten asioiden puoleen.

Annan esimerkin. Joskus tiettyjä asioita tulee pidettyä liiankin itsestäänselvinä ajan kuluessa eikä aina ymmärrä miten paljon jokin asia omassa vaakakupissa painaakaan ja tätä kautta vakuttaa elämään.  Mä pelkäsin pääsiäisenä, että meidän parisuhde on tullut tiensä päähän. Pienen hiljaisuuden, itkun ja lopulta keskustelun jälkeen asiat selvitettiin. Tajusin, että mä rakastan tota toista osapuolta aivan hitosti ja se painaa mun elämän vaakakupissa aivan sikana. Olin ehkä jättänyt tämän seikan liian pienelle huomiolle viimeaikoina, pitänyt parisuhdetta itsestäänselvänä vaikka näin ei saisi koskaan tehdä! Nämä itkut, keskustelut ja hiljaiset hetket oli koettava, jotta opin arvostamaan enemmän sitä mitä mulla on ja mitä en todellakaan halua menettää. <3


Elämän vaaka keinahtelee puolelta toiselle. Se on elämää se. Se ei ole tasaista nousukiitoa, vaan siihen mahtuu myös erisuuruisia esteitä ja kuoppia. Onneksi myös niitä onnenhetkiä ja pilvihattaroilla tanssahtelua. Hetkiä, jolloi pää leijuu pilvissä ja varpaat on irti lattiasta. Tälläisiä hetkiä kannattaa tosiaan vaalia ja arvostaa, vaikka kyseessä olisikin ohimenevä tila. 

"Life is all about balance"

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Rutiineja ja outoja tapoja


Meillä jokaisella on tiedostettuja ja tiedostamattoja rutiineja, joita toistamme herkästi päivittäin tai tietyissä tilanteissa. Rutiinit ovat tietyllä tapaa automaatioiksi muodostuneita toimintatapoja, jotka eivät vaadi sen kummemmin suunnittelua vaan tapahtuvat ikäänkuin itsestään siinä hetkessä, jossa niin on määrä ja tapa ollut kyseinen rutiini toteuttaa. 

Hampaiden harjaaminen ennen nukkumaanmenoa on esimerkki rutiinista, jonka varmasti jokainen toistaa päivittäin eikä siihen tarvitse sen kummemmin edes ajatusta uhrata. Tiettyyn tilanteeseen sidotusta rutiinista esimerkkinä voisi olla esimerkiksi tärkeään peliin valmistautuminen tai esitelmän pitäminen. Omiin rutiineihin kuului vielä kouluaikana ennen esitelmän pitoa tsempata ja kannustaa itseäni ja käydä vessassa juuri ennen omaa vuoroa, koska jännitti. :D

Rutiinit voivat olla hyödyksi, mutta joskus niistä voi olla myös haittaa. Itselleen voi myös luoda uusia rutiineja ja niitä voi tietoisesti halutessaan opetella, mutta se vaatii aluksi aikaa ja ajatusta. Omista rutiineistaan poisoppiminen on myös mahdollista, mutta sekin vaatii aikaa ja ajatusta. 

Toisten silmiin omat rutiinit voivat joskus näyttää ja kuulostaa oudoilta tai jopa vaivalloisilta, mutta henkilölle itselleen rutiini on jo tavaksi piirtynyt asia, jota ei usein edes joudu miettimään tai ajattelemaan sen kummemmin. Tähän väliin mä ajattelin jakaa omia rutiinejani ja outoja tapoja. Asioita, jotka ovat joko tiettyihin tilanteisiin sidottuja tai tapahtuvat päivittäin ilman suunnittelua. Löydätkö yhtäläisyyksiä? Millaisia rutiineja tai outoja tapoja sulla on?


Heti aamulla herättyäni ja sängystä ylös noustuani juon ison lasillisen kylmää vettä

Nautin kaikki vitamiinit ja hivenaineet kerrallaan aamupalan lomassa, jos en ota vitamiineja heti aamusta unohtuu niiden ottaminen kokonaan. 

Kun pääsen töistä kotiin, mun on aina pakko vaihtaa lökärit ja villasukat jalkaa, ottaa rintsikat pois päältä ja heittää löysä toppi päälle. AINA.

Futiksen parissa pelipäivinä puen futiskamat päälle jo heti aamulla herättyäni. Jotenkin se saa mut syttymään tulevaan peliin paremmin ja olen mukamas "valmiimpi".

Peliä ennen on pakko syödä banaani. Jos en syö banaania ennen peliä, tuntuu etten jaksa pelata. :D

Kun  lähden autolla töihin, laitan aina huulirasvaa huuliin autoa startatessani. Mulla on autossa oma huulirasva ja jotenkin tuntuu että just sillä hetkellä huulet on kuivat..

Kun syön irtokarkkeja, määrittelen ennalta mielessäni järjestyksen jossa karkit aion syödä. Mulla on jonossa aina 5-10 eri karkkia. Kun pussin loppu häämöttää, on tärkeää että paras karkki on viimeisenä!

Ennen juusto kuului kinkun päälle, mutta nykyään ehdottomasti kinkku on juuston päällä. Kinkun maku pääsee paremmin esiin, todisetusti.

Ennen nukkumaanmenoa otan aina korvikset pois ja heti herättyäni laitan ne takaisin korviini. 

Kotoa treeneihin lähtiessäni käyn vessassa, ja saman toistan vielä futishallilla tai crossfit boksilla sinne saapuessani, vaikka ei edes olisi hätä... Ja välissä tosiaan max 5-10min.

Aina kotoa johonkin lähtiessäni mun pitää tarkastaa onko hella pois päältä ja hanat kiinni. Siitäkin huolimatta, että niitä ei olisi juuri edes käyttänyt. Pelkään vesivahinkoa ja tulipalon syttymistä.

Ruokaillessa syön aina salaatin/vihannekset ennen lämpimän ruuan nauttimista siitäkin huolimatta, että kaikki olisi samalla lautasella. 

Syön aina lautasen tyhjäksi ennen kuin juon ruokajuomani. (paitsi silloin kun syö ulkona pitsaa) Tästä johtuen ravintolassa ison limun tilatessani siitä jää aina vähintään puolet, enkä kuitenkaan koskaan opi ja ota pientä juomaa ison tilalla. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Muutama välipalavinkki (Maidoton, Gluteeniton)

Ruokavalion muutoksesta on kulunut kohta seitsemän kuukautta. Tuolloin tein päätöksen aloittaa vähähiilihydraattisemman ruokavalion ja samalla rajoitin huomattavasti maitotuotteiden sekä gluteenipitoisten tuotteiden käyttöä. Maitorahka- ja raejuustohirmuna muutos oli alkuun todella raju, kun kertaheitolla poistin ruokavaliostani sellaiset tuotteet, joiden ympärille rakentuivat esimerkiksi päivittäiset välipalat ja samalla nuo tuotteet toimittivat lähes pääosaa päivittäisen proteiinintarpeeni tyydyttämisessä. Ennen maitorahka toimi smoothien pohjana eikä kaurapuuroa tullut syötyä ilman raejuustoa. No, aikaa on kulunut ja kokeilemalla olen löytänyt uusia juttuja. Periaatteessa en nykyään edes syö erillistä valipalaa, vaan pyrin syömään yksittäisillä aterioilla enemmän. Ainoastaan treenipäivinä saattaa tulla haukattua jotain pientä kesken työpäivän lounaan ja päivällisen välissä. Usein kuitenkin menen kolmella aterialla päivässä ja se tuntuu minulle toimivalta. Olen löytänyt sopivan rytmin ja samalla uudet ravinteikkaammat raaka-aineet, jolloin vatsakin pysyy kylläisempänä pidempään. 

Tapoja on monia ja tämä mun noudattama on vain yksi esimerkki monista. Kuitenkin suurinosa varmasti nauttii päivittäin aterioiden välissä välipalan tai välipaloja omien tarpeidensa mukaan. Koska mulle oli alkuun vaikea keksiä millä korvata leipä ja maitotuotteet välipalojen aikaan ja se tosiaan tuotti joskus harmaita hiuksia, haluan nyt jakaa muutaman ravinteikkaan välipalavinkin, joilla vatsa tulee varmasti kylläiseksi hieman pidemmäksikin ajaksi. 


Chiasiemen-puolukkapuuro
3rkl chiasiemeniä
2dl sokeroimatonta alpron kookosmaitoa
2,5dl puolukoita
1/2 banaani
1/2 avokado

Laita chiasiemenet likoamaan ajoissa (esim. yöksi), jotta ne ehtivät turpoamaan ja imemään kookosmaidon itseensä. Laita kaikki ainekset blenderiin ja hurauta tasaiseksi massaksi. Kaada kulhoon ja nauti. Sopivan kirpsakka ja raikas välipala tai lisuke vaikka aamupalalla. :)

Mustikkainen kookosmaitosmoothie
2dl mustikoita
1dl mansikoita
1/2 banaani
1/2 avokado
nyrkillinen babypinaattia
kananmuna
2dl sokeroimatonta kookosmaitoa


Kaikki ainekset blenderiin ja blendataan tasaiseksi juomaksi. Helposti pillillä lasista nautittava ravinteikas juoma. 


Kaneliset mantelijauholetut (n.5 keskikokoista lettua)
1dl mantelijauhoja
1rkl kookosjauhoja 
2tl psylliumia
ripaus leivinjauhetta
1,5-2dl nestettä esim luomu kaurajuoma, mantelimaito, kookosmaito
2 kananmunaa
1tl kanelia

Kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja paistetaan pannulla kookosöljyssä. Jos taikina on liian paksua niin voi lisätä hieman nestettä. Pysyvät kuitenkin paremmin koossa, jos taikina paksumpaa ja sen levittää lastalla pannulle sopivan kokoisiksi letuiksi. Lisää lisukkeet ja nauti. 

ps. Nää letut on todella täyttäviä, koska sisältävät enemmän rasvaa (mantelijauhot, kananmunat)

Suosittelen kokeilemaan, jos omassa keittiössä meinaa kyllästyä niihin omiin tutumpiin ja päivittäisiin välipaloihin. :) Mä korvaan joskus noilla letuilla päivällisenkin ihan hyvällä omallatunnolla, jos en jaksa kunnon ruokaa alkaa laittamaan.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Syntyessään lahjakas vai oppimalla paremmaksi?



Luin tässä noin kuukausi sitten mielenkiintoisen artikkelin koskien lahjakkuutta ja oppimista. Sen lukemisesta asti nää asiat on pyöriny mun päässä aika ajoin. Kyseisen artikkelin lukeminen pisti miettimään omaa käyttäytymistäni ja etenkin omia ajatuksiani myös menestymistä ja suorittamista ajatellen ja haluankin nyt jakaa näitä ajatuksia myös täällä blogin puolella. 

Artikkelissa tuotiin esiin kaksi eri ajatusmallia. Pääpointit ja erot näissä malleissa olivat, että toisessa mallissa ihminen uskoo synnynnäiseen lahjakkuuteen ja toisessa menestyminen on kiinni oppimisesta. Tässä oppimiseen painottavassa mallissa ihminen uskoo pitkäjänteisen harjoittelun kautta voivansa oppia, kehittää älyään ja taitojaan niin sanotusti loputtomissa määrin. Jos haluaa oppia jonkin uuden asian, täytyy siihen uhrata aikaa. Tässä mallissa ei ajatella että kaikessa voisi olla paras kunhan vain opettelee, mutta kokeilemalla ja harjoittelemalla pitkäjänteisesti saadaan selville kussakin asiassa se oma lopullinen potentiaali. Uusia asioita ei vältellä eikä epäonnistumista pelätä, vaan epäonnistuminenkin nähdään mahdollisuutena oppia. Tällainen ihminen osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja hyödyntää saadun palautteen pyrkiessään kohti tavoitteitaan. Asioiden saavuttaminen on ennemmin omasta tekemisestä ja viitsimisestä kiinni.

Lahjakkuuteen painottavassa ajatusmallissa ihminen uskoo siihen, että esimerkiksi älykkyys ja taidot ovat synnynnäisiä lahjoja. Niitä ei voi kehittää ja näin ollen tälläiset ihmiset hakeutuvat sellaisten asioiden pariin, joissa ovat synnynnäisesti lahjakkaita. Uusien asioiden kokeileminen ei innosta ja uuden kokeileminen kauhistuttaa, koska omat lahjat ei välttämättä riitä just siihen asiaan. Halutaan olla fiksuja ja hyviä siinä missä ollaan alusta asti oltu hyviä ja epäonnistumista pelätään. Näin ollen hakeudutaan niiden asioiden pariin, missä ollaan hyviä. Haasteita vältetään ja tällainen henkilö luovuttaa helpommin.

Kaksi hyvin erilaista ajatusmallia ja aivan toistensa peilikuvia. Kumpaan malliin sä uskot tai kummasta mallista tunnistat itsesi?

Artikkelissa heitettiin hyvä pointti sen suhteen, että nää ajatusmallit määrittää osittan pitkälti sitä millaisia meistä tulee. Miten suhtautuu epäonnistumiseen ja menestymiseen, millaisia valintoja tekee elämän aikana. Uskaltaako ottaa riskejä elämässä vai eteneekö varmaa reittiä pitkin. Nää ajatusmallit on myös tietyiltä osin onnellisuuden kokemisen takana, koska toisessa ajatusmallissa ihminen uskoo voivansa saavuttaa mitä vain. Tälläisellä on mahdollisuus pyrkiä unelmaduuniinsa ja rakentaa elämäänsä unelmiensa pohjalta, kun taas lahjakkuutta painottava ihminen "joutuu" usein tyytymään omien ajatusmalliensa vuoksi siihen mitä hänelle on syntymässä suotu.

Tajusin tuon artikkelin luettuani paremmin mistä mun epäonnistumisen pelko ynnä muut elämää jarruttavat tekijät ovat peräisin. Positiivista tässä ajatusmalli asiassa on se, että omat ajatusmallit voivat ja muokkaantuvat elämän aikana. Jollain tapaa olen itse pikkuhiljaa tajunnut sen, että mulla on mahdollisuuksia vaikka mihin, jos mulla on vain halua ja olen valmis uhraamaan aikaani tavoittelemiini asioihin. Jos en ole jossain syntyjäni lahjakas täytyy pitää vain nähdä hieman enemmän vaivaa. Oikoreittejä ei ole. Jos jokin asia ei heti onnistu ja mene suunnitelmien mukaan ei pidä vältellä tilannetta, vaan sen sijaan nähdä enemmän vaivaa, toistaa ja harjoitella oli kyse sitten mistä tahansa. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Terveys piilee suolistossa




Mulla on viime aikoina ollu tosi hyvä olo kroppani kanssa, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Huomaan vihdoin löytäneeni jonkin sortin tasapainon ruokailuideni kanssa ja niin sanotusti sen oman juttuni jolla kroppa pelittää paremmin kuin aiemmin. Tämä näkyy ulkoisesti kaventuneena ulkomuotona, painon laskuna ja lihaserottuvuuden paranemisena. Energiaa on enemmän ja tunnen itseni positiivisemmaksi. Kuitenkin tämän ruokailun tasapainottumisen merkittävimmän vaikutuksen tajusin vasta taannoin: En ole sairastellut sitten viime syyskuun, vaikka kaikki muut ympärilläni ovat kokeneet ja kärsineet kaikenlaisista erilaisista tämän vuoden puolella jyllänneistä taudeista. Taustainfona sen verran, että mä olen aina ollut se, johon iskee ne pienimmätkin flunssat ja yleensä aina taudit ovat talttuneet vasta erinäisillä antibioottikuureilla.

Kun tajusin tämän sairastelemattomuusasian, taputin itseäni olalle ja samalla koputin puuta. Koputan sitä myös nyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Miten mä olen onnistunut pysymään terveenä, vaikka viikoittain tapaan jo työnikin puolesta niitä sairaita ja pyörin sellaisissa paikoissa, missä tartuntariski on korkea? Käsidesi, käsienpesu, vitamiinit, rokotteet ym ovat kenties olleet osittain avuksi, mutta mulla on heittää tähän yks suurempi ja laajempi selitys. Nimittäin suolisto. Veikkaan, että ainakin osa on tietoisia siitä, miten suuri vaikutus meidän suolistolla on hyvinvointiimme. Suolistoa on jopa puhuteltu joissain yhteyksissä meidän toisina aivoina. Suolistoa, sen tomintaa, toimimattomuutta ja puutteita pidetään yleisestikin monien eri sairauksien ilmentymisen syynä. Suolisto on välttämätön mm. ravintoaineiden imeytymiselle ja energiansaannille ja samalla siis kroppamme toiminnalle. Miksei se siis olisi samalla yksi suuri tekijä terveydestä puhuttaessa?

Suolistomme kätkee sisäänsä jättimäisen migrobikannan ja näin ollen myös niitä kuuluisia bakteereja. Bakteereja, jotka ovat terveytemme kannalta välttämättömiä, koska ne nimenomaan hajoittavat, rakentavat ja tuottavat niitä aineita, jotka ovat keholle välttämättömiä ja samalla ne myös työskentelevät immuunipuolustuksemme kanssa. Tätä suoliston mikrobiasutusta kutsutaan myös normaaliflooraksi. On tutkittu, että muun muassa sillä syntyykö lapsi keisarinleikkauksella vai normaalisti synnytysteitse on merkitystä lapsen suoliston bakteerikannan kehitykselle ja tätä kautta myös terveydelle. Syntymän jälkeen ravinnolla on suuri merkitys ja vaikutus siihen, millainen bakteerikanta suolistoamme asuttaa. Mitä köyhempi ja niin sanotusti epäterveellisempi ruokavalio on, sitä köyhempi on suoliston bakteerikanta. Päinvastoin monipuolinen ruokavalio rikastuttaa suoliston normaaliflooraa ja vähentää sairauksia ja tulehduksia aiheuttavien bakteereiden määrää. 

Häiriintynyt suoliston toiminta ilmenee erilaisina elimistön reaktioina ja sairasteluina. Mä uskon tähän lukemani ja osittain omien kokemustenikin pohjalta. Ei voi olla sattumaa, että käännän ruokavalioni aivan ylösalaisin ja seurauksena entisestä kuukausittaisesta sairastelijasta ja löysästä vatsasta harvasen päivä kärsivästä henkilöstä tulee tälläinen. Kyllä sen jo kakan koostumuksesta huomaa, että oma suolisto pelittää ja oma olo kertoo, että ravintoaineet, energia ym otetaan tehokkaasti hyötykäyttöön. Mä olen oppinut arvostamaan tätä elintä aivan uudella tavalla ja koko ajan arvostus kasvaa, mitä enemmän tietoa itseeni haalin.

Tässä samalla on tullut pohdittua, voi kumpa suolisto osaisi ajatella ja saisi meidät toimimaan niin kuin sille olisi parasta. Uskon että monet sairaudet vähenisivät ja samalla voitaisiin lopettaa ikuinen ruuasta riitely ja väittely. Oman terveyden kannalta on todellakin kaiken vaivan arvoista etsiä sitä itselle ja samalla omalle suolistolle toimivaa tapaa. Ravinnollista tasapainoa. Suojaamme pääkoppaamme ja tärkeitä aivojamme kypärillä. Samaan tapaan meidän pitäisi alkaa varjella ja arvostaa suolistoamme. Ruokkia sitä terveellisellä ja monipuolisella ravinnolla, jolloin se toimisi kypärän tavoin terveyttä edistävänä ja sairauksia ehkäisevänä suojana.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Me versus myself

"If you continuously compete with others you become bitter, but if you continuously compete with yourself you become better."


Miten helppoa tässä maailmassa onkaan vertailla itseään muihin, kadehtia ja katkeroitua. Kellä on enemmän rahaa, parempi palkka ja menestyksekkäämpi ura. Joku kehittyy kehittymistään, kun itse tunnet junnaavasi paikallaan. Jos ja kun lähtee vertailemaan itseään muihin, on se loputon suo jossa varmasti tuntee itsensä huonommaksi ja jos liikaa vertaa niin jopa epäonnistuneeksi. Fakta on se, että vertaamalla itseään muihin löytää varmasti aina jonkun jollakin osa-alueella, joka on siinä tietyssä asiassa parempi kuin sä tai mä, tai on saavuttanut enemmän.

Itsensä vertaamisessa muihin on muutama huono asia, joita ei aina tule ajatelleeksi. Jos tällaiseen vertaamiseen tuntee itse herkästi sortuvansa, niin kannattaa muistaa muutama asia: 

a) sä et voi tietää ja olla varma, miten paljon se toinen henkilö on nähnyt vaivaa oman menestymisensä/onnistumistensa eteen. Harvemmin tässä maailmassa asiat tapahtuvat sormia näpäyttämällä ja saavutuksia tulee ilman yrittämistä.

b) kun vertaat itseäs muihin, saatat unohtaa miten paljon olet jo omalla matkallasi saavuttanut ja kokenut. Pienikin edistyminen on edistymistä.

Tästä päästäänkin siihen, että tietyissä asioissa olisi hyvä pysyä omassa kuplassa. Liika vertalu katkeroittaa. Etenkin treenimaailmassa ja urheilun parissa mä sorrun herkästi vertaamaan itseäni muihin ja tällöin huomaan automaattisesti miten ajatukseni kääntyvät negatiivisiksi. Osaan iloita muiden onnistumisista, mutta samalla ärsyttää oma heikkous. Jos ja kun vertaan itseäni muihin jään jossain vaiheessa varmasti kakkoseksi ja tällöin petyn varmasti. Joskus sitä on hyvä tietoisesti muistutella itseään siitä mistä on lähtenyt, jotta tajuaa mihin on päässyt ja mitä jo saavuttanut. Vertaamalla itseäni itseeni ja kilpailemalla itseäni vastaan mulla on mahdollisuus olla aina vaan parempi, jos sitä haluan. 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Pettymyksetkin opettavat ja kehitys loppuu tyytyväisyyteen


Eilen oli taas sellainen päivä urheilun ja treenaamisen saralla, jolloin jouduin nielemään pettymyksen oikein kunnolla ja hyväksymään sen tosiasian, että mä en vielä ole todellakaan siellä missä haluan olla ja mulla on omaan taitotasooni nähden oma rima aivan liian korkealla. Taustatietona sen verran, että ilmoittauduin helmi-maaliskuun vaihteessa alkaneeseen Crossfit Gamesien Open vaiheeseen, johon siis kuka tahansa, missä maassa tahansa sai halutessaan ilmoittautua. Lajisuoritukset tehdään virallisilla crossfit saleilla tuomarin valvonnassa liikestandarteiden mukaan. Mun ei ollut aluksi tarkoitus edes lähteä koko hommaan mukaan, mutta koska meidän saliltakin saatiin iso porukka osallistumaan niin pitihän munkin sitten viimetipassa vielä ilmoittautua. Ainoaksi tavoitteeksi asetin itselleni tähän rypeämään suorittaa lajit niin sanotusti rx:nä eli ilman mitään liike/painohelpotuksia niin kuin ne on kisaorganisaatio suunnitellut. Tämä Gamesin open vaihe on tunnettu siitä, että ihmiset ylittävät itsensä antaessaan parhaansa kukin oman sen hetkisen kuntonsa ja taitotasonsa mukaan. Onhan kyse kuitenkin tietyllä tapaa kilpailusta, vaikka tarkoituksena olisikin ainoastaan itsensä haastaminen.

Nyt takana on kolme lajisuoritusta. Jokaisen olen onnistunut tekemään vaadituin liikestandartein kuten tavoitteenani tähän ilmoittautuessani oli, mutta joka kerta olen myös joutunut pettymään. Olen pettynyt, koska mulla on ollut selvästi liian suuret luulot ja odotukset omia suorituksiani ja itseäni kohtaan. Eilen potkin kesken suorituksen seinää turhautuessani ja suorituksen jälkeen istuin nolona penkille. Olin pettynyt itseeni ja etsin kaikkia mahdollisia tekosyitä miksi suoritukseni tökki. Samaan aikaan tajusin kuitenkin jotain todella tärkeää, vaikka sen myöntäminen tietyllä tapaa tuntuukin pahalta. Mä en ole valmis ja aina voin olla parempi. Mun pitää kehittyä monella eri osa-alueella ja tärkeintä on nyt myöntää itselleni, että mun odotukset itseäni kohtaan ovat liian suuret siihen nähden mikä mun kunto/voima/taitotaso tällä hetkellä oikeasti on. Koska jokainen suoritukseni ja lopputulos rinnastaa ja heijastelee kuitenkin mun tämänhetkistä kuntotasoa tässä Crossfitissa ja tällä hetkellä olen selvästi vielä kaukana siitä, mihin nyt jo asetan itselleni rimaa. 

Pettymyksiä tulee varmasti, kun luulee liikoja. Kirosin jo mielessäni, että miksi mä tähän osallistuin kun olen näin paska, mutta toisaalta osaltaan juuri tämä on myös tämän homman suola. Ja jos nyt olen rehellinen, lasken sitä omaa rimaani hieman alemmas ja katson itseäni peiliin, niin mä olen jo onnistunut tekemään sellaisia suorituksia, joista vain unelmoin vielä muutama kuukausi sitten. Vaikka olin eiliseen suoritukseeni pettynyt ja mua nolotti, niin mä onnistuin kuitenkin tekemään neljä Muscle Upia. Siis neljä sellaista liikettä, josta tämän vuoden alussa vasta haaveilin. Joskus pitäisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä miten paljon on jo päässyt eteenpäin. Oli kyse sitten crossfitistä tai esimerkiksi juoksemisesta. Joskus sitä sokaistuu omalle kehitykselle, kun koko ajan tavoittelee enemmän ja enemmän ja haluaa olla aina vaan parempi. Näiden lajisuoritusten myötä löytää taas niitä omia heikkouksia ja onneksi pysähtyessään pystyy myös löytämään niitä onnistumisia. Eilen nousin lopulta pienen itsesäälin jälkeen pystyyn ja kannustin muita omiin huippusuorituksiinsa. Lopetin nurkassa mököttämisen ja päätin, että kehitystä ei tule kuin treenaamalla. Mitä mä seuraavaksi sitten tein..  Mulla komeili salin taululla 1200 sakkobupeeta peruuttamattomista treeneistä joten ei muuta kuin burpeita lattialle vääntämään ja samalla muita kannustamaan. Jokainen treeni, burpee, onnistuminen, pettymys, pettymyksestä nouseminen on askel eteenpäin kehityksessä, jos sinne pettymyksen tunteeseen ei vain jää rypemään. 

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kirpsakka puolukkainen smoothiebowl

Mä oon kova makean ystävä. Usein smoothietkin maistuvat suussani paremmalta niiden ollessa makeita ja koostumukseltaan pehmeitä. Tällä kertaa välipalaksi valmistui kuitenkin kirpsakampi versio ja annoksesta tuli sen verta kuohkea, että kutsuttakoonko tätä sitten sellaisella nykypäivän trendisanalla kuin smoothiebowl. Oikeasti mä en käsitä mikä ero loppupeleissä on smoothiella ja smoothiebowlilla.. Kaipa se on se, että toinen nautitaan lasista juomalla tai pillillä ja toinen sen sijaan kulhosta lusikoimalla. Noh miten vain, tässä tämän päivän kirpsakampi smoothiebowl, niihin hetkiin kun makea ei maita. Puolukoilla ja karpalolla smoothien kirpsakkuus on taattu. ;) Hunaja, banaani sekä avokado sen sijaan pehmittävät tässä hieman makua. Surraa kaikki blenderissä sekaisin kovalla teholla, kunnes seos on kuohkeaa ja nauti. 



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Merkkejä aikuisuudesta (?)


Viime aikoina oon herännyt siihen fiilikseen, että musta on ehkä viimein jollain tapaa tullut aikuinen (kyllä isä ja äiti, vaikka te ette sitä uskois tai myöntäis.. :D). Heräsin tähän fiilikseen vähän niin kuin yllättäen istuessani ennen treenejä joukkueemme pukukopissa ennen kenttävuoron alkua, kun kaikki vaihtoivat nappulakenkiä jalkaan ja kertasivat päivän meininkejä toisilleen. Mä istuin hiljaa ja kuuntelin, kun meidän jengin junnut puhui lukiosta ja hei mitä hittoo peruskoulun päättymisestä. :D Missä vaiheessa musta tuli yksi jengin vanhimmista pelaajista?? Vastahan mä hetki sitten (kröhöm..) olin itse se, joka kopissa höpötti koulujen päättymisestä, kokeista ja kimitti joskus hieman ärsyttävälläkin äänellä päivän tapahtumista ja nauraa räkätti frendien kanssa. Nyt mä oon itse siinä tilanteessa, missä mun jengikaverit oli niihin aikoihin, kun mä olin nuorempi. Nyt mä olen helposti se, joka hukkuu sinne junnujen sekaan ja kuuntelee välillä hölmistyneenä niiden juttuja. Mä oon se, joka saattaa istua hiljaa penkillä ja haluu keskittyä tulevaan treeniin pidemmän työpäivän jälkeen. Tylsä vanhus...

Muutenkin olen huomannut itsessäni ja toiminnassani selkeitä aikuistumisen ja aikuisuuteen viittaavia merkkejä. En ole löytänyt naamastani ryppyjä tai päästäni harmaita hiuksia ja edelleen kaupan kassajonossa kysytään paperit aina kun siihen on tarve, mutta noin muuten. Seuraavaksi siis näitä koottuja huomioita, jotka ainakin mun mittapuulla viittaavat siihen vanhenemiseen ja niin sanottuun aikuistumiseen. Osuuko mikään just suhun? 

-----------------------

Rauhallisuudesta ja tekemisen puutteesta osaa nauttia ja sellaisia hetkiä myös mielellään itselleen suo ja järjestää.

Television katsominen on vaihtunut kirjojen lukemiseen. 

Sängystä itsensä löytää yhä vaan aiemmin ja yövalo sammuu viimeistään klo 22 aikoihin.

Kotoa ulos poistuessa tärkeämpää on, että on lämmin kuin se miltä näyttää. Olen nyt useamman kerran järkyttynyt nuorten paljaista nilkoista ja kesäkengistä tuolla lumihankien keskellä ja hyytävässä viimassa. Hyrr. 

Kiinnitän huomattavasti enemmän huomiota rahankäyttööni ja vaikka senttejä ei pidä venyttää niin kuitenkin mietin mihin rahojani sijoitan.

Säästötili on oikeasti säästötili ja sinne jopa tulee pantattua rahaa.

Vaatekaapista löytyy erikseen päivä ja yöalkkarit eli mukavammat alkkarit yöksi, jotta nukkuminen olisi entistä nautinnollisempaa. :D

Yksi stressin aihe on laskujen maksaminen.

Mukavuus menee tyylikkyyden edelle.

Vietän mieluiten viikonloput kotona, hengaamalla kavereiden kanssa tai treenaamalla. Ulos lähteminen ei enää kiinnosta.

Kun sinne ulos tulee lähdettyä valitsen mieluummin kapakan tai paikan jossa voi myös istua ja keskustella ennemmin kuin sellaisen perusklubin, jossa on pakko jorata ja jammata. 

Raakasuklaa ja tummasuklaa maistuvat hyviltä.

Viimeksi saunailtaan juomia ostaessani löysin itseni alkon viinihyllyltä. Makeiden siidereiden lipittely on vaihtunut valkoviineihin.

Autolla ajaminen on rentouttavaa.

Kotona ylimääräinen meteli häiritsee.

Haluaisin vain ostella maljakkoon tuoreita leikkokukkia, mieluiten tulppaaneja ja nauttisin että niitä on maljakossa jatkuvasti näkösällä. 

Puhelimen ja sosiaalisen median seuraaminen tuntuu tietyllä tapaa uuvuttavalta ja stressaavalta.

Nautin töissä vanhempien ihmisten ja asiakkaiden seurasta. Tykkään myös keskustella päivän polttavista uutisaiheista heidän kanssaan. 

-----------------------

En lue itseäni vanhaksi, enkä usko että mulle tulisi missään vaiheessa esim. mitään kolmenkympin kriisiä (let's see..), mutta tietyllä tapaa sitä huomaa miten oma käsitys arjesta ja eri asioista on muuttunut pikkuhiljaa. Toisaalta mukavaa, että ei aseta itselleen paineita siitä että pitäisi koko ajan olla meno päällä. Ja onhan sitä mukavaa elellä just niin kuin itseä huvittaa ja tehdä asioita joista nauttii. Tää vain oli tällainen ehkä hieman yhtäkkinen herätys, jonka seurauksena aloin kelailla miten paljon asiat ovat vuosien saatossa muuttuneet. :) 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Paljon melua ruuasta

Kuluneella viikolla ruoka on puhuttanut siitä kiinnostuneita tavallisia pulliaisia sekä ravitsemusalan että hyvinvointialan ammattilaisia oikein toden teolla. Ainakaan itse en ole kyseiseltä, voisi jopa sanoa ravitsemus/ruokasodalta, voinut välttyä, sillä facebookin uutisfeedini on täyttynyt jos toinen toistaan räväkämmistä kannanotoista, keskusteluista ja uutisista kyseistä asiaa koskien. Jos nyt ihmettelet, että mistä on oikein kyse niin tässä tiivistys asiasta... 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarjoaa meille ravitsemussuositukset (päivitetty viimeksi v.2014), jotka tähtäävät suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä parantamiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn ravinnon kautta. Suositukset pohjaavat tutkimuksiin ja niiden pohjalta on rakennettu myös varmasti kaikkien tietämät lautasmalli ja ruokakolmio, joiden tehtävänä on havainnollistaa eri ruoka-aineryhmien suhteellisia osuuksia terveyttä edistävässä ruokavaliossa. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä näiden ravitsemussuosituksen terveyttä edistävästä vaikutuksesta, vaan ennemminkin ravitsemussuositusten koetaan (joidenkin tahoilta) sisältävän sellaisia ruoka-aineita ja ohjenuoria, jotka vaikuttavat kroppaan ja sen toimintaan sekä koettuun terveyteen jopa negatiivisesti. Aina löytyy eri koulukuntia, joten myös ravitsemusalalta sekä hyvinvoinnin osaajien joukosta löytyy näitä eri ruokakulttuuria puoltavia henkilöitä. Suurin möly on nyt noussut siitä, kun Tomi Kokko toteutti niin sanotun 30 päivän ihmiskokeen, syömällä näiden ravitsemussuositusten mukaisesti ja seuraamalla vointiaan ja terveyttään ammattilaisten tarkkailemana ja lihoi näillä suosituksilla siis kokeilun aikana 6 kiloa, energiat katosivat ym.. Kokko itse on siis jo pidemmän aikaan puoltanut, puhunut ja väitellyt julkisuudessa ravitsemusalan asiantuntijoiden kanssa ravitsemussuositusten toiminnasta (tai oikeastaan toimimattomuudesta) ja puhuukin itse vähähiilihydraattisen, enemmänkin rasvojen ympärille rakentuvan ruokavalion puolesta.



Ravitsemusmaailmassa siis kuohuu... Sivusta asiaa seuranneena täytyy sanoa, että homma on mennyt jo melkoiseksi sirkukseksi. Kaikki väittelevät siitä, mikä on paras vaihtoehto suomalaisten terveyttä edistämään. Tutkittu tieto on tutkittua tietoa, kokemukseen ei voi nojata ja vaikka mitä shaibaa. Täytyy sanoa, että olen hyvin iloinen siitä, että en ole itse niiden ihmisten joukossa jotka näistä asioista riitelevät ja yrittävät erilaisilla tutkimusartikkeleilla ym perustella näkemyksiään. Mulla on näkemys, joka pohjaa ihan vain itseeni ja oman kroppani toimintaan ja sivusta olen seurannut myös muita ihmisiä. Näiden kokemusten pohjalta on pakko sanoa, että tähän maahan ei varmasti missään vaiheessa ole rakentumassa sellaisia ravitsemussuosituksia, jotka edistäisivät jokaisen terveyttä ja poistaisivat sairaudet. Miksikö, no siksi, että meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja jos joku juttu toimii yhdellä niin toisella se ei välttämättä toimi. Vaikka olisimme fysiologisesti samanlaisia, meidän kropat voi toimia eri tavalla ja reagoida eri ruoka-aineisiin eri tavoin (koska yliherkkyydet, perinnölliset sairaudet, geenit ym). Lisäksi pakkaa sekoittaa myös se, että suosituksia luetaan ja ymmärretään eri tavoin. Moni tietää mikä on terveellistä, mutta välttämättä toteutus ei ole sitä. 

Mä en voi sanoa noudattaneeni täysin ravitsemussuosituksia juuri missään vaiheessa elämääni, enkä näin ollen voi lytätä niitä tai sanoa, että ne eivät omalla kohdallani toimisi. Sen kuitenkin tiedän, että nyt kun olen karsinut ruokavaliostani hiirareita ja korvannut hiilarinlähteitä rasvoilla, painoni on tippunut 7 kiloa. Hiilareita syömällä ja rasvojen syöntiä rajoittamalla en itse saanut tulosta aikaan. Voihan olla, että en ollut tarpeeksi pitkäjänteinen tai motivoitunut mutta samapa tuo, nyt kun tulosta on syntynyt ja samalla koen voivani hyvin. Tällä hetkellä mun kropalle ja itselleni toimii rajoittuneempi hiilarimäärä (huom! syön siis edelleen hiilareita, mutta pienemmissä määrin kuin ennen) ja maidottomuus. Myös pastan, perunan ja leivän olen itse jättänyt pois ja pääosin syön myös gluteenittomasti. Saatan kuitenkin silloin tällöin syödä myös näitä ruoka-aineita, koska en myöskään halua olla liian ehdoton. Koen, että tämä homma toimii mulle tällä hetkellä. Sama kaava ei välttämättä toimis sulle.


Miksi halusin pistää nyt oman lusikkani soppaan on se, että tässä ruokasodassa JOKAISEN YKSILÖN olisikin tärkeintä tarkkailla omaa vointiaan ja terveyttään. Jos jonkun kroppa toimii ja arvot on kohdillaan ravitsemussuosituksiin pohjaavaa ruokavaliota noudattamalla niin jatka ihmeessä sitä. Jos sun kroppa toimii paremmin ns vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja koet sillä itsesi hyvinvoivaksi niin jatka ihmeessä! Kukaan ammattilainen, tutkimus tai muu ei voi muuttaa sun kokemuksia sun omasta kropasta ja terveydestä. Mä mietin miten tällaiset erilaiset voimakkaasti kantaa ottavat tekstit (puolesta tai vastaan) saattavat todella tehdä myös hallaa meille suomalaisille, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Joku jolla on jo hyvä olla, kroppa toimii ja arvot ovat kohdillaan saattaa hämmentyä tälläisistä keskusteluista ja kannanotoista ja menee tekemään muutoksia, koska joku ammattilainen on sitä ja joku jotain toista mieltä. Vaikka erilaisia suosituksia tungetaan meidän naaman eteen eri tuuteista niin tärkeintä on muistaa pitää oma järki mukana. Mä itse olen viime kädessä vastuussa siitä, mitä mä omalle lautaselleni kokkaan ja suuhuni laitan. Mun on turha lähteä syyttelemään ketään, koska kukaan mua ei voi pakottaa mihinkään, kun kyse on ruuasta. Toki ammattilaisia voi ja kannattaa kuunnella ja heiltä saa vinkkejä, mutta sokeasti kaikkea ei kannata uskoa. Kokeile ja koe, toista tai vaihda, sen mukaan miten kroppa reagoi tai ei reagoi. Loppupeleissä ruoka on ruokaa ja ilman sitä ei voi elää. Pitää löytää se itselle toimivin juttu ja uskoa siihen. 

Ootteko te törmänneet näihin kyseistä juttua koskeviin uutisiin, blogiteksteihin ym... Mitä mieltä te ootte näistä ravitsemusasioista? Ois todella mielenkiintoista kuulla, itseäni kun kiinnostaa ravitsemus koko ajan enemmän ja enemmän. :)

torstai 3. maaliskuuta 2016

Paha tapa! Taas mä torkutin....

Mua on alkanut piinaamaan ja ärsyttämään sellainen omasta mielestäni tosi paha tapa, jonka olen omaksunut elämääni aivan yllättäen, nimittäin torkuttaminen!!! Mä oon aina ollut hyvä heräämään aamuisin, mutta syksystä lähtien, kun päivät alkoivat lyhenemään ja pimeys valtasi tämän Suomen maan aloin torkuttamaan. Enkä meinaa päästä siitä yli taikka ympäri nyt millään... Joka ilta suunnittelen herääväni hieman niin sanottua "pakollista herätysaikaa" aiemmin, jotta olisin päivissäni hieman tehokkaampi ja saisin enemmän aikaan. Kuitenkin AINA ennen kuin se perhanan kello ehtii edes soimaan, olen jo puoliunessa kerennyt siirtämään herätystä myöhemmäksi. Ihan tietoisesti siis teen tämän siirron, vaikka ei mun edes täytyisi ja ihan hyvin voisin nousta ylös aiemmin. Mutta kun mä oon rakastunut nukkumiseen. Mua ei edes usein väsytä, mutta tykkään vain loikoilla. :D


Mua ärsyttää tää joka aamuinen kellon siirtäminen ja torkuttaminen a) koska mä nukun jo muutenkin yössä sen lähes 8-9h (kyllä, vaikka en torkuttaisikaan!) b) koska poikaystäväkin nousee jo 5:30 töiden takia niin ihan hyvin mäkin voisin nousta ja c) mä oikeasti jo herään ja käyn jopa vessassa, mutta mukavuudenhalusta painan vielä pääni tyynyyn, milloin tunniksi tai milloin pariksi. Ja joka aamu kun mä sitä kelloa siirrän se tuntuu sillä hetkellä niin helkutin hyvältä idealta, mutta sitten, kun mä lopulta nousen niin mua harmittaa miksen noussut jo aiemmin kuten olin suunnitellut... Päivääni tulisi heittämällä usein 1-2h ylimääräistä aikaa vain sillä yksinkertaisella keinolla, että jättäisin torkuttamisen ja nousisin kuten tuo toinenkin osapuoli. 

Suurin syy torkuttamiseen on tällä hetkellä se, ettei mun ole pakko nousta. Mä varaan vakiosti joka aamulle sen 1h 15min laskettuna heräämisestä siihen kun mun pitää olla toimistolla tai asiakkaalla. Siitä mä en torkuta tai tingi. Mä voisin kuitenkin ihan itseäni varten opetella taas nousemaan aiemmin, koska tekemistä aamuille kyllä löytyisi. Koiran kanssa ehtisi hyvin tekemään pidemmän lenkin, voisin opiskella ja lukea, voisin kirjoittaa tätä blogia tai ihan muuten vain nauttia rauhallisemmasta aamusta. Syitä löytyy, mutta vielä se toteutus uupuu. Tänäänkään mulla ei ollut mitään ongelmia herätä 5:15 kellon soittoon, kun piti startata autolla kohti Tamperetta ja koulutuspäivää.. Mun päähän nyt vain on iskostunut liian hyvin se mukavuudenhalu, nukkuminen ja se fakta ettei ole pakko nousta. Ensi viikosta mä aion varmasti opetella heräämään taas aiemmin. Ehkäpä nää pitenevät päivät ja valoisammat ajat saavat muhun pikkuhiljaa puhtia. Sitä mä ainakin toivon. :)



Onko muita samanlaisesta ärsyttävästä tavasta kärsiviä? 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Banaani-karpalo kaurakeksit



Joskus mun keittiössä tulee kokeiltua uusia juttuja ja  reseptejä hieman liiankin uskaliaasti sen enempiä miettimättä. Muistan kerran (noin kuukausi takaperin), kun löysin netistä maidottoma, sokerittoman, viljattoman ja mitä lie ttoman mustikkamuffini reseptin, jota halusin palavasti kokeilla heti herkkuhimon taltuttajaksi. Tässä vaiheessa pitää mainita, että mua ei tosiaan ole Jumala siunannut leipurin taidoilla enkä leipomisesta koskaan ole sen vuoksi tykännyt. Menen sieltä mistä aita on matalin, eli vähän raaka-aineita, mieluiten helppoja sellaisia ja vähällä vaivalla... Muffinit levisivät uunipellille, josta yritin vielä epätoivoisesti pelastaa ja kaapia taikinaa piirakkavuokaan. Lopputulos oli niinkin maukas ja kaunis, että se lensi roskiin samoin tein.

Onneksi nuo kömmähdykset keittiössä unohtuvat sillä hetkellä kun saa taas uuden älynväkäyksen kokeilla jotain uutta. Eilen illalla vuorossa olivat netistä bongatut banaanikeksit, joiden valmistusta hieman sovelsin. Näistä tuli ihan hyviä ja koostumukseltaan kelpoisia. Ei nää maraboun kekseille vertoja vedä millään, mutta ihan maistuvia niistä tuli ja jopa minä sain niistä keksin näköisiä. Raaka-aineista voit itse päätellä mitä ttomia ne ovat. ;)

Banaani-karpalo kaurakeksit 10kpl


2kpl banaani
3dl kaurahiutaleita 
1/2 dl mantelilastuja
1/2 dl kookoshiutaleita
1tl kanelia
Tilkka vaniljauutetta
1-2 rkl sulaa kookosöljyä
Kuivattuja karpaloita

Niinkin helppoa kuin muussaa banaanit ja sekoita muiden ainesten kanssa sekaisin. Levitä ja taputtele pienet kasat uunipellille tasaisiksi kekseiksi. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 12min. Kannattaa toki seurailla, miten oma uuni käyttäytyy etteivät kärähdä. :) 

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Valintojen maailmassa



Nousenko aamulla lenkille vai jatkanko nukkumista vielä 45minuuttia.

Valmistanko ruuan itse terveellisistä, minulle sopivista raaka-aineista vai tyydynkö kaupan eineshyllyyn.

Syönkö viikonloppuna herkkuja vai pidänkö itsekuristani kiinni ja voin paremmin.

Katsonko telkkaria iltamyöhään vai luenko opettavaa kirjaa.

Elänkö nykyhetkessä ja uskallan unelmoida vai murehdinko menneitä.

Tartunko rohkeana uusiin haasteisiin vai annanko olla epäonnistumisen pelossa.

Katsonko peiliin itseäni ja kroppaani inhoksuen ja paheksuen vai näenkö mihin asti olen päässyt ja mitä olen saavuttanut ja osaan arvostaa itseäni.

Annanko anteeksi vai olenko katkera.

Käytänkö säästöni matkusteluun vai itseni kehittämiseen ja kouluttamiseen vai löytäisinkö näiden välille keskitien. 

Ajattelenko mitä muuta ajattelevat vai kunnioitanko omia päätöksiäni ja teen niin kuin itsestäni parhaalta tuntuu.

Moneen asiaan elämässään ja omassa toiminnassaan voi vaikuttaa, vaikka kaikeen ei voisikaan. Monet asiat mihin voin vaikuttaa, ovat kuitenkin elämälleni merkityksellisiä. Mä valitsen mielelläni ne hyvää oloa tuovat asiat ja sellaiset, mitkä vievät muo elämässäni eteenpäin.