perjantai 29. huhtikuuta 2016

3 helppoa vinkkiä parempaan päivään

Parempi päivä ei tarkoita sitä, että sen pitäisi sisältää kummastikin arjesta poikkeavia asioita. Se ei välttämättä tarkoita työpäivän skippaamista ja omien suosikkiasioiden tekemistä kuten kavereiden kanssa kahvittelua, shoppailua tai hirveätä herkuttelua, vaikka kaikki noista asioista päivästä tekisivätkin paremman. Paremman päivän voi onneksi tehdä ja luoda jo omilla ajatuksillaan ja omalla heittäytymisellään. Eikä tämä nyt ole mitään huuhaa diippi shitti shaisse puhetta, paitsi siinä tilanteessa jos oot jo päättänyt että sun päivästä tulee paska.

Hyvillä ajatuksilla ja tunteilla on tapana heijastua päiväämme kokemiemme asioiden kautta. Olet varmasti kokenut kertoja, jolloin olet ollut huonolla tuulella ja pienikin epäonnistuminen on tuntunut kuin maanjäristykseltä sen hetkisessä olotilassa. Positiivisemmalla mielellä ja hyvän tuulen pauloissa pienet arjen epäonnistumiset lähinnä huvittavat, ne eivät pysty järisyttämään tunnemaailmaa samoin tavoin.



Aloita parempi päivä heti aamusta, hakemalla edes yksi positiivinen ajatus päivästä. Sellaisen varmasti löytää jokainen negatiivistenkin ajatusten kanssa painiva, kun oikein malttaa uhrata ajatusta siihen suuntaan. Nautitko lämpimästä suihkusta raskaan treenin jälkeen? Odottaako jokin iloinen karvaystävä sinua onnellisena kotona päivän päätteeksi? Onko sulla kenties sovittu tärskyt kaverin kanssa? Odotatko sitä hetkeä, että saat avata työpäivän jälkeen television ja laittaa lempisarjasi taas pyörimään? Kun aamulla suuntaa ajatukset hyviin ja positiivisiin asioihin, tulee päivän aloituksesta onnistuneempi ja ollaan askel lähempänä parempaa päivää.

Päätä jo edellisenä iltana, että seuraavasta päivästä tulee hyvä. Päätä, että onnistut. Älä manaa etukäteen tehtäviä asioita vaan päätä että selviät niistä kuitenkin. Ainahan olet selvinnyt. 

Hymyile! Jotkin psykologiset tutkimukset kertovat, että hymyileminen voi parantaa mielialaa. Vaikka ilmeiden tiedätään heijastavan koettua mielialaa niin ilmeet myös vaikuttavat mielialaan. Hymy tarttuu myös herkästi muihin, joten voit hymyilyn kautta vaikuttaa myös ympäristöösi. Kokeile kääntää suupielet ylöspäin ja katso miten se vaikuttaa. 


torstai 28. huhtikuuta 2016

Miten nujertaa flunssa ja jatkaa harjoittelua flunssan jälkeen?

Flunssa. Tuo viheliäinen ja jokavuotinen aika ajoin voimistuva ja vuodenajastakin riippuen piinaava tauti... Se iski minuun. Saihan sitä jo 7 kuukautta hämmästellen odottaakin. Ehdin jo kehua suolistoni kuntoa teräksiseksi ja muutenkin uhmanneeni luonnonlakeja viilettämällä työpäivästä toiseen pöpöpesästä toiseen mokomaan ilman pienintäkään flunssaoiretta. Noh, nyt on sairastettu ja ainakin tähän mennessä vakavimmilta oireilta vältytty. Takaraivossa jyskyttää edelleen muistot parin vuoden takaisesta keuhkokuumeesta, joka veti sängyn pohjalle reiluksi kahdeksi viikoksi ja parhaimpina futisvuosina lukiossa 12 harjoituskertaisten treeniviikkojen keskellä sydänlihastulehdukseen sairastuminen, koska tyhmän innokkaana treeneihin oli päästävä. Noihin verrattuna tämä flunssa ei ollut mitään, mutta sängyn pohjalle se silti veti makaamaan ihan jo vanhoista kokemuksista viisastuneena. Silloin kun sairastuu, on kropalle syytä antaa sen kaipaama tauko. Pöpöjä vastaan taistelu (kun on flunssasta kyse) onnistuu paremmin, kun kropan ei tarvitse suunnata puolikuntoisena energiaansa muihin asioihin. Vaikka töistä poissaolo ja treenaamattomuus ottaa päähän, niin se on sitä mitä kuntoutuminen ja tervehtyminen toisaalta vaatii. Mieluummin muutama päivä pakkolevossa kuin väkisin taistelun jälkeen (pöpöjen kuitenkin voittaessa) loppupeleissä sänkyyn kaatuminen ja siellä viruminen alkuperäistä vaihtoehtoa tuplasti, triplasti tai enemmänkin aikaa. 

Neljä keypointsia eli avainasiaa flunssan nujertamiseen mahdollisimman nopeasti:

LEPÄÄ! Hidasta tahtia, leiriydy sänkyyn tai sohvalle peiton alle pistä ruudusta pyörimään lempparisarja tai kaiva laatikosta esiin keskeneräiseksi jäänyt lukukokemus. Älä ponnistele turhia etenkään ensimmäisinä sairaspäivinä. Laita mies tai vaimo palvelemaan. ;) (mutta muista, joudut varmasti itsekin jossain vaiheessa palvelijan rooliin.) Nuku ja lataa akkuja, levossa kroppa saa rauhassa taistella noita ulkoa sisälle päässeitä uhkia vastaan. 

JUO! Juo paljon vettä. Keho tarvitsee nesteitä siitäkin huolimatta, ettet painele tukka putkella paikasta toiseen. Etenkin kuumeessa nesteytyksen merkitys korostuu ja myös suolojen riittävästä saannista tulee huolehtia.

SYÖ! Terveellisesti. Monesti sairastuminen vetää mielen matalaksi. Syöminen ei huvita tai ei tee mieli. Toinen vaihtoehto on, että tekee mieli kaikkea rasvaista, sokerista ja epäterveellistä. Flunssassa kannattaa muistaa, että nujertaakseen pöpöt kroppa tarvitsee ravinnerikasta ruokaa, antioksidantteja ja vitamiineja. Niitä ei hirveästi pitsasta tai irtokarkeista löydy, vaikka kuinka toivoisi. Kulauta kurkusta alas vihersmoothie ja pyri muutenkin syömään säännöllisesti myös flunssapotilaana. 

Muista vitamiinit! Sanotaan, että flunssassa etenkin C-vitamiinin hetkellinen lisääminen kannattaa ja sen nauttiminen saatta vähentää flunssan oireita ja niiden kestoa. Muista myös flunssan oireita helpottavat lääkkeet, jos niille todella on tarvetta. Itse suosin lämpimiä juomia ja tarvittaessa tulehduskipulääkettä.

Pahimpien flunssan oireiden väistyttyä ja työkuntoon palautumisen jälkeen himo treenaamaan on varmasti kova kotona makoiltujen päivien vastapainoksi. Halutaan ottaa kiinni menetetyt treenipäivät, mutta oikeastihan pahin virhe minkä voi flunssasta toipumisen jälkeen tehdä on jatkaa siitä mihin jäi. Flunssan ja ylipäänsä sairastelun jälkeen kropan kuormittaminen on syytä aloittaa asteittain, ellei halua sairastua ikäviin jälkitauteihin, kun tyhmänrohkeana piti aloittaa liian kovaa. Been there done that. Aloita siis maltilla. Kävelylenkkeilyä ennen juoksun pariin palaamista ja painon nostelussa kevyempiä painoja ja vähemmän toistoja. Palautusta treenin keskellä ja treenien välissä. Sairastelun jälkeen on syytä rakentaa aluksi kevyemmin pohjaa rankemmille treeneille, jotta shokki kropalle ei sairastelun jälkeen olisi valtava. Usko tai älä, tästä periaatteesta kannattaa pitää kiinni, ellei sitten halua joutua pakkolepoon treenaamisen suhteen pidemmäksi ajaksi ja pahimmassa tapauksessa jo portaidenkin käveleminen lasketaan liikunnaksi. Maltilla, koska se palvelee myös tulevaa.

Onneks nyt jo parempi olo ja huomenna maltillisesti treenaamaan. :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

KROPPA KUNTOON - Korsetti tukevaksi

Näin kesää kohti mentäessä jokainen varmasti haluaa laittaa päkkinsä kuntoon ulkoisesti. Seuraavaksi kirjoittelinkin miksi "korsetin" kuntoon laittaminen on järkevää ihan muistakin kuin ulkoisista syistä ja kuinka tätä omaa korsettiaan voi harjoitteiden kautta treenata tukevammaksi.

Keskivartalon lihaksisto voidaan jaotella globaaleihin ja lokaaleihin lihaksiin. Globaalit lihakset toimivat rangan liikuttajalihaksina, kun taas lokaaleiden lihasten tehtävänä on tukea/stabiloida rangan asentoa liikkeissä ja näin ollen pitää paketti kasassa. Näitä keskivartalon lokaaleja lihaksia puhutellaan tuttavallisemmin syvinä lihaksina, kun taas globaaleiden keskivartalonlihasten ryhmä käsittää suuret, pinnalliset lihakset joiden harjoittaminen tuo mm. esiin sen kuuluisan sixpackin. Tiesitkö kuitenkin, että näkyvä sixpack ei ole tae hyvästä keskivartalon hallinnasta ja tukevasta keskivartalosta, vaan se viestii lähinnä hyvin treenatusta pinnallisesta vatsalihaskerroksesta. Oletko nähnyt ihmisen, jolla päkkirivi on kunnossa, vaikka keskivartalo pullottaa? Tämä on nimenomaan esimerkki edellisestä. Hyvin treenattu pintakerros, mutta sisäpuolella tukea ei löydy riittävästi, jolloin vatsa pullottaa. 

Tiesitkö, että esimerkiksi kuntosalitreenissä vyön käyttö  voi olla karhunpalvelus syville asentoa tukeville lihaksille. Vyö antaa rangalle tuen ulkopuolelta ja pinnallisten lihasten sekä hengityksen kautta haetaan niin sanotusti valetuki/stabiliteetti keskivartalolle ja rangalle luomalla keinotekoinen paine puristamalla voima vyötä vasten. Oikeastihan tämän tuen tulisi syntyä ikään kuin automaattisesti hyvän keskivartalon syvien sekä pinnallisten lihasten yhteistyöllä, jolloin luodaan sisäinen paine tukemaan asentoa raskaammissakin suorituksissa. Sen sijaan, että käyttäisit painonnostovyötä isompien rautojen nostamisen/kyykkäämisen toivossa, pudota painoja ja opettele hakemaan tuki ilman vyötä, jolloin jalkatreenin ohella myös keskivartalo kehittyy! Hyvä keskivartalon tuki kun on edellytys lähes kaikessa tekemisessämme ja sen merkitys korostuu varsinkin "pitkässä juoksussa". 

Keskivartalon syvä lihaksisto huolehtii osaltaan rangan ja lantion asennonhallinnasta, luomalla aktiivisen tuen keskivartaloon. Se ei yksistään hoida kaikkea, mutta sen rooli on merkittävä muiden rakenteiden ohessa. Syvän lihaksiston toimintaan voi omalla toiminnallaan ja tekemisellään vaikuttaa. Hyvä keskivartalon syvän lihaksiston kunto auttaa mm. ennaltaehkäisemään selkävaivoja ja pitää yllä hyvää asentoa erilaisissa toimissa ja rasituksessa. Syvä lihaksisto toimii korsetin tavoin ja kuroo näin ollen myös keskivartaloa kasaan antaen vaikutelman solakammasta keskivartalosta. Tässä muutama helppo vinkki syviä lihaksia kehittämään ja näin korsettia vahvistamaan. Muista kuitenkin, että syvien lihasten tulisi toimia ja aktivoitua jo ihan päivittäisissä toimissamme, jolloin parasta harjoitusta on opetella hallitsemaan oma asento näissä eri toimissa esimerkiksi juuri kyykättäessä ilman vyötä. Loppupeleissähän syvien keskivartalon lihasten toiminta on tarkoitus yhdistää pinnallisten, liikuttavien lihasten toimintaan ihan jokapäiväisissä tehtävissä tukemaan asentoa ja helpottamaan liikkumista.

---------------------------------------

1. Aloitetaan syvien keskivartalon lihasten herättely ihan vain tuntuman hakemisesta. Hyvä konsti on viedä käsi aluksi lannenotkon taakse ja hakea tiivistys kättä vasten uloshengityksen aikana. Lannenotkon tulisi pienentyä, ja paineen kättä vasten kasvaa. Tämä tunne tulisi säilyttää seuraavien harjoitteiden aikana! Eli lannenotko pois tiivistämällä keskivartaloa ja aktivoimalla syvät lihakset.


2. Ensin on hyvä aloittaa helpommista liikkeistä, ja testata oman keskivartalon kontrollia ja lannerangan liikettä, kun raajojen liike otetaan mukaan. Alkuasennossa molemmat polvet koukussa jalkapohjat alustalla ja yksitellen jalan nosto koukussa ylös - rauhallinen lasku alas ja jalan vaihto. Kun jalat työskentelevät vuorotellen on tärkeää kontrolloida lantion kierto/sivuttaissuuntainen liike. Lantion asento ei juuri saisi muuttua, huolimatta siitä, että jalkoja liikutellaan. Tämä kertoo riittävästä hallinnasta, kun samalla muistetaan pitää alussa saavutettu tuntuma keksivartalossa ja lannenotko poissa. Toista alkuun esim. 5-10 kertaa/jalka sen mukaan, että hallinta säilyy.


3.  Kun hallinta pitää, eikä se ole työn ja tuskan takana, voidaan lähteä varioimaan liikkeitä oman tason mukaan. Kuvat etenevät alkuasennon jälkeen helpommasta haastavampaan. Etsi oma tasosi, aloittamalla helpoimmasta, koska liikkeiden tekeminen osoittautuu usein yllättävänkin haastavaksi, kun samalla on kuitenkin tarkoitus säilyttää syvien lihasten tuki eikä vain heilutella jalkoja. Alkuasennossa jalat koukussa lantion päällä. Toista taas esim. 5-20 kertaa oman tasosi mukaan, aloittaen pienemmistä toistomääristä.

4. Asetu päinmakuulle. Tämän liikkeen tarkoituksena on aktivoida enemmän selän puolen lihaksistoa. Tavoittele liikkeessä ennemmin pituutta kuin korkeutta. Suorista raajat ja nosta ristikkäiset raajaparit vuorotellen irti alustasta, pidä 2sek ja palauta - vaihda puoli. Toista esim. 5-15x/puoli


5. Asetu konttausasentoon, kädet hartioiden leveydellä ja jalat lantion leveydellä, pieni pyöreys yläselässä (lapatuki). Hae keskivartaloon tuki, vetämällä napaa kohti selkärankaa uloshengityksen aikana ja tiivistämällä keskivartalo. Nosta ristikkäiset raajaparit taas ilmaan ja hae pituutta vartaloon. Toista vuorotellen 5-15x/puoli. HUOM! Vältä lantion kiertoa liikkeen aikana, jos kiertoa tulee, keskivartalon tuki ei pidä riittävästi.


6. Kylkilankku, alempi jalka koukussa päälimmäinen suorana. Työnnä alempaa kylkeä aktiivisesti ylöspäin koko liikkeen aikana ja pumppaile päälimmäistä, suorana olevaa jalkaa ylös-alas. Toista 30-60sek ajan ja vaihda puoli.


Huom! Muista seuraavissa harjoitteissa maltti on valttia ja puhdas suoritus vähemmillä toistoilla parempi, kuin huonolla hallinnalla väkisin väsymykseen ja poltteluun tehty suoritus. Toistomäärät on alussa hyvä pitää maltillisena ja lisätä kehityksen myötä hiljalleen. Selän ja lantion asennon kontrollointi on näissä liikkeissä a ja o.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kokonaisuus ratkaisee

Hirveesti tulee lueskeltua ja kuultua juttuja siitä, mikä on oikea tapa elää ja tehdä asioita. Etenkin hyvinvoinnin, laihduttamisen, syömisen ja kehonmuokkauksen piireissä on monia erilaisia tapoja, "totuuksia", ja uskomuksia, millä tavoin uskotaan voivan saavuttaa kaikin puolin parempia tuloksia. Uusia ohjeita ja neuvoja tulee esille aina ajoittain, jotka saavat aikaan joskus jopa jonkin tietyn buumin. Näihin asioihin etenkin maallikko voi tarttua ja jäädä kiinni hyvin herkästi. Mikäänhän näistä ajatuksista ei varmasti sinällään ole väärä tai pielessä, mutta koska olemme yksilöitä niin jokaista totuuttakaan ei voi täysin yleistää. Esimerkiksi se, että tyhjään mahaan aamulla tehty lenkki olisi paras vaihtoehto ei ole mikään absoluuttinen totuus eikä edellytys esimerkiksi laihduttaessa tai rasvan polttamisessa. 

Yhä ja edelleen uskon itse siihen, että kokonaisuus ratkaisee pitkälti näissä asioissa. Jos tekee lenkin heti aamusta tyhjään mahaan, mutta nauttii sitten lenkin jälkeen ihan vääränlaista sapuskaa eikä muutenkaan kiinnitä huomiota omiin ruokailutottumuksiin jäävät aamulenkistä haetut hyödyt varmasti osittain toteutumatta. Toisena esimerkkinä hyvinvoinnin nojalla monesti suositellaan ja kehotetaan kiinnittämään huomiota lisäravinteiden käyttöön ja erilaisten vitamiinien saantiin. Suomalaiset ei saa riittävästi sitä tätä ja tota, joten kannattaa hankkia yks purkki sitä ja toinen tota. Vitamiinit ja lisäravinteet ovat käytössä hyvä lisä, mutta niidenkään imeytyminen ei ole taattua, jos kropan toiminta ja vointi ei muuten kiinnosta.

Kärjistetysti...
Mitä tällä haen? No sitä, että yhden ja muutaman asian muuttaminen ja orjallisesti noudattaminen tuskin muuttaa juuri mitään, jos samalla ei kiinnitetä huomiota myös muihin hyvinvointiin ja sen kokemiseen vaikuttaviin asioihin. Ei ole oikotietä onneen, eikä hyvinvointiin. Toki henkilöllä, jolla elämä on aivan retuperällä voi jo pienen asian muuttaminen (kuten aamupalan syöminen sen sijaan että jättäisi sen syömättä) saada paljon aikaan. Tässä postauksessa tarkoitan ennemminkin sellaista hifistelyä. Asioita joihin tartutaan joskus liiankin helposti, koska näin on jossain kirjoitettu ja sanottu, ja uskotaan että tuo yksi asia on avain menestykseen. 

Saman voisi kuitenkin kääntää myös toiseen suuntaan, että jos kokonaisuus on kunnossa niin tuskin yhden tai muutaman asian suhteen höllääminen (ainakaan silloin tällöin) koko hyvinvointia pistää rempalle. Jos aamulla lenkille herääminen tuntuu vastenmieliseltä, mutta töiden jälkeen intoa riittää niin antaa palaa. Jos joskus tekee mieli ostaa säkillinen irtokarkkeja herkkuhimoon niin antaa palaa. Jos joskus tekee mieli jättää treenit välistä, vaikka treenisuunnitelma sanoo toista niin antaa palaa. 

Kokonaisuus on loppupeleissä se mikä ratkaisee. Ei pelkästään se nauttiiko palkkarin treenin jälkeen ja syökö just 30-60min sisällä treenistä, juokseeko aamulenkin tyhjään mahaan, tekeekö salilla 3x10 sarjat vai 4x8 sarjat kyykkyjä tai missä järjestyksessä liikkeet tekee varmistellakseen parhaimman pakarakasvun tai hörppiikö vettä varmasti suositellut 2 litraa päivässä. Kyllä kaikilla näillä on oma merkityksensä ja ne kyllä optimoivat treenaamista, rasvanpolttoa, palautumista mitä vain mihin se kohdistuukaan, mutta yksistänsä niiden vaikutus jää vähäiseksi. Hyvinvoinnin tavoittelussa järkevää onkin kokonaisuuteen puuttuminen, joka toki lähtee yksittäisten asioiden muuttamisesta ja muokkaamisesta, mutta laajemmalla pohjalla ajateltuna kokonaisuus on kuitenkin se mikä ratkaisee. Ainakin tätä mieltä mä omien kokemusteni pohjalta olen, sä voit olla eri mieltä ja ois kiva jos jaksat tuoda oman näkemykses esiin tämän asian tiimoilta esimerkiksi kommenttiboksin puolella. ;)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

"Stairway to heaven" - Porrastreenistä vaihtelua juoksutreeniin

Kevät on täällä ja se tarkoittaa samalla myös sitä, että ulkoa on helpompi löytää eri paikoista hyviä paikkoja vetää kunnon porrastreenit! "Ei talvikunnossapitoa" kylteille voi haistattaa pitkät ja laittaa portaat taas talvikauden jälkeen koetukselle. Samalla pistät oman pumppusikin laukkaamaan ja sykkimään entistä kovemmin. Haetaan niitä sykehuippuja ja rasitetaan kroppaa muutenkin hieman tutusta poikkeavalla tavalla. Portaissa harjoitteleminen kehittää myös koordinaatiota ja jalat saa kyytiä, kun pistät jalkaa toisen eteen ja kun hypit ja loikit portaita ylös ja alas aina uudestaan ja uudestaan. Ponnistukset ja askellukset kehittävät myös räjähtävyyttä. Pohkeet, etureidet, takareiden ja pakarat, ovat kaikki läsnä ja saavat oman osansa näissä treeneissä. Itselleni on jäänyt takaraivoon junnuajoilta yhden joukkuetoverini isän meille muutamalle pelaajalle extrana vapaasta tahdosta pidetyt mäki- ja porrastreenit, joissa meidät todella laitettiin koetukselle ennen kaikkea fyysisesti mutta myös henkisesti. Harvoin sitä pystyy sanomaan treenin jälkeen antaneensa kaikkensa, mutta noiden treenien jälkeen ei voinut muuta kuin lyhistyä maahan ja kiittää ylempää voimaa siitä että hengissä selvisi. :D Porrastreenit ovat todella tehokkaita, kun päätät tehdä niistä sellaisen. Syke nousee ja kunto kasvaa, mutta samalla myös jalkalihakset saavat oman osansa tässä treenissä. 



Ennen rajumpaa sykkeennostoa ja sykehuippujen hakemista kroppaa on aina hyvä lämmitellä ja valmistella tulevaa suoritusta varten. Vähintään 10min alkulämmittely kevyen hölkän muodossa ja muutama tasamaalla tehty tasavauhtinen nopeampi pyrähdys/veto valmistavat kroppaa tulevaan. Portaisiin kannattaa myös "tutustua" alkuun ja vetää alle muutama rennompi alhaalta ylös askellus. Syke nousee, veri virtaa elimistössä tiuhempaa tahtia ja happea kuljetetaan lihaksille, jotta työskentely onnistuu. Kroppa on näin valppaampi ja valmiimpi ja samalla myös loukkaantumisriski laskee.

Porrastreenissäkin on järkevää jaksottaa tekemistä ja rasitusta. Koko ajan ei tarvite eikä kannata mennä täysiä, jotta treenistä saadaan enemmän hyötyjä ja tehoja irti. Siksi työosuus ja palautusosuus kannattaa suorituksen aikana tosissaan erotella toisistaan. Ja koska on portaista kyse niin tehokkaampaahan on juosta/hyppiä niitä alhaalta ylös. ;) Tässä muutama vinkki porrastreenin toteuttamiseen.

5x juoksu portaita alhaalta ylös, askel joka portaalle niin nopeasti kuin mahdollista. Alas rennosti ja heti uudestaan. 

5x juoksu ylös harppomalla eli askel joko joka toiselle, joka kolmannelle, neljännelle.... jne oman askelluksen mukaan.

2x tasajalkahypyt alhaalta ylös, joka portaalle.
2x tasajalkahypyt/ponnistukset joka toiselle portaalle.
2x tasajalkahypyt /ponnistukset joka kolmennelle.

2x askellukset sivuttain (molemmat jalat käy portaalla)
2x tasajalkahypyt sivuttain 

2min palautus

5x täysiä ylös ja hölkällä alas

1-2min palautus (sykkeen tasaaminen)

5x täysiä ylös ja hölkällä alas

1-2min palautus (sykkeen tasaaminen)

3x luisteluhypyt, kyykätään mahdollisimman syvälle ja räjähtävästi ponnistus hieman ristiin pari porrasta ylemmäs. Kävellen alas. 

Loppuun vielä muutama kevyempi ja rauhallisempi palauttava veto ja pienet venyttelyt. 


torstai 21. huhtikuuta 2016

Torstain ruokapäiväkirjaa

Noin klo 8.00 Aamupala
 Mantelijauhoista tehtyjä lettuja kera mustikoiden, banaanin ja omenasoseen.
Yhteensä n. 700 kcal, proteiinia 28g, hiilareita 52g, rasvaa 38g


Klo 13 Lounas
Lihapullia ja uunibataattia
Yhteensä n. 660 kcal, proteiinia 33g, hiilareita 35g, rasvaa 31g.


Päivällinen klo 18:30
Kanasalaatti (kanaa, fetaa, cashewpähkinöitä, kurkkua, paprikaa, pinaattia, salaattia)
Yhteensä n. 730 kcal, proteiinia 53g, hiilareita 12g, rasvaa 51g


Kokonaisuudessaan tähän mennessä siis 
NOIN 2090 kcal, proteiinia 114g, hiilaria 100g, rasvaa 120g 

Suurinosa kaloreista tulee siis rasvoista (ja proteiineista) kuten tarkoituksena ja hiilarit pysyy siinä n. 100g kieppeillä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lasken ravinnosta saamani kalorit ruokavalionmuutokseni jälkeen ja ylipäänsä tarkastelen jakaumia. Näppituntumalla on siis menty, mutta ihan hyvältä vaikuttaisi tämän päivän osalta. Siis sen osalta, miten itselläni on tavoitteena tällä hetkellä syödä. Kokonaiskalorimäärää tämän päivän osalta tarkastellessa voin jopa vielä lisätäkin ruokamäärää. Taidanpas napostella vielä jotakin pientä iltapalaksi. :) Voin näköjään luottaa myös vatsaani, joka ilmoittaa hyvin syönkö riittävästi vai pitäisikö vielä syödä. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Muutama keino rentoutumiseen arjen keskellä


Mä oon ihan tavattoman stressiherkkä ihminen ja onnistun useimmiten ihan itse ja omalla toiminnallani lisäämään stressin määrääni. Mietin olenko tehnyt kaiken mahdollisen omien asiakkaideni eteen, mitä voisin tehdä paremmin... Mietin omia treeniaikataulujani ja muutenkin treenaamista, koska nämä rakkaat harrastukset olisi todella mukava ujuttaa töiden ja parisuhteen keskelle ilman, että siitä harrastelusta joutuu stressaamaan. Ruuanlaittoakin on mietittävä ja suunniteltava, koska en halua turvautua eineksiin ja haluan kuitenkin syödä kunnolla ja mahdollisimman terveellisesti. Lisäksi haluan viettää ja antaa aikaani myös rakkaalle karvapallolleni puhumattakaan parisuhteestani. Mun murheet ja stressin kohteet ei oo suuria, mutta kyllä niistäkin saa omassa mittakaavassaan kehiteltyä paljon isompia stressimörköjä etenkin tällaisena persoonana kuin minä. Nykymaailmassa stressi tuntuukin olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus, jolloin  myös rentoutumiseen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Joitakin asioita olen kuitenkin stressinhallinnasta oppinut ja näin ollen ottanut näitä kikkoja osaksi omaakin arkeani. Mulla on kuitenkin tietyllä tapaa mahdollisuus vaikuttaa omiin menoihini ja toimintoihini, jos tuntuu ettei aika riitä, niin jostain täytyy karsia. Pystyn myös usuttamaan arkeni keskelle näitä vaatimattomampia rentoutumisen apukeinoja, jos itse niin haluan. Stressin kanssa voi toki myös oppia elämään, mutta se ei ole kannattava ratkaisu. Kannattavaa on löytää keinot purkaa tuota ylimääräistä stressiä, joka voi johtua niin tunnemaailman tilanteista, kuin esimerkiksi kiireestäkin. Stressin purkamiseen ja helpottamiseen yksi helpoin ja samalla ehkä paras keino on rentoutuminen. Ainakin silloin on tilapäisesti mahdollisuus nollata ajatukset.



♥ Jos sulla on kämpässä sauna, lämmitä se! Vaikka et tykkäisi saunoa niin lämmitä se mukavan lämpöiseksi, laita naamio kasvoille sekä hiuksiin ja nauti miedosta lämmöstä omassa rauhassa illalla edes  20-30min. 

♥ Sammuta elektroniset laitteet mieluiten 2 tuntia, mutta edes vaikka 30min-1h ennen nukkumaan menoa. Näin poistat ylimääräiset ärsykkeet illoista, jolloin rauhoittuminen sekä nukahtaminen on helpompaa.  

♥ TO DO- listojen tekeminen auttaa todistetusti rentouttamaan mieltä, kun kaikkia asioita ei tarvitse pitää päänsä sisällä ja samalla saat tekemättömät tehtävät asiat hallintaan. Se että stressiherkkä saa konkreettisesti vetää listasta ylitse tekemänsä asian auttaa jo paljon! (lue lisää: Täysi huominen, tyhjä eilinen postauksesta)

♥ Treenaa, liiku, harrasta! Ihan mitä vaan. anna aikaa itsellesi tai ota sitä vaikka väkisin! Ole itsellesi armollinen.

♥ Jo 30min happihyppely oman lempimusiikin tahdissa (juosten, hölkäten, kävellen) auttaa rentoutumaan ja käsittelemään ajatuksia.

♥ Iltaisin lue kirjoja sen sijaan, että näpyttäisit puhelinta tai tietokonetta tai katsoisit televisiota. Lukeminen rentouttaa, koska siihen pitää keskittää ajatuksensa kunnolla ja saat ajatukset paremmin pois stressaavista asioista. 

♥ Istu ja pysähdy, edes hetkeksi! Edes siksi ajaksi, että ehdit keskittymään hengitykseesi. Hengittele rauhassa syviä ja pitkiä hengityksiä sisään ja ulos esimerkiksi 5 kertaa ja keskity siihen. Tietoinen ja rauhoitettu hengittely auttaa todistetusti rentoutumaan rauhoittamalla elimistömme toimintoja.


Jos stressikuormat ovat suurempia ja pelkkä hetkellinen rentoutuminen ei tunnu riittävän, niin sitten on varmasti syytä priorisoida asioita omassa elämässään. Siinä ei kuitenkaan luulisi mitään menettävän, että kokeilee ensin ihan vain rentoutua ja löytää edes pienen hetken itselleen kiireisen arjen ja oman elämänsä lennossa.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

BODYIMAGE

"I give myself a handshake (or show my biceps, lol) because what I've managed to do with my mind and how it affects straight to my body too. My head is in better balance so my body is in better balance too. Little by little I've changed my thinking for example of training, food and lifestyle and everything seems more clear now.


I've also changed how I think of myself these days. I'm no more barking myself about how I should look and have given myself a chance to feel good for real. I do the things that make me feel good. It's nice to see how all this has changed my bodyimage. I like what I see in the mirror, and I'm not in shame to tell that. What mind thinks, body follows."



Edellä olevilla saatesanoilla jaoin edellä näkyvän kuvan instagram tililläni (@vposti) viime lauantaina. Joskus ajatuksiaan on vaikea kiteyttää, mutta nyt ajattelin yrittää ja tuo instagramissakin julkaisemani tekstinpätkä kiteyttääkin tämänhetkisen ajatusmaailmani aikalailla. Pääasia ei ole se miltä ulkoisesti näyttää enkä halua omalla toiminnallani olla tukemassa sellaista ajattelutapaa että vatsapalat ja rasvaton kroppa ovat kaikki kaikessa tässä elämässä, koska niin ei ole enkä itsekään ole sellainen tai edusta sellaista ulkonäölläni. Mä olen kyllä sellaista jahdannut ja epäonnistunut useampaan otteeseen joskus aiemmin ja kaiken jälkeen todennut, että mitä järkeä. Mikähän tässä elämässä oikeasti merkkaa eniten... Mun kropan ei tarvitse eikä sen kuulu olla esine, mun ei kuulu olla esine. Edellä näkyvä kuva saattaa provosoida esiin juuri tämän tyyppistä ajattelua, että kroppa on kaikki kaikessa, mutta mäpä yritän nyt selittää vielä tarkemmin ja syvällisemmin mun ajattelutapaa kropasta ja omasta kehonkuvastani ja sen taustalla tapahtuneista muutoksista miksi mun mielestä on ihan osuvaa ja perusteltua tuoda myös tällaisia kuvia julkiseksi tällaisten asioiden yhteydessä. Kenties joku pystyy samaistumaan näihin ajatuksiin ja tästä on apua jollekin, en tiedä.

Mieli on kaiken ydin monessakin asiassa, myös kun kyse on ulkonäöstä. Se on ohjauskeskus. Joskus mielemme piirtää ja istuttaa meihin ajatuksen siitä miltä kuuluisi näyttää ja muokkaamme tekemistämme ja toimintaamme näiden ajatusten suuntaisiksi. Jos oma kroppa ei miellytä niin suurimmat muutokset tehdään usein ruokavalioon ja treenitottumuksia muutetaan. Joskus jopa turvaudutaan kirurgin veitseen ja muihin ulkoisiin keinoihin. Mieli on mielenkiintoinen asia ja se on altis ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin. Joskus ulkonäöstä voi tulla jopa pakkomielle. Omaa kehitystä ja kropan muutoksia ei lopulta edes osata ottaa huomioon ja tavoitteet kovenevat jatkuvasti. Samalla tyytymättömyys lisääntyy, vaikka olisit jo useamman kerran saavuttanut ne asiat (ja ohessa paljon muutakin), jotka ulkonäöllisesti merkitsivät itsellesi eniten. Kun on ulkonäöstä kyse ja ei saa mieltään hallintaan niin ei varmasti koskaan ole valmis. Ei osata olla tyytyväisiä siihen mitä on. Oma kroppa nähdään esineenä ja jatkuvana kehittämisen kohteena.

Tämän mielenvoiman ja merkityksen paremmin tajunneena mun on itse nykyään paljon parempi olla itseni kanssa monenkin eri asian suhteen. Yksi merkittävin muutos omaa toimintaani ja käyttäytymistäni ajatellen on tapahtunut kehonkuvan (bodyimage) suhteen. Olen jojoillut suuntaan ja toiseen, koska en ole saanut omaa mieltäni tasapainoon. On ollut parempia kausia ja sitten tullut taas niitä huonompia. Kyllä mua yhä edelleen kiinnostaa miltä näytän (ketäpä toisaalta ei kiinnostaisi), mutta se miten tämän suhteen toimin on kokenut muutoksen. En katso peiliin itseäni halveksuen tai mieti jatkuvasti miten mun pitäisi näyttää siltä ja tolta, Mä oon mä. Kun pakonomainen suorittaminen ulkonäöllisesti koki muutoksen ajatusteni muuttumisen ja asioiden priorisoimisen myötä ja samalla aloin kiinnittämään yleisemmällä tasolla huomiota omaan itseeni ja tunteisiini, olen voinut paremmin. Itsensä kanssa on huomattavasti helpompi olla. Teen asioita jotka saa mut voimaan hyvin ja joista nautin. Mun mielestä ajatus siitä, että kroppa reagoi suoraan siihen mitä päässään käy läpi ei ole mikään vitsi. Mieleni on tätä nykyä paremmassa tasapainossa ja huomaan miten se heijastuu myös kropassani. Olen tyytyväinen.

Kehonkuva muuttuu ja muovaantuu ja näissä muutoksissa mieli on avainasemassa. Kun viitsii hieman nähdä vaivaa omien ajatustensa läpikäymiseen, siihen mikä elämässä oikeasti on tärkeintä, löytyy varmasti rauha jollain tapaa myös näiden ulkonäköasioiden kanssa painiskeleville, kuten itselleni. Useimmiten sitä on itse ainoa, joka näkee "virheet" itsessään, vaikka toisen silmin olisit jo täydellinen. Parasta on oppia katsomaan peiliin ja pystyä todeta sama, mitä joku toinen omilla silmillään sinussa näkee. <3


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mahdollisuuksien maanantai

Maanantai voi olla joko tulevan viikon vihollinen tai sitten niin päättäessäsi startti uusille mahdollisuuksille ja yrityksille. Viikonlopun jälkeen voit lähteä katkerana uuteen viikkoon tai sitten nollata ajatukset ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Unohda katkeroituneet ajatukset ja myrkytetyt tunteet siitä, että maanantai olisi viikon alun mörkö ja paskin päivä viikosta. Kenties pääset positiivisemmilla ajatuksilla aloittamaan uuden viikon inspiroituneena, jonka myötä koko viikosta tulee parempi. Kumman tavan itse valitset? 


Vaikka maanantai ei ehkä olisikaan viikon paras päivä, niin se kantaa yllään turhan usein halveksitun mörön viittaa. Maanantai on päivä siinä missä muutkin, mutta se myös aloittaa viikon, mikä tekee siitä tavallaan ainutlaatuisen.

- Sulla on mahdollisuus uuteen starttiin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Lakaise edellisen viikon pölyt pois jaloista ja aloita uusi viikko puhtailla ajatuksilla. 

- "Uusi viikko, uudet kujeet". Löydät varmasti jotain positiivista tästä tulevastakin viikosta.

- Jokainen päivä vie eteenpäin. Jopa maanantaina voi saada aikaan jotain hyvää ja kehittävää. Varmasti myös maanantaina on mahdollisuus tehdä asioita joista nauttii. :)

Vielä on mahdollisuus nollata ajatukset ja kääntää fiilikset positiivisempaan suuntaan. Toivottavasti sulla oli mukava rentouttava viikonloppu. <3 Ainakin täällä on nautittu hyvästä ruuasta, herkuteltu hyvällä omallatunnolla, treenattu ja käyty treffeillä 1,5 vuotispäivän kunniaks. Huomenna voi hyvillä fiiliksillä pyöräyttää uuden viikon käyntiin ja laittaa uudella energialla ja asenteella omia juttuja eteenpäin. :)

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Lauantain tiukempi crossfit treeni


Huh mikä ihanan kauhea treenisetti tuli tänään omatoimisesti vedettyä läpi! Olin harmissani, kun meidän futistreenit peruttiin tältä aamupäivältä, joten ei auttanut muu kuin mennä vetämään omatoimiset treenit crossfit salille. Meillä oli tällä viikolla ohjatuilla tunneilla mielenkiintoisia treenejä, joista muutama jäi itseltäni tekemättä omien menojen ja maanantaisen niskalukon takia, joten päätin tehdä näitä rästiin jääneitä treenejä. 

Alkulämmittelyjen jälkeen voimaosiossa tein shoulderpressiä eli pystypunnerrusta
3x 5 sarjat 35, 37.5, 0 kg. Viimeisessä sarjassa 39.5kg nousi x 3. Taisi syntyä uudet ennätykset. Pitkään aikaan en ole perus pystypunnerrusta tehnyt, vaikka erilaisia työntöjä treeneissä onkin ollut paljon. Kehitystä on kuitenkin tullut tässäkin liikkeessä ja olkapäät ovat vahvistuneet mm. näiden erilaisten työntöjen avulla. 

Seuraavana vuorossa oli syke/kestävyysosiona "Filty Fifty"(oma loppuaika 24:13min)

50x boksihyppy korkealle boksille
50x hyppyleuat (osoittautuivat raskaammaksi kuin crossfit tyyliin kippaamalla tehtynä)
50x kahvakuula heilautus 
50x askelkyykkykävely
50x knees to elbows eli tangossa roikkuessa polvien nosto kyynärpäihin
50x pystypunnerrus tangolla
50x selänojennus
50x wallball heitot
50x burpee
50x DU eli tuplahyppynaruhypyt                          

Loppuun vielä palauttavana osiona 8x 250m soudut 1:1 work/rest. Eli se aika mikä meni 250m soutamiseen kierroksella piti aina huilata ja sitten jatkaa soutua taas 250m jne. Omat soutuosioni menivät aina hieman alle 60sek eli täysiä en repinyt. Yhteensä soutua kertyi siis 2000m.

Kyllä tämän treenisetin jälkeen maistui kulhollinen kaurapuuroa. :D Ja nyt on ihana istua sohvalla suihkunraikkaana, kun kroppaa on taas käyty rasittamassa. Kyllä treenaaminen vaan on jotain niin ihanaa! 

Ootko sä jo ehtinyt treenaamaan tälle lauantaille vai onko viikonloppu omistettu levolle? 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ravintotottumukset tietoisesti hallintaan

Tykkään lukea ja opiskella sekä nyt kirjoittaakin taas ravitsemukseen ja ravintoon liittyvistä asioista, koska olen vihdoin ja viimein tajunnut miten suuri merkitys sillä on kaikin puolin omaan elämääni ja hyvinvointiini. Väitän, että sillä on suuri vaikutus meidän kaikkien elämässä, mutta kaikki eivät sitä vain tiedosta tai tahdo ymmärtää. Ilman ravintoa ei ole elämää ja erilaiset ravintotottumukset vaikuttavat suurelta osin siihen, miltä näytämme ja miltä kehossamme tuntuu halusimme tai emme. 

Syöminen ja ravitsemus on niin tiukasti osana hyvinvointia, että joskus siihen on hyväkin kohdistaa enemmän huomiota. Syömisen ei tarvitse eikä todellakaan kuulukaan olla mitään pikkutarkkaa suorittamista, eikä se edellytä ruokanatsiksi ryhtymistä, vaan ihan oikeasti joskus hetken uhraamista omien tottumuksiensa tarkasteluun. Tämän tarkastelun ja huomion kiinnittämisen pohjalta on helpompi tehdä parempia ratkaisuja omien ravintotottumuksiensa parantamiseksi ja tätä kautta parantaa myös omaa yleistä hyvinvointia. Pikkuhiljaa näistäkin asioista tulee automaatioita ja voit todeta, että se ei vaatinut iän ikuista ruokanatselua. Eihän kukaan sellaista pidemmässä juoksussa jaksaisikaan. Tämä huomion kiinnittäminen ei edellytä keittiövaakaa tai kaloreiden laskentaa vaan laajemmassa mielessä omien ravintotottumuksien tarkastelua.

Syöminen, ruoka ja ravinto ovat kaikki päivittäisiä ja osittain jopa automaattisia toimintoja. Jotkut uhraavat enemmän ajatusta ja huomiota siihen mitä, miten ja milloin syömme, mutta suuri osa tekee näitä asioita myös tiedostamatta ja sen kummemmin syömistään ja ravintotottumuksiaan pohtimatta. Vai miten usein itse tulet ajatelleeksi ja pohtineeksi mitä syöt, miten syöt ja milloin syöt? Ainakin itse tiedostan nykyään paremmin mitkä asiat omissa ravintotottumuksissani ovat olleet ja ovat jopa edelleen pielessä, kun olen tietoisesti alkanut kiinnittämään näihin asioihin enemmän huomiota.


Mitä syöt? Millaisia valintoja teet sen suhteen mitä ruokalautasellesi päätyy? Ateria on mukava koostaa niin, että se on täydellinen nautinto ja saa makunystyrät hykertelemään onnesta, mutta mietitkö koskaan mitä syömäsi ruoka saa kehossasi ja mielessäsi laajemmin aikaan? Pidätkö huolta siitä, että lautasella on riittävästi proteiinia ja tätä kautta saat ravinnosta riittävästi rakennusaineita kehon välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen. Saako kehosi riittävästi energiaa syömästäsi ruuasta niin, että pysyt virkeänä ja toimintakykyisenä koko pitkän päivän? Terveellisestä ja kropalle toimivasta ruuasta voi oppia nauttimaan eikä terveellinen ole synonyymi pahalle tai parsakaalille, kanalle ja riisille.

Miten itse toimin? Valitsen ruokakaappeihini ja lautaselleni pääasiassa sellaisia tuotteita ja ruoka-aineita, joista tiedän tulevan hyvä olo syömisen jälkeen. Vältän maitotuotteita ja pääasiassa gluteenipitoisia tuotteita (leipää ja pastaa esim), koska ne turvottavat omaa vatsaani, saavat vatsani mouruamaan ja pitävät huonommin kylläisenä. Syön riittävästi ja olen lisännyt kasvisten käyttöäni huomattavasti. Joskus suon itselleni myös herkkupäiviä, koska liian ehdoton en myöskään halua olla ja joskus sekä kroppa että mieli kaipaa herkkuhetkiä. Jos pääasiassa syö kroppaansa kunnioittaen, antaa kroppakin mahdollisuuden ajoittaisille herkkuhetkille. :)


Milloin syöt? Jätätkö aamupalan syömättä? Syötkö tasaisesti päivän mittaan vai unohtuuko syöminen kesken kiireisen työpäivän? Treenaavana ja urheilevana ihmisenä mietitkö koskaan mihin kohtaan ajoitat hiilihydraattien syömisen, jotta kehosi saa niistä parhaimman hyödyn irti? Säännöllinen syöminen ravitsee kehoa tasaisesti ja pitää energiatasot tasaisempina päivän mittaan. Päivän mittaan säännöllinen ruokailu ehkäisee iltojen ahmimisreaktiota hirveässä nälässä.

Miten itse toimin? Syön 3-4 kertaa päivässä, enkä koskaan jätä aamupalaa syömättä. 3  päivittäistä ateriaani ovat kokonaisuudessaan hyvin suuria ja täyttäviä, ne sisältävät oikeita ravintorikkaita ruoka-aineita. Treeniä ennen syön pienen kevyemmän välipalan. Illalla pyrin syömään vähintään 2h ennen nukkumaan menoa. Syön tasaisesti päivän aikana: aamupala 7-8 välillä, lounas 12-13.30 välillä, välipala klo 16-18 treeniajasta riippuen ja illallinen klo 18-20 välillä riippuen onko treenejä vai ei. 

Miten syöt? Keskitytkö syömiseen vai touhuatko jotain muuta samalla? Onko tapanasi lukea tai istua koneella samalla kun syöt? Istutko ruokapöydän ääressä vai sohvalla syödessäsi? Kun syömistä ei tiedosteta ja samalla huomio kiinnittyy muuhun, ajatuksesi eivät pysy vatsasi perässä. Vaikka nälkä olisi jo vatsan puolelta tyydytetty niin kylläisyyden tunne kirii aivoihin hieman jäljessä, koska se prosessoi samalla muitakin juttuja eikä huomio kiinnity itse syömiseen. Myös erilaisten tunteiden vallassa syöminen voi olla yksi kompastuskivi ja esimerkiksi usein surun tai palkitsemistunteiden vallassa epäterveellisyyksiin sortuminen on hyvin tavanomaista. Syötkö kaikessa rauhassa vai hotkitko? Hotkimalla vatsa eikä mieli pysy perässä, jolloin ylensyönnin riski kasvaa.

Miten itse toimin? Tämä kohta on itelleni se kaikista haasteellisin. Työpäivän keskellä on joskus kiire syödä ja vaikka mulla olisi kaikki aika ja rauha syömiselle niin kuitenkin tulee hotkittua. Kotonakin saan kommenttia siitä, kun syön niin nopeasti. Itse syömiseen keskittyminen on asia, missä todella kaipaan skarppausta. Pitää opetella ja jättää puhelin, kone kirja ym ruokapöydän ulkopuolelle.

Oletko sä kiinnittänyt huomiota omiin ravintotottumuksiisi? Mitkä ovat omissa tottumuksissasi huomiota kaipaavia epäkohtia ja missä taas tiedät olevasi hyvä? Heitä viestiä kommenttiboksiin ;)

torstai 14. huhtikuuta 2016

20min aamulenkki tavaksi


Herätyskello herättää arkiaamuna hieman aiemmin, jotta ehdin heti aamusta ottamaan hieman pidemmän happihyppelyn ulkona. Oikeastaan olen huomannut herääväni pirteämpänä jo ennen kellon soittoa. Vitsi miten hyvältä tuntuu aloittaa päivä pienellä ulkoilulla! Etenkin nyt, kun kello 6-7 välillä alkaa jo päivä valjeta ja aurinkoisina päivinä valo tulvii ikkunoista koko ajan aiemmin ja aiemmin. Kevät <3 

Mulle aamuinen happihyppely ja ulkoilu on ollut rutiini jo useamman vuoden ihan senkin vuoksi, että tuo karvakamu ansaitsee aamuisin oman pienen lenkkinsä. Olen kuitenkin alkanut pidentämään tätä aamuista ulkoilua, koska huomaan miten paljon itsekin siitä nautin. On niin paljon mukavampi mennä töihin, kun kroppa on kunnolla herännyt tämän aamuisen rutiinin johdosta. 

Aamulenkin ei tarvitse olla mikään hikinen ja tunnin mittainen suoritus, vaan oikeasti lyhyt ja rauhallisempikin lenkki herättää hienosti päivään ja lisäksi tällaisen 20min aamuisen kävelylenkin suorittamiseen kynnys on pienempi. Tällainen matalamman tehon lenkki ei vaadi suurta suunnittelua tai uhrauksia. Ainoastaan vaatteet niskaan ja menoksi. Ja kävelylenkin jälkeen suihkukaan ei ole välttämätön, mikä myös säästää aamusta minuutteja. Tämä aamulenkki herättää, vapauttaa aisteja ja antaa energiaa tulevaan työpäivään, puhumattakaan muista hyvistä reaktioista, joita ylipäänsä liikunta saa aikaan. Kokeile ja ihastu.


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Joskus täysillä ja joskus rennommin - Asiaa treenaamisesta


Kuntoliikunnan, urheilun ja harrastusten parista löytyy erilaisia ihmisiä ja jokainen tavoittelee ja hakee liikkumisestaan erilaisia asioita. Yksi tykkää tehdä asioita matalalla teholla pidemmän aikaa, kun toinen taas tykkää repäistä ja vetää lyhyemmässä ajassa mahdollisimman kovaa. Toinen hakee kunnon endorfiiniryöppyä ja tekee juttuja lähestulkoon siellä epämukavuusalueella ja tykkää haastaa omaa kroppaansa lähellä sen rajoja samaan aikaan, kun toinen liikkuja hakee liikunnasta ja omasta tekemisestään mielekästä nautintoa ja yleistä hyvää fiilistä. Molemmat on sinällään hyviä tapoja ja ylipäänsä liikunnan harrastaminen on hyvästä. Kropan ja ihan mielenkin kannalta olisi kuitenkin suotavaa hakea ja löytää liikunnan saralla sellainen kultainen keskitie. Sen joka on tottunut aina vetämään täysiä on joskus hyvä osata höllätä ja antaa kropalle aikaa palautua. Rennompaan harrasteluun tottuneen on taas ajoittain hyvä kokeilla tarjota kropalle vähän kovempaa ärsykettä. 

Juutumme helposti siihen mitä olemme tottuneet tekemään ja ajattelemme sen riittävän. Joskus se oma treenitapa vie niin mukanaan, että ei edes osaa ajatella asioita pidemmälle. Jos on tottunut ravaamaan ohjatuissa jumpissa viikosta toiseen voi ajatuskin salin puolelle puntteja nostelemaan menemisestä tuntua todella vieraalta ajatukselta. Pitkiin matalatehoisiin juoksulenkkeihin tottunut taas saattaa vierastaa lyhyempiä, jopa intervallityyppisiä juoksulenkkejä, joissa nopeus vaihtelee. Kokenut salitreenari vierastaa crossfitia, koska eihän sitä voi verrata salitreeniin eikä se kehitä lihaksia. Syitä on erilaisia ja suurimpia syitä ovat varmasti tottumus, muutosvastaisuus tai kokeilunpelko tai ihan se ettei tajua mitä kaikkia muitakin vaihtoehtoja löytyy ja miten uuden kokeileminen ja vaihtelu voisivat jopa rikastuttaa omaa treenaamista ja liikunnan harrastamista. Ei aina tarvitse mennä sillä samalla vanhalla ja totutulla kaavalla, eikä välttämättä kannatakaan, koska uusi ja erilainen treeni antaa myös uutta ja erilaista ärsykettä kropalle.



Kovaa treenaavan on jo kehitystäkin ajatellen hyvä muistaa pitää myös niitä kevyempiä päiviä ja jopa kevyempiä viikkoja rytmittämässä treenisykliä. Kuntoliikkujan taas kannattaa pitää mielessä se, että ei tiedä mitä voi menettää jos ei koskaan kokeile. Vaikka liikkuminen mukavuusalueella, tehden just sitä mitä huvittaa on mukava asia, niin joskus uuden kokeileminen eli tässä tapauksessa ajoittain rankemman treenin suorittaminen, voi jopa oikeasti tuoda sitä mielihyvää. Ainakaan en ole usein kuullut puhuttavan, että jonkin treenin tai liikuntasuorituksen tekeminen olisi liioin kaduttanut, vaikka alkuun aloittaminen olisikin tuntunut hieman vastenmieliseltä. 

Liikunnan harrastamisen osalta olisi jo sen pysyvyydenkin kannalta hyvä löytää sellainen kuuluisa kultainen keskitie. Jos aina treenaa kovaa kroppa ei välttämättä enää palaudu samalla tavoin kuin aiemmin, mikä usein näkyy kehityksen junnaamisena, loukkaantumisten ja vammojen lisääntymisenä ja jopa unen laadun huononemisena. Ylipäänsä kropalla on luontainen tapa adaptoitua eli tottua, jos rasitusta ei millään tavoin muuteta ja aina sykitään samalla tasolla samoja aikoja. Ainakin itselläni, vaikka en sinällään tällä hetkellä tavoitteellisesti treenaakaan, on halu kehittää itseäni ja kroppaani niin, että se sietää ja kestää erilaista rasitusta aina matalamman tehon jutuista sinne lähellä maksimisykkeitä tehtäviin suorituksiin. Monipuolinen liikunta ja harrastaminen palvelee myös elämässä monipuolisemmin. ;) Vaikka mä olen hurahtanut crossfitiin ja kovaa treenaaminen on itselleni se mieluisin juttu niin nautin myös pidemmistä kävelylenkeistä koiran kanssa ja toisinaan juoksumatolla tehdyistä intervallitreeneistä puhumattakaan futiksen harrastamisesta yhä tässä kaiken muun ohella. Vaihtelu saa pysymään liikkeessä ja jatkamaan, samalla kroppa ja mieli kiittävät erilaisesta ja vaihtelevasta ärsykkeestä. :) 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kehonhuoltoprokkis alkoi N-Y-T

On yks juttu missä mä oon ihan älyttömän laiska ja huono, nimittäin kehonhuolto! Siitäkin huolimatta, että itse toimin ammatissa jossa käytännössä "huollan" muiden kroppia erinäisten vaivojen jälkeen, niin oma kehonhuoltoni on ihan retuperällä ja hävettää ihan myöntää, että se on ollut sitä aina... Ei sen vuoksi etten osaisi, vaan siksi etten aina viitsi, tyhmä mikä tyhmä... Karkaan treeneistä siinä vaiheessa, kun on loppuvenyttelyjen aika ja vaikka treenaan ja olen aina treenannut paljon niin esimerkiksi käyttämäni hierontakerrat on laskettavissa yhden käden sormin. 

Miksi en sitten huolla kehoani paremmin, vaikka tiedän erittäin hyvin mikä merkitys sillä on kroppani toiminnalle. "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...". En osaa sanoa, mutta nyt tähän tulee muutos ja mikäs sen parempi hetki aloittaa kuin uusi viikko ja pienen suunnitelman laatiminen tämän asian toteuttamiseksi konkreettisesti. Yksi syy tähän kehonhuollon ajankohtaiseksi tulemiseen just nyt on myös se, että tällä hetkellä joudun roikottamaan päätäni kuin hevonen, koska yksinkertaisesti kaikki muu sattuu eikä pää taivu muualle. Eilen treeneissä puskin palloa ja se ilmeisesti aiheutti jonkin yhtäkkisen lukon ja nyt nämä oireet ja toimintakyvyn muutokset. Ainoastaan paikallaan makaaminen tuntuu hyvältä. En voi muuta kuin pohtia ja miettiä tässä sohvalla maatessani, että olisko tämäkin ollut ehkäistävissä paremmalla kehonhuollolla. Yläkroppa on tuntunut raskaalta ja jäkittävältä jo "hetken", mutta vasta nyt tuskissani sain varatuksi ajan niksauttajalle ja hierojalle. Omat temput ja niksit ei nyt just riitä.

Laadin kuitenkin itselleni nyt selkeät tavoitteet tämän kehohuoltoprokkiksen osalta tällaisen tavoitepyramidin muodossa. Printtaan paperin jääkapin oveen, jotta en tätä lupausta ja tavoitetta unohda. Tavoitepyramidissa on määritetty huipulle pitkän aikavälin tavoite johon pyrin huolehtimalla näiden alempien portaiden ohjenuorien täyttymisestä aina päivätasolta viikkotavoitteiden kautta kuukausitavoitteeseen. Vuorossa on siis venyttelyä, mobbailua ja putkirullailua omatoimisesti sekä kuukausitasolla luvassa on myös muutama hierontakäynti tähän ensialkuun. Varmasti tulen näin ollen kirjoittamaan myös kehonhuoltoon liittyvistä jutuista ja jakamaan vinkkejä täällä blogissa nyt, kun se tulee olemaan omassa elämässänikin arkisemmassa osassa. Kehonhuolto on tärkeä osa erilaisten vammojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa, joten myös tältä osin kyse ei ole mistään turhasta hommasta. Treeniä se on kehonhuoltokin, vaikka tottumuksena onkin, että treeni ei ole treeni ilman hikoilua ja sykkeen nousua. Ei muuta ku hommiin!


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Hei tyttö, muista arvostaa sun terveyttäs!"

Huikkasi eräs asiakkaani tässä menneellä viikolla kotikäynnillä ollessani. Yritinkin rakentaa jotain selkeää ja helppolukuista tekstiä terveydestä ja sen kokemisesta, mutta totesin tässä kirjoittaessani, että terveys ei ole todellakaan yksiselitteinen asia. Voin kirjoittaa yhdestä näkökulmasta huomioimatta toista, jolloin tästä ei tule sitä mitä mä haluan. Mä voin jakaa mun kokemuksia terveydestä, mutta samalla mun mieleen tulee kaikki ne keskustelut omien asiakkaideni kanssa, jotka syystä tai toisesta ovat jollain tapaa paperilla "sairaita". Päätin, että en edes yritä tehdä tästä järkevää tekstiä, joka päättyy alun pohdintojen jälkeen johonkin hyvään, selkeään ja yhtenevään lopputulemaan/ratkaisuun, koska terveys käsittää niin paljon. Hyvä on kuitenkin muistaa, että "terveys on päivittäisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä". Seuraavaksi siis pohdintaa ja näkökulmia terveydestä, joista tärkein ajatus on kuitenkin se, että muistetaan arvostaa sitä.



Vaikka suhteuttaa asiat omaan elämään, joskus on hyvä hypätä hetkeksi pois siitä omasta boksista ja tuijotella hetki hieman kauemmas. Monelle treenaajalle, urheilijalle ja liikkujalle flunssa on yksi pahimmista vastustajista, koska se pakottaa sängyn pohjalle ja hetkeksi hellittämään kaasujalkaa pienemmälle. Ei saa tehdä sitä mistä nauttii, purkaa energiaa ja saada sitä lisää. Treenaajalle flunssa on erilainen vastustaja kuin ei treenaavalle, koska flunssa pakottaa himmaamaan otetta hieman pidemmäksi ajaksi niin että on varmasti täysin terve. Loukkaantumiset ovat sitten niitä vielä isompia vastoinkäymisiä. Itsekin usemman kerran leikkauspöydällä maanneena ja useamman kuukausien treenikielloista kärsineenä tiedän miltä tuntuu, kun se oma henkireikä salvataan hetkeksikin umpeen. Mutta sekin on usein (onneksi) vain tietty ajanjakso, koko peliä ei ole menetetty, mustakin on joka kerta kuntoutunut taas liikkuva olento, joka saa, kykenee, voi ja pystyy liikkua ja tehdä sitä mistä nauttii. Liian usein liikkumista ja liikuntakykyä pidetään itsestään selvyytenä. Näitä asioita opitaan ajattelemaan laajemmin vasta siinä vaiheessa, kun itseä kohtaa vastoinkäyminen, oli kyse sitten pienemmästä flunssasta, loukkaantumisesta tai ylipäänsä sairastumisesta. Kun ei pysty niin ymmärtää paremmin mitä kaikkea se rajoittaa.

Tällä hetkellä omassa elämässäni ja liikunnallisessa arjessani kuvittelen ja mietin flunssan tai loukkaantumisen olevan pahin vastustajani. Mutta entäpä jos tulisikin jotain muuta, jotain suurempaa ja pahempaa. Jotain mikä veis multa oikeasti pois koko liikunnan harrastamisen ja toteuttamisen mahdollisuuden. Tämä on nyt vain ajatusleikkiä, mutta muutama mun asiakas on pistänyt mua ajattelemaan näitä asioita enemmän ja pelkästään hyvällä tavalla, koska musta tuntuu että osaan arvostaa enempi sitä mitä mulla on. En ala pelätä tulevaa enkä voi elää elämääni sen mukaan, jos jossain vaiheessa sairastun, mutta pointti on se, että omaa pystyvyyttä ja kehon toimintaa on hyvä kunnioittaa. Samalla on hyvä miettiä, missä kulkee omat terveyden kokemisen rajat. Terveyttä on syytä arvostaa. Sairaampi ihminen ei pysty ymmärtämään sitä, jos joku toimivan kropan ja mielen kanssa elävä valittaa pikkuasioista. Ja nyt on siis hypätty pois hetkeksi sieltä omasta boksista, se on taas hyvä muistaa. En todellakaan tarkoita, ettei saisi ärsyyntyä flunssasta tai valittaa jos polvi menee paskaksi, kyllä sellaisetkin asiat saa jo miettimään ja varmasti jokainen on sairastuessaan (millaisessa tilanteessa tahansa) miettinyt miten hieno asia terveys on. Monesta asiasta onneksi paranee ja kuntoutuu, mutta sitten on myös niitä pahempia juttuja. Terveys ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä tulisi pitää sellaisena.


Koska terveys käsittää niin paljon, on terveyden kokeminen myös pitkälti kiinni aina itsestä. Terveys ei rajoitu vain sairauksien ilmentymiseen, vaan se käsittää myös fyysisen toimintakyvyn sekä henkilökohtaiset että sosiaaliset voimavarat. Mä näen työssäni todella sairaita ja sitten niitä, joilla on jokin pienempi toimitakyvyn rajoite. Oon pistänyt myös merkille sen, että tämä niin sanotusti paperilla sairaampi henkilö voi kokea itsensä terveemmäksi kuin paperilla vähemmän sairas. Tästä näkökulmasta terveys on pitkälti myös kokijan mielessä eikä pelkästään katsojan silmässä. Mun mielestä ylipäänsä olisi hiton hienoa, jos ja kun aina ei painotettaisi sitä sairautta, vaan ajateltas mitä kaikkea se henkilö voi ja pystyy vielä tehdä ja kokea sairaudesta huolimatta juuri tuon aiemman tekemäni huomion takia. Mahdollisuuksia on niin monia. Sääli on esimerkiksi se, että täysin järjissään oleva henkilö voidaan laittaa sairaseläkkeelle siksi että jalat ei syystä tai toisesta toimi. Mites se järki ja mitä kaikkea vois edelleen tehdä jalkojen huonosta kunnosta huolimatta. Mun mielestä sairaaksi todetut syrjäytyy hirveen herkästi, just siks että keskitytään vain ja ainoastaan siihen toiminnan vajaukseen, sairauteen tai tautiin. Heikosta ja epäselvästä (jopa puuttuvasta) terveyden määritelmästä huolimatta ihmisiä leimataan sairaiksi ja terveiksi, miksi...

Terveys on laaja käsite. Mulle terveys on sitä, että pystyn nousemaan aamulla omatoimisesti sängystä ylös ja huolehtimaan itsestäni. Mulla on vapaus valita mitä teen kehollani ja miten sitä käytän. Urheilen ja treenaan, koska se on hyväksi mun keholle ja mielelle. Pakka pysyy tasapainossa ja samalla ennaltaehkäisen eri sairauksien ilmenemistä itsessäni, siis nimenomaan niitä sairauksia, joihin mulla on elintavoillani ja tekemiselläni mahdollisuus vaikuttaa. Mua kiinnostaa mitä suuhuni laitan jo ihan sen takia, että suvusta löytyy riskitekijöitä 2. tyypin diabetekselle ja erilaisille sydänsairauksille. Ei pelkästään siksi, että kroppa ois solakampi ja näyttäisin hyvältä. Mulle terveys on ympärillä olevat ihmiset ja kaikki toimet, jotka tukee mun hyvinvointia tavalla tai toisella. Kun tunnen itseni hyvinvoivaksi tunnen itseni terveeksi.

Noin, tulipahan sanottua. :D Kommenttiboksi on vapaa omille ajatuksille.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Hyvinvointitrendien pauloissa - jatkuvaa oppimista

"Never stop learning because life never stops teaching"


Ihminen on älyllinen ja oppiva olento. Meidän älyllinen kehitys alkaa heti syntymän jälkeen ja oikeasti voi sanoa, että oppimista tapahtuu aina hautaan saakka. Uuden oppiminen ja kehittyminen ei katso ikää ja sanonnan mukaan vanhakin voi oppia uusia temppuja. Oppiminen koskee ihan kaikkea, eikä rajoitu vain yhteen osa-alueeseen. Jotta tämä aihe ei nyt leviä liian laajalle alueelle ja saa liian mahtipontista näkökulmaa ja saan tuotua oman näkökulmani esille, rajoitan tämän tekstin koskemaan mitäs muutakaan kuin hyvinvointia. 

Mua on viime aikoina huvittanut se, miten huomaan täällä tekstieni lomassa jotenkin puolustelevani omia valintojani. Samalla muistelen niitä hetkiä, kun joskus vuosia sitten kokeilin superdieettiä ja jossain vaiheessa tilasin personal trainerilta "yksilölliset" treeni ja ruokaohjelmat. Molemmissa etenin ohjeiden mukaan ja kyllä niitä tuloksia alkuun syntyikin, mutta ei sitä paperilappujen mukaan elämistä kauaa jaksanut. Kokeilin ja opin, samalla totesin ettei ole mun juttu toteuttaa asioita kyseisellä tavalla. Toisaalta näiden asioiden pohjalta kiinnostuin lopulta ihan itseni takia yhä enemmän ravinnosta ja liikunnasta, minkä takia kouluttauduin myös personal traineriksi fysioterapian opintojeni ohella. Nuo opinnot lisäsivät kiinnostustani ottaa asioista selvää myös omatoimisesti enemmän. Jotkut lukemani ja opiskelemani jutut ovat saaneet mut kokeilemaan näitä asioita myös käytännössä, kuten nyt tämä ruokavaliohomma. Halusin nähdä ja kokea miten mun kroppa reagoi ja mitä vaikutuksia sillä on, kun jätin pois maito- ja viljatuotteet. Vaikka mun kroppa on reagoinut tähän kokeiluun hyvin, en mä pidä tätä ehdottomana oikeana tapana näin ravitsemuksen näkökulmasta. Tai etenkään vanno, että menettelisin tällä tavoin lopun ikääni.

Ihmiset kokeilevat erilaisia hyvinvointiin hyvinkin kiinteästi vaikuttavia juttuja eri aikoina. Tulee niitä hittejä, jotka tempaisevat mukaansa isomman joukon ja sitten taas toinen osa taistelee näitä hittihyvinvointi ajatuksia vastaan. Ite tunnun tulevan näissä hittijutuissa vähän jälkijunassa nimenomaan sen takia, että suhtaudun tällaisiin asioihin usein alkuun hieman skeptisesti. Näin on käynyt myös crossfitin, raakasuklaan ja superfoodien sekä maidoton/gluteeniton ruoka hypetysten kanssa ja kuinkas ollakaan, nämä kaikki ovat nyt osana elämääni ja omaa hyvinvointiani. Ihmiset kokeilevat erilaisia dieettejä ja ruokavalioita. Kokeillaan uusia liikuntamuotoja ja koukututaan pinnalla oleviin buumeihin. Molemmissa asioissa (kuten monessa muussakin) vannotaan monesti sen nimeen, että just tää on se mun juttu. Ja sillä hetkellä se varmasti onkin. Ajan kuluessa on kuitenkin mahdollista oppia ja kehittyä. Syntyy uusia trendejä, joita kokeillaan ja kenties ne uudet trendit koetaan vanhoja paremmaksi jolloin muutoksen tekeminen on näiltä osin hyvinkin loogista. Ei ole mikään häpeä myöntää mitä on kokeillut eikä ole häpeä kokeilla taas uutta. Vaikka itsekin nyt vannon tämän ruokavalion nimeen, niin vuoden päästä voidaan taas olla eri pisteessä. Sama pätee treenaamiseen. Vaikka nyt nautin crossfitistä, painojen nostelusta ja ylipäänsä kovemmalla sykkeellä tehdyistä treeneistä, koska ne antaa sellaisen kunnon adrenaalipiikin ja endorfiiniryöpyt, ei tämä poissulje sitä etten voisi jossain vaiheessa innostua esimerkiksi joogasta ja rauhallisemmista liikuntamuodoista.

Sama juttu on nähtävissä esimerkiksi monen eri bloggaajan elämäntarinassa ja varmasti myös siellä ruudun toisella puolella teidän lukijoiden joukossa. Sieltä varmasti löytyy erilaista ja muuttunutta taustaa hyvinvoinnin näkökulmasta kunkin omaa aikajanaa tarkasteltaessa. Ainakin itse olen seurannut bloggaajia, jotka ovat kukin omana aikanaan kokeilleet eri treenijuttuja ja eri ruokavalioita ja dieettejä. Joku on saattanut olla ehdottomasti maidottomalla ja nyt taas käyttävät maitotuotteita. Joku on tähdännyt fitnesskisoihin, päässyt lavalle asti ja puhunut finessin puolesta ja nyt vuosia myöhemmin taas puhuvat omakohtaisten kokemusten puolesta fitnessin varjopuolista ja haitoista.


Se että jollain hetkellä vannoo jonkin asian nimeen ei tarkoita sitä, että elämä olisi tappiinsa asti samanlaista. Mun mielestä omaa elämänpolkuaan hyvinvoinnin saralla ei missään nimessä tule hävetä tai kainostella, koska jokainen kokeilemamme ja oppimamme asia on varmasti jollain tavalla hyödyksi meille. Ainakin mun jokainen liikuntakokeilu ja epäonnistunut dieettiyritys on jollain tapaa myös vienyt mua eteenpäin. Olen löytänyt tähän hetkeen itselleni sopivimmat tavat, mutta ne voivat ihan yhtälailla muuttua uusien tuulien, tutkimusten ja trendien myötä, jos ne osoittautuvat jollain tapaa nykyisiä tapojani paremmiksi. Pitää myös muistaa, että hyvinvointitrendit ja nämä hittijutut, eivät aina tarkoita että ne olisivat toimivimpia tapoja, vaikka iso osa niihin mukaan lähtisikin. Oma pää on hyvä pitää mukana, eikä tehdä jotain vain siksi kuin jokin muukin tekee.  Hyvinvoinnin parissa teen ja tulen jatkossakin menettelemään niin kuin koen itselleni sillä hetkellä parhaaksi. Vaikka sitten tulisinkin hieman jälkijunassa tai en hyppäisi kyytiin ollenkaan. ;)


"I've learned that I still have lot to learn"

torstai 7. huhtikuuta 2016

Hieman erilaista kotiruokaa

Ruokavalionmuutoksen jälkeen keittiössä on pitänyt hieman soveltaa. Jos ennen ruuat pyörivät perunan, riisin ja pastan ympärillä niin tällä hetkellä näiden korvikkeina on ollut jotain sellaista, mitä en aiemmin olisi edes voinut kuvitella syöväni. :D Kasviksista tehtyjä muusseja, sosekeittoja erilaisista vihanneksista ja juureksista valmistettuna ja ylipäänsä kasvisten yhdistämistä liharuokiin eri tavoin. Kyllä tässä on ajoittain joutunutkin hieman älynystyröitään vaivaamaan, kun ihan ne perusvaihtoehdot sellaisenaan eivät sovi tai riitä. Jos jotain jättää pois niin pitää se korvata jollakin. Nyt kun ei kyse kuitenkaan ole mistään dieetistä, vaan ruokavaliosta jota pystyy noudattamaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. On hyvä oppia, että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja.

Uusien reseptien kokeileminen ja soveltaminen on ollut ihan avainasemassa. Aina ruoka ei ole ollut makunystyröitä hivelevä nautintokokemus ja joskus silloin tällöin on tullut syötyä uusia ruokakokeiluja sen kummemmin makuun keskittymättä. Kokeileminen ja uskaltaminen myös ruuanlaitossa on kuitenkin suotavaa ihan kuin missä muussa asiassa tahansa. Ja onhan tämä toisaalta ollut samalla myös makunystyröiden uudelleen opettamista. Uusia makuja ja yhdistelmiä voi aluksi vieroksua, mutta niihin tottuu. Vaikka yleensä erilaisiin makuihin totutellaan jo vauvaiässä ja taaperona, niin onneksi myös aikuisena tähän on mahdollisuus. Se vain saattaa vaatia useamman maistelukokemuksen. 

Nykyään mä tykkään näistä omista uusista soosseistani, eikä mulla ole tarvetta palata vanhaan. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä seikkaa etten muka edelleen nauttisi esimerkiksi anopin tekemästä perunamuussista kermaisen jauhelihakastikkeen kera tai ihan perus makaroonilootasta! Kyllä niillekin löytyy edelleen omat hetkensä, koska mulla itselläni on mahdollisuus päättää mitä suuhuni laitan. Koen kuitenkin vointini parhaimmaksi tällä nykyisellä tavalla, joten nuo perunamuusit ja makaroonilootat kuuluvat sitten vähän spessumpiin hetkiin ja niin sanottuihin herkuttelupäiviin. ;) Onneksi ruoka voi olla maukasta myös ilman pastaa, perunaa ja riisiä. Vai mitä ajattelet seuraavista kuvista, jotka ovat suoraan omalle lautaselleni rakentuneita annoksia kotioloissa valmistettuna? 

Parsakaalimuussia ja kanapyöryköitä persiljalla sekä paprikalla höystettynä. 
Uunissa valmistettua bataattia ja porkkanaa kera kana-feta-pekoni rullien
Porkkanaisia lihapullia ja bolognesepataa mustapapupastalla
Kasvissosekeittoa siemenillä ja mantelijauhoista valmistettua sämpylää kananmunalla. 
Mä itse inspiroidun nykyään erilaisista ruokakuvista ja halusin siksi tuoda esille muutaman lämpimän ateriakokonaisuuden omasta keittiöstäni. Pasta, riisi ja peruna ovat hyviä lisukkeita aterioilla, mutta vaihtoehtojakin on. Tässä muutama maidoton ja gluteeniton vinkki sellaista noudattaville. Vaikka syön pääosin maidottomasti ja gluteenittomasti (vaikka mä vihaankin näitä trendijuttuja, mutta mennään nyt sen mukaan mikä tuntuu kropassa tällä hetkellä toimivalta), niin ehkä paras juttu tässä kokeilussa ja muutoksessa on oikeasti ollut se, että olen taas oppinut syömään kasviksia!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Tässä ja nyt

Sain viettää menneen viikonlopun omassa rauhassani kotona Lapualla samalla, kun parempi puoliskoni väkersi Kaustisen puolella tallissa avoautoaan kesäkuntoon. Mulla oli aikaa syventyä itseeni ja omiin asioihini, joten yritin vääntää jonkinlaista tarkempaa suunnitelmaa omien tavoitteideni suhteen muun muassa treenaamisesta ja ihan elämästä ylipäänsä. En sitten tiedä, oliko mulla ajatukset niin jumissa, päässä liikaa asioita vai löikö muuten vaan tyhjää, mutta en saanut rustattua paperille mitään fiksua näiden kummankaan asian suhteen. Treenaamisen osalta ja crossfitin parissa mua kiinnostaisi kilpailemisen kokeileminen tämän kuluvan vuoden aikana jonkinlaisissa salikisoissa tai isommissa kisoissa (jos sinne vielä rahkeet riittäis), mutta ei ole mikään pakko. Mulla ei tällä hetkellä tunnu olevan tulenpalavaa tarvetta oikein minkään asian suunnitteluun ja näin ollen asioiden selkeyttämiseen ajatuksen tasolla, vaikka aiemmin lähes elin mielessäni tehtyjen suunnitelmien mukaan ja oli vaikeampi tarttua just siihen hetkeen missä olin ja nauttia. Nyt mä huomaan, että tää on kääntynyt päälaelleen.  En enää osaa suunnitella tai katsoa edes viikkoa pidemmälle, toisaalta onko siihen just nyt edes tarvettakaan..



Mulla tulee ihan näillä näppäimillä ja just oikeastaan tänä päivänä täyteen 1,5 vuotta siitä, kun muutin tänne landelle. Alku ja kaikki uusi oli jännittävää ja näin se eka lähes puolivuotta meni jonkinlaisessa sumussa. Sitten tuli tasannevaihe, jolloin aloin ajattelemaan enemmän sitä mitä haluan ja missä haluan olla. Ennen kesää  ja kesän lopussa mun oli tietyllä tapaa vähän vaikea olla itseni kanssa, kun ajatukseni muistuttivat suunnitelmistani olla vain vuosi töissä täällä ja palata sitten pääkaupunkiseudulle vuosi oman alan työkokemusta rikkaampana. Samaan aikaan olin kuitenkin löytänyt täältä kumppanin, oli kiva asunto ja löysin taas ilon futiksen parista ja sitä kautta sain uusia frendejä. Loogisesti ajatellen fiilis parani, mutta samalla nää kaikki asiat myös toi mukanaan stressiä, koska en enää tiennyt yhtään mitä haluan ja missä haluan olla. Kaikki suunnitelmani muuttuivat oikeastaan kerta heitolla, tai eivät muuttuneet vaan ne hävisivät. Oman mielenrauhani ja hyvinvointini vuoksi, päätin olla stressaamatta näistä asioista ja unohtaa kaikki suunnitelmat. Kyllä aika näyttää ja ajatuksien kypsyessä olen sitten varmempi mitä haluan. 

Nyt mä olen edelleen täällä. Aika juoksee ja mä meen päivä kerrallaan eteenpäin oman elämäni kanssa. Sanotaan nyt tähän väliin, että vaikka mä viihdyn täällä Lapualla niin en mä tänne pysyvästi ole jäämässä. Se onkin ainoa asia minkä tässä välissä tiedän, mutta tarkempaa suunnitelmaa en nyt just osaa laatia. Avopuolisoni ja minä haluamme molemmat päästä yhdessä kokeilemaan ja rakentamaan elämää pääkaupunkiseudulle. Tiedossa ei kuitenkaan ole se, milloin tämä hetki koittaa, koska muutto tarkoittaa uusien töiden löytämistä ja ennenkaikkea saamista sekä asunnon etsintää. En todellakaan osaa sanoa, koska se hetki koittaa, mutta vielä se ei ole koittanut kuten huomata saattaa tästä Lapualla asumiseni 1,5 vuotis päivän "juhlistamisesta". :D


Jos aiemmin elin suunnitelmieni varassa ja tykkäsin järjestää asiat päässäni seuraavasta päivästä ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen, niin tällä erää mulla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. On asioita joita haluan ja toivon, kuten crossfit kisoihin osallistuminen, mutta en ole varma onko se hetki tänä vuonna, ensi vuonna vai kenties ei koskaan. Mä haluan perustaa perheen ja saada lapsia, mutta siihenkään mulla ei ole mitään konkreettista takarajaa. Mä ajattelen nykyään enemmän niin, että asiat tapahtuvat elämäntilanteen ja sen hetkisten fiilisten mukaan. miksi mä väkisin yrittäisin irtautua jostain tai rakentaa elämää ajatuksissani johonkin muualle, suunnitella tulevaisuuttani liiaksi, jos mun nyt on ihan ok olla just tässä missä mä nyt oon. Jos mä asetan itselleni liikaa takarajoja suunnitelmieni toteutumisten kanssa mä alan stressaamaan niistä. Huomista pidemmälle katsominen toki kannattaa ja kyllä mä sitäkin teen, mutta en enää samoissa määrin ja samanlaisin ajatuksin kuin silloin Lapualle muuttaessani. Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa kasvua ja tietynlaista sopeutumista tilanteeseen.