tiistai 24. toukokuuta 2016

Piru vs enkeli


Joskus tulee niitä kausia, että päästää itsensä helpommalla. Joustaa niistä itselle laadituista suunnitelmista ja tavoista ja tekee niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja kivalta. Mun olkapäillä seisoo joskus selvästi kaks hahmoa, joiden voi ajatella olevan niin sanotusti hyvä ja huono omatunto. Ikäänkuin piru ja enkeli. Ainoa poikkeus on siinä, että näissä asioissa ajatukset eivät ole niin mustavalkoisia ja joskus on paha sanoa milloin on piru ja milloin enkeli äänessä. :D Jos joskus tekee mieli skipata treenit ja jäädä kotiin, hakea karkkia ja hieman herkutella niin onko silloin kyseessä piru? Vai voisiko se olla kuitenkin enkeli, joka sanoo että joskus on hyvä höllätä, koska oot huhkinut jo koko viikon hyvällä sykkeellä sekä treeneissä että keittiössä. Joskus periksi antaminen ja itselleen asioiden salliminen voi olla myös hyvä juttu ja kenties kantaa pidemmälle. 

Hetkeksi mielensä lepuuttaminen ja periksi antaminen, jos sen oikeasti tekee tietoisesti ja järkevästi, on myös toisaalta hyvä tapa ehkäistä huonosta omasta tunnosta syntyvää morkkista. Ennen mulle tuli aina morkkis, jos tein päinvastoin kuin olin olin viikko sitten suunnitellu. Nykyään olen oppinut sen, että en voi nähdä, kokea ja tuntea asioita edes viikon päähän. Fiilikset muuttuu. Joskus on hyvä relata ja kuunnella sitä toista ääntä olkapäällä, oli se sitten pirun tai enkelin ääni. 24/7 kurinalaisuus on edellytys joillekin, mutta tavan tallaaja voi ihan hyvin silloin tällöin relata ja antaa itselleen siimaa, siihen mä uskon. Hakea pussillisen irtokarkkeja, jättää treenit välistä ja tehdä sitä mistä nauttii. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos kuitenkin tavoitteena on kesäksi kireän rantakunnon saavuttaminen tai naisena sixpackin esillä pitäminen, on järkevämpää miettiä tarkemmin missä määrin sitä pirua/enkeliä olkapäällään kuuntelee. Jos höllää kerran, sen saa helposti anteeksi, mutta jos höllää kahdesti tai useammin voi näiden asioiden saavuttaminen olla suuremman työn takana.

Ihailen ihmisiä, jotka päättävät jotakin ja tekevät just niin kuin ovat päättäneet, viettävät esim. kokonaisen vuoden ilman herkkuja, heräävät säännöllisesti aamulenkeille jne. olen kuitenkin sitä mieltä ja siinä uskossa, että myös he tekevät joskus myönnytyksiä itselleen. Tosin järkeviä sellaisia. Kurinalaisuus on kurinalaisuutta ja etenkin elämäntavoista puhuttaessa jyvät erottuvat akanoista. Itse olen vasta alkutaipaleella ja etsin omaa tapaani, vaikka hyviä ja suuriakin muutoksia on jo saatu aikaan. Omalla olkapäälläni on viime aikoina ollut vallassa ääni, joka on käskenyt hellittämään otetta. Onneksi nyt toinen ääni tuntuu heränneen ja vallanneen takaisin oman paikkansa. Nyt tekee taas mieli pitää enemmän kiinni niistä asioista mitkä saa kropan voimaan paremmin (ja vaikka kuinka nyt uskottelisin itselleni, että irttarit saa mut voimaan hyvin niin tiedän että niin se ei mene :D). Nyt tekee taas mieli treenata ja täyttää lautanen niillä aineksilla, jotka on parasta polttoainetta omalle kropalleni. Ehkä tää nyt sitten on se enkeli... Se joka haluaa mun parasta. Joka jollain hetkellä saa mut elämään tiukemmin ja toisella hetkellä taas relaamaan. 

Mitä ajatuksia heräsi? Annatko sä itsellesi mahdollisuuden joskus hellittää otetta ja relata? Osaatko elää ilman morkkista?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Summer plans



Kesä tulee kovalla kohinalla. Tai kai tässä vaiheessa voi jo puhua kesän alkaneen. Ilmat ovat lämmenneet, aurinko paistaa ja luonto kukkii vehreänä. Täällä maalla kesän tulon merkki on se, että kyntötyöt ovat alkaneet ja traktoreita vilisee teiden varsilla enemmän kuin laki sallisi.. :D Yleisestikin kai sitä voi jo todeta kesän tulleen myös omakohtaisen kokemuksen kautta: Ulkona tarkenee päivisin shortseilla, huppari riittää päälle laitettavaksi aamulla töihin lähtiessä, kaivoin läpsykkäät kenkäkaapista esille, ajeltiin avoautolla katto auki Seinäjoelle ostoksille ja lenkille on tullut lähdettyä pelkkä toppi päällä. Hartiaseutua koristaa jo hailakat rusketusrajat, jotka toivottavasti syvenevät tämän kesän myötä. 

Viime viikot ovat kuluneet ihan älyttömän nopeasti ja tavallaan ajatuksissani jo mietin sitä, miten tämä kesä on pian ohi ennen kuin on kunnolla ehtinyt edes alkamaan. Kesällä sitä tekee joka viikonlopulle suunnitelmia ja haalii tekemistä. Havahduin siihen, että lähes jokaiselle viikonlopulle on jotain menoa ja meininkiä. Jollekin enemmän ja toiselle vähemmän. Futiskausi on käynnissä ja pelejä on pääasiassa viikonloppuisin, lukuunottamatta tätä toukokuun loppua, jolloin pelaamme keskiviikkoisin. Futis pistää hieman rytmittämään omia menoja, mutta kesäkuun puolenvälin jälkeen meillä on onneksi kuukauden mittainen tauko peleistä, jolloin on aikaa reissailla. Omat palkalliset kesälomani vietän muutamassa pätkässä: ensin juhannuksesta alkaen olen viikon lomalla, sitten viikon töissä ja sitten taas kaksi viikkoa lomalla heinäkuun puolella.

Juhannuksen vietämme poikaystävän kanssa Pärnussa. Matkaamme juhannusta edeltävänä torstaina Helsinkiin ja sitten juhannusaattona perjantaina lähdemme laivalla auton kanssa Tallinnaan ja siitä autolla körötellen Pärnuun kahdeksi yöksi kylpylähotelliin. Toivon lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, koska Pärnun ranta on kuulemma kuin olisi kauempanakin etelässä. :) Heinäkuun eka viikonloppu menee sitten Kalajoella autotapahtumassa Bimmerpartyissä mökkeillen. Lauantaina 9.7 taas suuntaamme äitini kanssa Turkkiin Alanyaan hänelle kustantamalleni 50-vuotis rantalomalle. Elokuun alussa on poikaystävän serkun häät ja futis pyörii mukana. Ajatuksissani elän kesäsuunnitelmieni kanssa jo siis elokuun puolella.

Nyt pitää muistaa kuitenkin rauhoittaa ajatukset ja nauttia näistä kesäpäivistä, vaikka suuremmat lomamatkat ja suunnitelmat vasta odottavatkin edessäpäin. Kesä on tavallaan pitkä, mutta samalla taas niin lyhyt ja ohikiitävä. Ainakaan itse en liioin halua näitä päiviä hukata, vaan nauttia jokaisesta. Olin sitten töissä tai lomalla. Itselläni tämä taitaa olla ensimmäinen kesä pitkiin aikoihin, jolloin on näin paljon matkustusta ja menoja. Kaikkia reissuja odotan kuitenkin innolla. <3

Olisi kiva kuulla millaisia kesäsuunnitelmia sulla on, vai tuleeko kesää sen kummemmin edes suunniteltua? :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Tule tietoiseksi itsestäsi


Pysäytä tekeminen ja ylimääräiset ajatukset hetkeksi. 
Sulje silmät. Rentoudu. Purista kädet tiukasti nyrkkiin ja päästä sitten aukeamaan. Kipristä varpaita ja hellitä sitten. Hengitä rauhallisesti syvään sisään ja rauhassa ulos. Anna vatsan pullistua hengityksen mukana ja ota pallea mukaan hengitykseen. Hengittele kuin jokaisella solullasi muutaman kerran. Tunnet, miten hengityksen tahdissa sykkeesi hidastuu. Jokaisen syvän hengityksen tahdissa kroppasi rentoutuu entisestään. Olet nyt valmiimpi aistimaan miltä kehossasi tuntuu, miltä sinusta tuntuu. Tunnustele olemustasi. Onko pääsi suorassa, miltä selässä tuntuu? Kolottaako johonkin? Tunnetko jonkin kehonosan olevan edelleen jännittyneenä? Jos vielä vedät vatsaa sisään päästä se nyt viimeistään rennoksi, kukaan ei huomaa.

Aisti nyt ympäristöä kehosi kautta. Miltä ilmassa tuoksuu? Hönkiikö raikas ulkoilma vasten kasvojasi vai lämmin sisäilma? Mitä kuulet? Tikittääkö kello vai kuuletko kenties ilmastointilaitteen puhaltavan? Millaisia ääniä ulkoa kantautuu korviisi? Oletko vilkkaammalla asutusalueella ja kuulet liikenteen ääniä, vai maaseudun rauhassa, jossa voit aistia lintujen viserryksen ja kenties kuulla sateen ropinan ikkunoita vasten. Miltä ihollasi tuntuu?

Suuntaa taas keskittyminen ja ajatukset itseesi. Miltä sinusta tuntuu juuri nyt, juuri siinä missä olet? Onko sun hyvä olla, vai painaako jokin mieltä?  Anna kaikkien tunteiden tulvia mieleen ja vapaaseen tietoisuuteen niin kuin ne haluavat. Älä estele, älä peittele. Itke jos itkettää, naura jos naurattaa.

Ajattele kulunutta viikkoa. Mikä tässä viikossa oli parasta? Olitko kenties töissä tehokas, hikoilitko liikunnan parissa, nauroitko kavereiden kanssa elämän tapahtumille vai saitko kenties jonkin prokkiksen päätökseen. Sulla on varmasti ollut hyvä olo useamman kerran tällä viikolla. Mieti niitä hyviä hetkiä ja tunteita. Mieti nyt, millaisen haluat ensi viikosta tulevan. Olet edelleen rentoutuneena silmät kiinni, joten ajatukset on helpompi kasata ja kohdistaa. Päätä olla tehokas, mutta salli itsellesi myös omaa aikaa ja rentoutumisen hetkiä. Tällaisia hetkiä. Kokoa ajatuksesi ja ole tietoisempi itsestäsi, ajatuksistasi ja olemuksestasi. Kehosi ja mielesi kiittävät.

Aisti nyt elämää virkeämpänä ja tietoisempana itsestäsi.


Aurinkoista ja rentouttavaa Sunnuntaita <3

lauantai 21. toukokuuta 2016

Erilaista kotiruokaa (G,M)

Silloin ennen kun vähät välitin siitä mitä suuhuni laitoin ja missä muodossa, ennen kiinnostumistani ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan pääosaa keittiössä näyttelivät pasta, jauheliha ja kermainen kanakastike riisillä. Parikymppisenä kotoa pois muuttaessani oikeastaan elin vuorotellen jauhelihamakarooni mössöllä ja tuolla kermaisella kanakastikkeella riisin kera. Kasviksista en tykännyt enkä niitä osannut kokata, joten niitä en käyttänyt... Ruuasta ja elämästä sekä kehon toiminnasta viisastuneena ihmettelen miten jaksoin treenata, käydä töissä ja opiskella kyseisellä ruokakäyttäytymisellä. Nykyään lautaselta löytyy paljon eri värejä ja makuja ja uusia juttuja on kiva kokeilla. Ruoka on polttoainetta ihmiskeholle, mutta samalla se voi olla myös nautinto ja terveellinen sellainen. Tässä taas ruokakoostetta viikon varrelta. 

Lihavihannes wokkia riisinuudeleilla: parsakaalia, porkkanaa, punasipuli, paprikaa, inkivääriä, valkosipulia, lihasuikaleita, cashewpähkinöitä ja niitä riisinuudeleita.

Kanasalaatti: salaattia, pinaattia, paprikaa, kurkkua, pähkinöitä, kanaa, kananmunanvalkuaista

Kookoksinen kanakeitto: kookoskermaa, kanaa, paprikaa, sipulia, porkkanaa, täysjyväriisiä
OHJE

Bataattiporkkana-muussia kera uunilohen

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Motivaation 10 porrasta

Suunnitelmat, unelmat ja tavoitteet vaativat motivaatiota. Mitä isommasta asiasta tai pidemmän aikavälin tavoitteesta tai unelmasta on kyse, sitä enemmän korostuu motivaation ylläpysyminen. Jotkut meistä löytävät motivaation helposti ja saavat sen pysymään yllä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Hyvin motivoituneen henkilön erottaa siitä, että hänellä päämäärä on selvästi mielessä. Niin selvästi, että siitä voi luoda jopa aidon tuntuisen mielikuvan omissa ajatuksissa. Miten itsensä voi saada niin motivoituneeksi, ja mitä matkalla kohti tavoitteita tulisi muistaa motivaation ylläpysymisen näkökulmasta? Kokosin tähän nyt omasta mielestäni merkittävimmät omien unelmien ja tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat tekijät ja mitä kukin porras omasta mielestäni pitää sisällään syvällisemmin.



Mieti ja kirjoita
Mitä oikeasti haluat? Haaveile ja leiki ajatuksilla. Kirjoittele fiiliksiä ylös ja mieti miltä lopputuloksen saavuttaminen tuntuu. Yritä luoda aidonlaista mielikuvaa unelmasi tai tavoitteesi saavuttamisesta. Leikittelemällä ajatuksilla pääsee paremmin kiinni siihen, mitä aidosti haluaa. Tärkeää on myös kirjata ajatuksiaan ja tunteitaan ylös. Mitä aidompi tavoite tai unelma mielessä kypsyy, sitä helpompi on pitää itsensä matkan varrella motivoituneena.  Jos tekee jotain vasten omia halujaan tekeminen ja motivaatio katoavat herkästi jo ennen kuin on päässyt edes kunnolla alkuun. 

Tee suunnitelma
Kun ajatuksillaan on leikitellyt riittävästi ja saanut selville sen mitä aidosti haluaa, on aika laatia suunnitelma tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseksi. Mitä tarkempi suunnitelma ja mitä paremmin huomioi eri osa-alueet, sitä helpompi matkallaan on edetä ja motivaatiokin pysyy yllä. Ainakin itse uskon sanontaan "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".

Valmistaudu
Jos kyse on elämäntapamuutoksen tekemisestä täytä kaapit terveellisemmillä ruoka-aineilla, jotka saavat kehosi ja mielesi voimaan hyvin ja putsaa pois kaikki turhat houkutukset ja epäterveelliset höpötykset. Uutta harrastusta aloittelevan taas on tarpeellista hankkia tarvittavat välineet. Treenaaja järkkää tilaa treenikalenteristaan tavoittelemansa asian saavuttamisen onnistumisen maksimoitumiseksi ja isompaa unelmaa tavoitteleva saattaa vaihtaa työpaikkaa tai haalia ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka tukevat unelmien ja tavoitteiden saavuttamista, eivätkä seiso niiden tiellä. Valmistautumisen sisällä pitämät asiat riippuvat tavoiteltavasta asiasta tai saavutettavasta unelmasta.

Aloita
Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin ei kannata antaa sille liikaa valtaa vaan uskaltaa myös aloittaa. Mitään ei voi saavuttaa jos ei aloita. mitä on motivaatio ilman konkreettista tekemistä. Älä pelkää, vaan aloita ja anna palaa! 

Motivoi itseästi
Päämäärä on hyvä pitää kirkkaana mielessä myös huonompina aikoina. Kannusta ja tsemppaa itseäsi. On hyvä muistuttaa itseään niistä tunteista, mitä tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen saa aikaan, koska se jos mikä pitää motivaatiota yllä. Myös välitavoitteiden asettaminen ja niiden pienempien tavoitteiden saavuttaminen matkan varrella palkitsevat ja pitävät motivaatiota yllä pidemmällä aikavälillä.  

Tee töitä
Tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen harvemmin onnistuu sohvalla istuen tai siltä seisomalta. Mitä suurempi unelma on kyseessä, sitä aktiivisemmin jo ihan perus arjessa  pitää toimia tämän unelman suuntaan. Pienetkin asiat voivat olla merkittäviä matkan varrella. Tee aktiivisesti töitä tavoitteidesi eteen. Kunnon parantaminen, uusien taitojen oppiminen ja esimerkiksi elämäntapamuutoksen tekeminen vaatii tavoitteellista työskentelyä ja osaltansa myös ehkä uhrauksia. Work hard play hard!

Vastoinkäymiset kuuluvat matkaan
Niin pienemmät kuin isommatkin. Urheilijalle loukkaantuminen, elämäntapamuutosta tekevälle överiksi mennyt herkkupäivä, työpaikan menettäminen, sairastuminen jne. Tämä vastoinkäymisten portaan hyväksyminen on yksi merkittävin motivaation ylläpysymisen kannalta. Harvemmin etenkään isoja unelmia ja tavoitteita on saavutettu ilman vastoinkäymisiä. Menestyjän erottaa siitä, että hän selättää vastoinkäymiset ja jatkaa matkaansa, kenties jopa motivoituneempana kuin aiemmin.

Jatka matkaa
Keep going. Pidä tavoite mielessä ja muistuta itseäsi siitä, miksi olet tälle matkalle lähtenyt. Tee asioita niin, että etenet tavoitteidesi ja unelmiesi suuntaan. Joskus pienemmin askelin ja toisinaan isommin harppauksin. Motivaation ylläpysymiseksi on hyvä ymmärtää, että matkalla on varmasti sekä ylä- että alamäkiä.

Kertaa
Kertaa tavoitteesi ja ajatuksesi. Käy läpi suunnitelmaasi ja mieti matkaasi tähän asti. Mikä on sujunut hyvin ja mitä voisi tehä toisin, jotta tavoitteista ja unelmista tulisi vielä jonain päivänä realistisia, mielikuviesi kaltaisia.

Pysy motivoituneena
Pitkällä matkalla haastava asia, mutta edelliset portaat sisäistäneenä ja matkaa vaiheittain kulkeneena motivoituneena pysyminen on huomattavasti helpompaa. Motivoituneena pysymistä edesauttaa ajoittain omien tunteiden ja ajatusten läpikäyminen, joita alussa tavoitetta ja unelmaa jäsennettäessä tuli käytyä läpi. Motivaation pysymiseksi on hyvä asettaa pienempiä välitavoitteita, joiden saavuttaminen palkitsee ja antaa näin ollen onnistumisen tunteita matkalla kohti suurempaa. Tsemppaa ja kannusta itseäsi ja muista miksi aloitit. 


Onko sun helppo pitää oma motivaatiosi yllä? Mitä sanoisit motivaatio-ongelman kanssa painiskelevalle? Olisi kiva kuulla ajatuksia tätä motivaatio asiaa koskien. :)

lauantai 14. toukokuuta 2016

Perhanan perjantai 13



Perjantai 13, päivä jota pidetään yleisesti epäonnenpäivänä. Mä en moiseen usko ja ihan yhtä lailla elän arkeani ja teen juttuja. Ajatuksissa on kuitenkin muutamaan otteeseen tullut kirottua eilisen päivän sattumuksia ja vieno hymy nousee huulille, kun mietin kuitenkin eilisen päivän tapahtumilla ja pienillä sattumuksilla olevan jokin yhteys juuri tuohon kyseiseen perjantaihin ja 13. päivään...

Eilen muun muassa...

Tapanani on arkena valmistaa isommat satsit samaa ruokaa ja syödä sitten sitä viikon mittaan, jotta joka päivä ei tarvitsisi olla kokkaamassa. Eilen otin aamulla kaapista taas valmiin purkin ruokaa evääksi töihin. Lopetin asiakkaan kanssa klo 11.45 ja seuraavalla kotikäynnillä tuli olla 12.45. Ruhtinaallinen lähes tunnin mittainen lounastauko siis, mikä on todella harvinaista omassa kalenterissani. Pohdin jo kotona ennen työpäivän alkua, jos lähtisin kylille syömään, mutta tein toisin koska olihan mulla valmiit itse tehdyt eväät mukana. Ei ollut heti nälkä, joten menin toimistolle tekemään kirjauksia koneelle ja vasta sitten avasin lounaspurnunukkani. Pilallehan tuo ruoka oli ehtinyt mennä niin ettei siitä syötäväksi ollut. Äkkiä auton rattiin ja kaasu pohjassa 5 kilsan päähän lidliin paistopisteeltä jotain murkinaa hakemaan, sitten takaisin toimistoa kohti ja siitä matka jatkuikin suoraan reilu 10km päähän seuraavalle asiakkaalle. Se siitä rauhallisesta ruokatauosta. :D

Meillä on tänään taas sarjapeli vieraissa, joten eilen oli valmistavat treenit peliä varten. Pujottelua, syöttelyä ja pallottelua. Yhtäkkiä vasempaan etureiteen tuli ikävä tunne, kramppi! Koko etureisi veti kivikovaksi ja kipu oli melko kova. 30min ehdin olla treeneissä mukana ja sitten kentänlaidalle. Mulla ei koskaan ole ollut moista tunnetta jaloissa. Reisi on edelleen kipeä ja saa nähdä mitä pelaamisestakaan tulee tänään. Kaikkia poppamiesten konsteja nyt kokeillaan, jotta likka ois pelikunnossa. Mielessä toki kävi, että olisiko kyseessä ehkä kuitenkin myös pieni venähdys... Aika näyttää.

Oltiin illalla jo ehditty mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Jossain vaiheessa puolen yön kieppeillä heräsin juuri, kun olin nähnyt unta koiramme Vilman ulkoiluttamisesta ja siinä unessa Vilma meni juuri kakalle. Heräsin ja nenääni leijaili todella voimakas p*skan haju. Koiraa ei näkynyt tavallisella paikallaan jalkojeni välissä, vaan sängyn alta kuului askelten ääntä. Nousin ylös ja sytyttelin valoja ympäri taloa, edelleen voimakas p*skan haju nenässäni. Katsahdin olohuoneeseen ja siinähän komeili iso löysä köntti tuoretta itseään keskellä vaaleanharmaata karvamattoamme. Unenpöpperössä muutama kirosana ja ei muuta kuin mattopyykille. Vilma istuutui vähän matkan päähän katsomaan touhujani. Eihän sitä toiselle voinut vihainenkaan olla, kun varmasti oli yrittänyt ulos pyytää hätäänsä päästä tekemään, mutta omistaja ei vain herännyt.. Vilma kömpii aina silloin sängyn alle, kun tietää tehneensä jotain väärin. Sain hinkattua maton siistiksi ja palasin sänkyyn unia jatkamaan samalla kun vilma jakeli anteeksipyyntöpusuja ympäri kasvojani...

Siinäpä ne pahimmat. Ja voin sanoa, että ihan tällaista arkista menoa ei joka päivä tule koettua. Pistän siis tapahtumat perjantai 13 päivän piikkiin ja tuuletan se kunniaksi, että tuo päivä on takanapäin. Nyt jatkan peliin valmistautumista ja toivon että reisi kestää.. 

Mukavaa viikonloppua! 



torstai 12. toukokuuta 2016

Rakkaudesta harrastamiseen



Jos ei ole koskaan harrastanut tosissaan mitään, voi olla vaikea käsittää jonkun intohimoa sellaista asiaa kuin harrastustaan kohtaan. Jos on pitkään harrastanut jotain ja se on täyttänyt ja näytellyt suurta osaa siihen hetkeen eletystä elämästä, voi se tavallaan olla juurtunut jo osaksi sen henkilön minuutta. Joskus harrastuksesta tulee jollekin ammatti, mutta joskus harrastus on vain harrastus ja kuitenkin todella tärkeä osa sen henkilön elämää. 

Mun mielestä intohimo ja tietynlainen rakkaus omaa harrastustaan kohtaan näkyy siinä, että siitä nauttii, sille löytää ja haluaa löytää aikaa kiireenkin keskeltä, harrastus on tietyllä tapaa osa arkea ja se herättää vahvoja tunteita. Mussa jalkapallo sekä tätä nykyä myös crossfit herättävät tällaisia fiiliksiä. Mä olen pienestä pitäen ollut liikunnallinen, käynyt urheilulukion ja heilunut suuren osan elämästäni futispallo jalassa paikasta toiseen ja kuluttanut useammat nappikset puhki, joten siinä mielessä on ihan loogista, että tämä laji ja liikunta/urheilu ylipäänsä herättää mussa vahvoja tunteita. Jossain vaiheessa pallo vaihtui puntteihin ja tätä nykyä treenikalenteria täyttävät sekä crossfit että futistreenit vuorollansa, koska molemmista on tullut tärkeä osa mun arkea, mun elämää ja minua itseäni. Joku toinen voi kokea samoja tunteita esim. musiikin, näyttelemisen tai käsitöiden parissa. 



Meillä pyörähti futiskausi käyntiin viime sunnuntaina äitienpäivänä vieraspelillä Toivalassa, täältä katsoen siis toisella puolen Suomea. Bussi oli lastattu täyteen pelaajia, mukana oli myös muutama pelaajaäiti. Reissu kesti 12 tuntia aamu kasista ilta kasiin, koska matkat, ruokailu, alkulämmittelyt, peli, suihkut jne. Kaikki olivat ihan fiiliksissä kauden ekasta pelistä ja mikä voisi olla vielä parempaa kuin se, että napattiin siitä arvokkaat voittopisteet auringon porottaessa taivaalta. Voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että tällaisille reissuille ei varmasti tulisi lähdettyä, jos ei olisi minkäänlaista intohimoa ja paloa tätä harrastusta kohtaan. Tällä tasolla tästä ei makseta, vaan ennemminkin sitä tulee itse tehtyä töitä ja maksettua, jotta pääsee pelaamaan. Rakkautta ja intohimoa harrastusta ja lajia kohtaan.

Sama pätee crossfitiin, jossa kuukausimaksut saleilla paikasta riippuen voivat kohota melko suuriksi. Jos treenaamaan pääsee ja ehtii kerran pari viikossa, ei varmaan tulisi mieleen maksaa lähes 60-100e kuukaudessa, jos siitä harrastamisesta ei oikeasti nauttisi tai kokisi sitä omaksi jutukseen. Joskus olen miettinyt, miksi sitä tulee treenistä toiseen vietyä itsensä äärirajoille ja osallistuttua treeneihin, joita ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä omatoimisesti. Vastaus: itsensä ylittäminen, ryhmähenki ja tsemppi, jatkuva kehittyminen ja se kovan treenin nostattava endorfiiniryöppy ovat jotain sellaista, mitä itse haen ja tarvitsen ja mikä saa mieleni ja kroppani loppujen lopuksi hykertelemään onnesta. 

Rakkaudesta harrastamiseen, mutta samalla myös rakkaudesta itseäni kohtaan pidän itseni kiinni näissä lajeissa, ja liikunnassa sekä urheilussa ylipäänsä.

Ootko sä kokenut tällaisia tunteita omia harrastuksiasi kohtaan ja ymmärrätkö yhtään mitä ajan takaa? Ootko koskaan saanut kummastelua osaksesi siitä, miten intohimoisesti suhtaudut harrastukseesi? 

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Tänään on jo parempi kuin eilen


Liikarasitus, stressi, suru, orastava uupumus ja yleinen väsymys. Jo yksistänsä ne saavat mielen matalaksi, mutta kun kaikki ynnää yhteen on aitoja tunteitaan vaikea peittää. Vaikka pääosin olis kuinka iloinen ja positiivinen tahansa, vahva kuin kallio niin joskus on ihan okei olla myös haavoittuva, heikko ja surullinen. Jos yhden asian monen muun asian ohessa olen elämässäni oppinut, niin kaikki tunteet on okei, eikä mitään tunteita kannata padota sivuun ja sulkea liian pitkäksi aikaa ovien taakse. Taas tuli fakta todistettua. 

Mä olin sunnuntaina illalla heikko, mä olin vielä maanantainakin heikko. Eilen oli parempi ja tänään on onneksi vielä astetta parempi. Ei tosiaan ole tapaistani kirjaimellisesti revetä itkemään kesken työpäivän asiakkaan ja työkaverin läsnäollessa tai mennä nukkumaan kyyneleet silmissä. Mä pystyn olemaan hiton vahva ja tietyllä tapaa esittämään, että kaikki on hyvin vaikka ei olisikaan, mutta loppujen lopuksi käy niin kuin pitäisi antaa tapahtua jo ihan luonnostaan ilman peittelyitä: Tunteet tulvivat ulos yli äyräiden. Jännä juttu on se, että kun annoin noiden hetken aikaa padottujen tunteiden tulvia lävitseni, puhuin ja annoin ajatusten virrata vapaana ulos, oli mieleni ja vointini jo siltä istumalta parempi. 

Mitä tällä pienellä postauksella haluan sanoa on, että tunteitaan ei kannata peittää. Ne on hyvä käsitellä rohkeasti joko itsekseen tai toisen osapuolen kanssa. Joskus vieraammallekin henkilölle puhuminen  ja juttelu auttaa, jos läheiselle on hankala puhua. Juttelu tuo samalla myös uusia näkökulmia asioihin, vaikka kaikkia haavoja se ei voisikaan parantaa. On hienoa, että voi kokea sellaisia tunteita kuin ilo, korostaa sitä ja tuoda iloaan aidosti esille, mutta aivan yhtälailla myös suru on hyväksytty tunnetila. Onneksi paha mieli usein väistyy sivuun ja aito ilo ja nautinto pääsevät taas kannattelemaan elämää. 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Crossfit Flight simulator

Yks asia, missä oon crossfitissa ollut alusta asti hyvä on hyppynarulla Double Undereiden (DU) tekeminen. Joillekin todella haastava ja treeneissä tuskailua aiheuttava ja toisille taas helppoa kun sen osaa ja saa oikean rytmin päälle. Väittäisin, että tässä liikkeessä tekniikka on kaiken a ja o. Potkivatko jalat taakse hypyssä vai pysyvätkö jalat suorina, jolloin narun yli hyppääminen vaatii vain pienen kevennyksen ja pompun päkiöillä? Pysyvätkö olkavarret lähes kiinni vartalossa narua pyörittäessä vai karkaavatko kädet sivuille? Onko hyppynaru sinulle ja omalle tekniikallesi sopivan mittainen vai liian pitkä tai lyhyt? Näillä asioilla on merkitystä ja kaikilla osansa hyppyjen laatuun ja rytmitykseen, jolloin tuloksena on joko turhautumista ja tuskailua tai vaihtoehtoisesti sujuvaa narun pyöritystä ja hyppelyä toistosta toiseen. Double Undereissa liikkeen nimenkin mukaisesti naru pyörähtää kahdesti jalkojen alta yhden hypyn aikana. Tää on nimenomaan crossfit piireissä hyvinkin tutuksi tullut liike jo melkein aloituskursseilta lähtien, mutta voi se olla sulle tuttu liike muutenkin. :)

Koska mulla hyppely sujuu, halusin kokeilla netistä löytämääni DU treeniä ja haastaa itseäni. Treenissä hypitään toistot 5-10-15-20-25-30-35-40-45-50-45-40-35-30-25-20-15-10-5 eli kuljetaan pyramidin muodossa toistomääriä aina viidellä lisäten huipulle ja sieltä viidellä vähentäen takaisin alas. Jokaisen numerosarjan (5, 10, 35 jne..) suoritettua pitää aina pysähtyä ja aloittaa hypyt alusta laskien seuraava numerosarja täyteen. Jokaisen numeron kohdalla on kolme yritystä, jos stiplaa kolmesti treeni jää siihen. Numerot tulee siis suorittaa katkeamatta aina sen vaaditun toistomäärän mukaan ennen paussia ja seuraavaan siirtymistä. Seuraavalla kerralla kokeillaan päästä pidemmälle ja lopulta treeni alusta loppuun, jolloin voi katsoa kellosta oman suoritusajan ja kokeilla seuraavalla kerralla parantaa aikaa. 

Tein harjoitteen ensimmäisen kerran viime viikolla ja pääsin ilokseni alusta loppuun ensi yrittämällä. Stiplasin yhteensä kaiken kaikkiaan treenin sisällä 4 kertaa. Tämän treenin tarkoituksena on toki testata omaa tekniikkaa DU liikkeessä, mutta samalla se on tarkoitettu testaamaan kestävyyttä ja paineensietokykyä. Lisääntyvät ja sitten taas vähenevät toistot voivat olla kovakin rasite pääkopalle, kun tavoitteena on päästä pyramidi alusta loppuun samalla kun stiplujen määrä on rajoitettu. Samalla saat varmasti kunnon hien pintaan ja sykkeen nousemaan. 


video


Jos lukijoissa on crossfittaajia, oletko koskaan kokeillut kyseistä WODia
 ja millaisin tuloksin jos olet? :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

SELF-ESTEEM


"Just Be Yourself.

Let people see the real, imperfect, flawed, quirky, 

weird, beautiful and magical person you are"


Itsetunto ei ole luontainen synnynnäinen ominaisuus vaan se kehittyy elämän ja kokemusten myötä. Sillä on suuri merkitys elämän mielekkääksi kokemiseen, uskallukseen ja yleiseen hyvään ja myönteiseen mielialaan. Itsetunto voi kokea säröjä ja muuttua elämäntilanteiden mukana. Omaa itsetuntoaan voi rakentaa tietoisesti paremmaksi, kun oppii arvostamaan itseään ja näkee oman potentiaalinsa. Me ollaan kaikki yksilöitä tässä maailmassa. Sen sijaan, että vertaisi itseään muihin tai pönkittäisi itsetuntoaan muiden hyväksynnän kautta, tulisi opetella tunnistamaan omat kykynsä ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Sä olet hyvä tuollaisena, mä olen hyvä tällaisena, jos vain pidetään kiinni siitä mitä ollaan, aidosti.

Hyvän itsetunnon omaava tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Luottaa itseensä ja osaa tehdä omat päätöksensä. Hyvä itsetunto ei ole kuitenkaan sama asia kuin itsekkyys tai itsekeskeisyys. Hyvän itsetunnon omaava henkilö antaa usein paljon itsestään myös ulkopuolelle ja voi parhaassa tapauksessa tartuttaa hyvää oloa ja elämäniloa myös muihin. 


Mä koen omaavani tällä hetkellä hyvän itsetunnon. Löydän itsestäni heikkouksia, mutta myös vahvuuksia on kysyttäessä helppo luetella, jos en päätä verhoutua kainostelujen taakse. Miksi sitä joskus onkin niin vaikeaa ottaa kehut vastaan, kun taas haukut uppoo ja osuu suoraan sydämeen.. Syytän tästä suomalaisuutta, ylpeyttäänhän ei saa näyttää ja jos itseään vahingossa kehuu saattaa joku katsoa kieroon. Tässä tuleekin yksi juttu, missä itse olen petrannut. En jaksa liikoja välittää siitä, mitä muut ajattelevat minusta tai kenties puhuvat selkäni takana. Olen aidosti oma itseni. Jos haluan jakaa jonkun jutun tai kuvan somessa, jaan sen miettimättä miten monta klikkausta tai peukkua saan, koska tuollaiset asiat eivät määrittele minua ja olemistani. Tätä blogia ja näitä juttujakin kirjoittaisin, vaikka kukaan ei lukisi, koska ajatuksiaan on kiva purkaa ja joskus on kiva kun joku niihin jopa tarttuu ja kokee samaistuvansa. :) 

Itsetuntoni ei ole ollut tällä mallilla läheskään aina. Varmasti jokainen on kokenut niitä tilanteita, ja ajautunut etsimään itseään. Kuka mä oon, mitä mä haluan ja mihin mä pystyn? Hyvä itsetunto tuo mukanaan myös rohkeutta tehdä ja toteuttaa asioita, joista unelmoi. Hyvän itsetunnon omaava uskaltaa unelmoida, tarttuu haasteisiin eikä pelkää epäonnistumista. Joskus jarrut lyö päälle hetkeksi tai tulee kuljettua pienemmällä vaihteella, mutta kun perusajatus itsestä on kasassa ja mallillaan löytyy lopulta sille kaasujalallekin paikkansa. ;) 

Ole vain oma itsesi, sellaisena kuin olet ja todella haluat olla. Lupaan, että silloin on helpompi hengittää ja elämä täydentyy, kun tajuat miten mahtava sä olet just tollasena!

PS. kurkkaa myös aiempi tekstini, BODYIMAGE, jossa käsittelin ajatuksia kehonkuvan muuttumisesta.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Miten valmistella olkapäät treeniin?

Olkapää on sen verran toiminnallinen kehonosa ja mukana monessakin yläkropan liikkeessä, joten niiden huoltaminen ja huolellinen lämmittely ennen treeniä on tärkeää muun muassa revähdysten välttämiseksi. Etenkin crossfitissa riuhdotaan joskus rajullakin tavalla roikkumalla tangoissa tehden siinä samalla erinäisiä liikkeitä ja lisäksi kädet joutuvat työntöliikkeissä, tempauksissa ja rinnallevedoissa repivien voimien alle ja samalla myös kannattelemaan isojakin kuormia pään päällä. Sama koskee toki jo ihan perus saliharjoittelua, kun treenataan yläkroppaa ja myös niissä lajeissa, joissa heitellään ja kopitellaan tai lyödään mailoilla. 

Kuormitus olkapäille on suuri ja yksi iso osa treenaamisessa on tottakai hyvä tekniikka ja harjoittelu sellaisin liikkein ja sellaisilla kuormilla, mitä oma kroppa ja olkapäät kestävät. Jos kuitenkin haluaa välttää viiltävät kivut ja pitää olkapäät kunnossa myös vanhuusvuosille niin, että kädet nousisivat yli vaakatason ja ylimmältä hyllyltäkin olisi mahdollisuus nostella tarvittavia juttuja niin olkapäitä on todellakin suositeltavaa lämmitellä ja valmistella kunnolla tulevaan treeniin pienemmillä ja lähes olemattomillakin painoilla.

5min herättelevä lämppä olkapäille kevyellä painolla (mulla käytössä 1,25kg levyt). 

Vipunosto sivulle "T-kirjain". Toista 10-20x rauhalliseen tahtiin hallitusti molempiin suuntiin. 
Vipunosto eteen kädet suorina, toista 10-20x hallitusti ja etenkin alaspäin jarrutellen
 "Y-kirjain", Kevyessä etunojassa, olkapäät kevyessä sisäkierrossa peukalot sisäänpäin käsien nosto edestä ylös leveälle ns. Y kirjaimen mutoon. Lämmittää mm. takaolkapäitä. Toista 10-20x. 
"W-kirjain" Sisä- ja ulkokiertäjien lämmittelyä. Kuvan mukaan kyynärpäät 90 asteen kulmassa olkavarret vaakatasossa koko ajan käännellään käsiä alas ja ylös. Toista 10-20x. 

Näiden liikkeiden jälkeen tunnet pienelläkin painolla tehtynä kevyttä "hapotusta" olkapäiden seudulla. Pienemmillä painoilla on mahdollista tehdä isompia toistomääriä. Älä kuitenkaan työskentele väsymykseen asti, vaan tarkoituksena on herätellä lihaksia ja lämmittää spesifisti olkapäiden alueen lihaksistoa. Lyhyt keppijumppa mm. näiden liikkeiden ohella on hyvä keino valmistella olkapäitä tulevaa treeniä varten.

torstai 5. toukokuuta 2016

Läsnäolon merkitys

Ootko koskaan ajatellut miten tärkeä sä olet? Miten suuri merkitys sun elämällä ja olemassaololla voi olla jollekin toiselle? Sä voit olla jollekin tärkeämpi kuin uskotkaan. Jo ihan pelkästään olemalla läsnä sä voit antaa arvoa toiselle ja saada toisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.



Mä saan aina silloin tällöin työssäni kokea oikeasti aitoa kiitollisuutta toki tekemääni työtä kohtaan, mutta paljon saan hyvää kommenttia ja palautetta myös siitä, kuinka otan ihmiset yksilöinä huomioon ja olen aidosti läsnä tilanteissa. Suomalaisethan eivät kehu itseään, mutta tästä asiasta olen itsessäni ylpeä ja siksi haluan jakaa tämän asian. Mä olen suorassa kontaktissa asiakkaisiini päivittäin ja tapaan samoja ihmisiä viikosta toiseen, toisia jopa vuodesta toiseen viikoittain. Tällaisessa työssä on vaikea, jos jopa mahdotonta teeskennellä ja yrittää olla jotain muuta kuin on. Olen oma itseni jokaisen edessä, jolloin omaa persoonaa koskeva palaute on tavallaan sitä kaikista koskettavinta, koska itseään on hankala lähteä muuttamaan. Me ollaan sellaisia kuin ollaan. Toisaalta se on juuri tärkeintä ja merkityksellisintä. 

Mä olen oppinut ja huomannut oman toimintani kautta, miten suuri merkitys aidolla läsnäololla onkaan. Se voi ihan oikeasti pelastaa jonkun päivän. Se, että oikeasti kuulumisia toiselta kysyessä paneudut sen toisen osapuolen vastaukseen, kuuntelet ja olet läsnä on merkityksellistä. Vai miten itse reagoisit, jos toinen ei kuuntele vaikka kysyykin kuulumisia ja keskittyy omiin juttuihinsa, näpyttelee esimerkiksi puhelinta? Tulee aika arvoton olo, eikös? Mieti hetki miten itse haluaisit sinua kohdeltavan ja pyri toimimaan sen mukaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Läsnäolo käsittää siis paljon muutakin, kuin pelkästään paikalla olemisen. Aito läsnäolo on välittämistä, toisen kuuntelemista ja huomioon ottamista. Se ei vaadi ihmeitä, mutta olemalla läsnä voi saada ihmeitä aikaan. 

Ootko koskaan miettinyt tai kiinnittänyt ihan jo kadulla kulkiessasi huomiota siihen, miten yksittäinen hymy saa usein hymyn tarttumaan myös vastaantulijan kasvoille? Olet varmaan saanut kehuja, tutuilta ja tuntemattomilta, joskus pieniä ja joskus suurempi, mutta niistä kaikista on varmasti tullut hyvä olo. Pienikin asia voi olla toiselle merkityksellisempi kuin uskotkaan. 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ryhtiliike järjestyksessään tsiljoonas


Mä en tiedä tällä hetkellä mitään muuta niin turhauttavaa ja mieltä lannistavaa kuin sen, että kun tekee päätöksen, pitää siitä kiinni, se saa voimaan hyvin ja sitten kaikesta tästä huolimatta pikku hiljaa katsoo kuinka sitä lipsuu pienin askelin pois siitä hyvästä päätöksestä. Ote hellittää pienten myönnytysten kautta ja omin silmin vielä näet ja analysoit omaa toimintaas ja kuitenkin jatkat sillä samalla reitillä. Et osaa katkaista kierrettä, jonka olet omalla toiminnallasi saanut alkuun. Suurin heikkouteni, akilleen kantapääni, paheeni - sokeriherkut ja niiden nauttiminen on saanut mut taas turhautumaan. 

Me pidettiin herkkulakko ja otettiin pieni veto herkuttelua koskien poikaystävän kanssa pari kuukautta taaksepäin ja unohdin aivan kirjoittaa kuinkas siinä sitten kävikään. No kumpikaan ei voittanut, mutta kumpikaan ei myöskään hävinnyt. Sorruttiin yhdessä. Haettiin yhdessä tekosyitä ja myönnytyksiä pienille viikonlopun herkkuhetkille synttäreiden, vierailuiden ynnämuiden merkeissä. Saatiin pienennettyä sitä mässäilyä, mutta lakon loputtua pikkuhiljaa ainakin oma toimintani palasi ihan siihen samaan vanhaan. Yhden päivän mässäilyt levisivät koko viikonlopun mittaisiksi mässäilyiksi ja herkutteluiksi. Ristin itseni todella sokeriaddiktiksi. En vaan saa itseäni siitä irti. Tai olen mä muutaman kerran saanut, mutta silloin se on tarkoittanut ihan oikeasti niinkin radikaalia toimintaa kuin nollatoleranssi sokeriherkkujen osalta. Ruuan mukana en juuri lisättyä sokeria saa ja sitä vältän, mutta oikeita herkkuja voisin syödä vaikka millä mitalla ja raja tulee vastaan entistä kauempana. Kun otan pienen palan se vie koko käden ja lopulta 350g karkkipussi on tyhjentynyt alle vartissa ja vielä vois syödä vaikka litran jäätelöä, ja ei, tää ei oo vitsi. :D Sinällään kroppa ei sitä kaipaa eikä välttämättä edes tee mieli, ei ole nälkä tai mitään, mutta kuitenkin sitä tulee sorruttua. Arkena ei ole ongelmaa, mutta viikonloppuna on piru irti. Omalla kohdallani nollatoleranssi vaikuttaa olevan ainoa järkevä ratkaisu asian suhteen, koska en osaa pitää herkuttelua kohtuudessa vaikka kuinka yrittäisin..

Vapun jälkeen aloitin siis varmaan tsiljoonimman ryhtiliikkeen tämän asian suhteen. Oon tyytyväinen siihen, millaisia ratkaisuja oon onnistunut tekemään elämässäni omaan hyvinvointiini liittyen muuttamalla ruokailutottumuksiani, mutta tämän herkuttelun suhteen tunnun painiskelevan yhä ja aina vaan.

Joku vois sanoa, että syö sitten jos tekee mieli mutta se ei vaan tule toimimaan, enkä halua asian olevan niin... Mietin hampaitani, mietin sitä jyrkkää insuliinitason nousua jonka sokeri saa aikaan elimistössäni ja millainen ketjureaktio siitä aiheutuu. Mietin sitä miten olo on väsyneempi ja masentuneempi (oikeasti sokerilla on vaikutusta mielialaankin!!!) ja siitä huolimatta on vaikea lopettaa ja päästä irti.

Onko muita saman ongelman kanssa painiskelevia? Mä jo vitsailin, että olisikohan sokerista eroon pääsemiseksi jotain vieroitushoitoa saatavilla... :D

maanantai 2. toukokuuta 2016

Joskus askarruttaa...


Tulevaisuus. Miten pelkät ajatuksetkin isommista muutoksista saavat tietynlaisia pelon tunteita aikaan. Mihin haluan asettua? Mihin mä kuulun? Haluanko takaisin Etelä-Suomeen, jossa on suurin osa suvustani, perheestäni ja kavereistani? 

Jos lähden pois täältä, kadotanko sen tietyn rauhan jonka olen täällä sisälleni saavuttanut. Samaan aikaan mietin, poistaisiko muuttaminen takaisin loppupeleissä kaikki ne paineet, jotka olen kerryttänyt sen suhteen, että takaisinhan olen jossain vaiheessa joka tapauksessa menossa. Kuten 1,5 vuotta sitten päätin tänne lähtiessäni. 

Pysyykö nää ihmiset, jotka olen täällä elämääni saanut elämässäni yhä, vaikka en täällä enää asuisikaan. Pysyviä ystävyyssuhteita on vaikea rakentaa lyhyessä ajassa, mutta toivoisin, että nää ihmiset ois mun elämässä myös jatkossa jollain tapaa.

Oma treenaamiseni työpäivien jälkeen, kun tiedän toisen osapuolen odottavan kotona. Laiminlyönkö parisuhdettani kun treenaan ja kärsiikö oma hyvinvointini (ja tätä kautta myös parisuhteeni) jos en saa tehdä sitä mikä tekee musta sen joka olen.

Uskallanko kuunnella sydäntäni vai toiminko järjen äänen mukaan. Pistänkö rahaa säästöön tulevaisuutta, kuten omaa asuntoa, perhettä ym. ajatellen vai sijoitanko rahojani siihen mistä tällä hetkellä eniten nauttisin kuten matkustelusta. Vaikka se sitten olisikin vain hetken huumaa. Täytän 25 lokakuussa ja äitiä lainatakseni nämä voivat olla niitä ns. viimeisiä hetkiä tehdä useamman kuukauden mittaisia reissuja ilman vastuuta muista vain itseäni ajatellen.

Onko Vilmalla varmasti hyvä olla meidän kanssa täällä Lapualla. Nyt karvapallo on mummin hoivassa Tuusulassa, mutta takaisin se tulee heti kun käyn seuraavan kerran siellä päässä. Jos yhden kysymyksen saisin lemmikilleni esittää ja se voisi vastata, olisi se tämä. Omia tarpeitaan ei kuulu asettaa lemmikin edelle. Onneksi Vilma vaikuttaisi voivan hyvin meidän kanssa täällä, vaikka joutuukin olemaan töistämme johtuen päivät yksin kotosalla. 

Voisinko toimia vielä paremmin asiakkaideni hyväksi, mutta samalla muistaa olla armollinen itseäni kohtaan.. Joskus odotan itseltäni liikoja sen tiedän, mutta jossain kohdin arvostelen liiankin rajulla kädellä omaa ammattitaitoani. Perfektionistisen ajatusmallin vuoksi haluan auttaa/pelastaa/kuntouttaa kaikki. Kun joku ei kuntoudu kuten olin ajatellut, sätin ensimmäisenä omaa osaamista.


Kyllä, joskus askarruttaa enemmän ja joskus vähemmän. Toisinaan mietin enemmänkin itseäni ja omaa olemistani, mietin myös muita. Onneksi harvoin asiat hyökkäävät tällä tavoin mieleen kaikki samanaikaisesti. Aina kaikkeen ei löydy vastausta siinä hetkessä, kuten ei näihinkään, mutta onneksi näiden asioiden kanssa voi oppia elämään ja olen sen jo osittain tehnytkin. Joskus näitä asioita on hyvä miettiä, toisaalta ne ovat osa minua. Olen jo oppinut paljon ja paljon on vielä edessä. Kaikkea ei voi hallita. Joskus tietyt asiat vain täytyy jättää taka-alalle ja antaa tulevan näyttää. :)